Luustokuvissa

Viime viikon torstaiksi oli varattu Riolle aika luustokuviin. Kävimme Mevetissä ja kuvaajana oli Elise Luttinen-Aho, mukava eläinlääkäri, joka myös putsasi Mikon hampaat loppuvuodesta. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että eläinlääkäriaseman ovella Rio meinasi kääntyä pois. Ja kun tuli meidän vuoro, ei Rio meinannut tulla röntgenhuoneeseen. Meillä on siis kaksi koiraa, jotka välttelevät eläinlääkäriä... Rion sydän kuunneltiin ja sitten se sai piikin takapuoleen. Melko pian Rio meni makaamaan tuolin alle eikä se liikkunut sieltä enää mihinkään ennen kuin nostin sen pöydälle. Miko on aina pistänyt vastaan ja yrittänyt pysyä viimeiseen asti pystyssä. Pieni jännitys oli Rion rauhoituksesta, sillä tämä oli vasta ensimmäinen kerta eikä sitä koskaan tiedä vaikka tulisikin joku reaktio. Onneksi kaikki meni hyvin. Joudumme jättämään Rion röntgenhuoneeseen ja odottaa aulassa, että on valmista. Mikon kanssa olemme aina saanut olla mukana ja avustaa eläinlääkäriä, mutta kävihän se näinkin.

Jonkin ajan päästä meidät kutsuttiin takaisin huoneeseen. Rio makasi lattialla ja oli juuri saanut herätyspiikin. Katsoimme kuvia yhdessä eläinlääkärin kanssa ja ell kertoi miltä näyttää. Lonkat ja kyynärät olivat juuri sen näköiset kuin pitääkin. Kaula- ja selkänikamia oli sen verran kuin kuuluikin. Lannerangassa ell näytti yhtä kohtaa ja sanoi, että yleensä nikamat menevät vähän korkeammalle tai jotenkin muuten hieman eri tavalla tms. mutta se ei kuitenkaan näyttänyt LTV1:ltä. Eläinlääkärin mielestä kaikki oli priimaa ja sain hyvillä mielin mennä seuraavana päivänä agilitytrteeneihin.

Siru näkyy olevan tallessa :)

Odottelimme aulassa, että Rio heräilee. Ensin Rio oli isännän sylissä, mutta se laskettiin maahan, kun alkoi näkyä merkkejä liikkumishalusta. Eikä Rio sitten mennyt enää lepäämään, joten lähdimme kotiin. Pistin Riolle BoT -verkkoloimen päälle. Rio näytti tosi pieneltä kulkiessaan meidän vierellä. Se varmaan johtui liian isosta loimesta. Rio ei pissannut ensimmäisen 10 m aikana ja loppumatkan se oli sylissä. Vielä ennen kotia laskin Rion maahan ja se käveli parikymmentä metriä kotiin eikä tehnyt tarpeitaan. Ilta meni odotetusti hyvin rauhallisissa merkeissä Rion nukkuessa sohvalla. Harvinaista :) Iltalenkillä Rio nosti kerran koipea ja sitten se vaan meni reippaasti eteenpäin kunnes oltiin kotona. Perjantai-iltana Rio taas jaksoi riehua, vaikka olimme juuri kävelleet tunnin hallille, treenannut puoli tuntia ja kävellyt toisen tunnin takaisin kotiin. Kyllä se lopulta 1,5 h touhuamisen jälkeen simahti.

Rio heräilemässä

Koon pienempi BoT voisi olla parempi...

Nukkumassa sohvalla

Maanantaina tuli lonkka- ja kyynärlausunto sähköpostiin: lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Keskiviikkoiltana tuli sähköpostiin tieto selän lausuntomaksusta ja olikin tosi kiva, että heti maksun jälkeen tulokset näkyivät KoiraNetissä. Selkäkin oli puhdas eli LTV0 ja VA0. Spondyloosikuvat voi ottaa vaikka joskus, jos Rio pitää rauhoittaa hampaiden puhdistusta tms. varten. Välttämätöntä se ei ole, kuten ei ole muutkaan selkälausunnot, mutta varsinkin agilitya harrastaessa on hyvä tietää, että myös selkä on kunnossa. Rion osalta selän tila kiinnostaa muutenkin tuon sen kyömyselän ja laskevan lantion vuoksi. Rio pystyy köyristämään selkäänsä kuten kissa, Miko ei pääse lähellekään sellaista pyöristystä. Lausuntomaksujen kannalta kannattaisi ottaa kaikki selkäkuvat koiran ollessa vähintään 2-vuotias... Hieno juttu, että kaikki on priimaa! Olisi vielä luonnekin... noh, aina kaikkea ei voi saada.

Eläinlääkäriaseman vaaka näytti Rion painoksi 8,7 kg.

Viime aikojen kuulumisia

Viime treenit jäivät fysioterapian jälkeisen lepopäivän vuoksi välistä, joten tauosta tuli kuukauden mittainen. Eilen oli siis pitkästä aikaa treenit. Rion kanssa teimme kaarella olevaa hyppysuoraa. Olin tosi tyytyväinen siihen, miten hyvin suora meni, vaikka etupalkkaa ei ollut käytössä. "Vau, miten taitava" kuuluikin olevan päivän lausahdus :D Vain kahdesti Rio juoksi jalkoihini ja toinen kerta johtui varmaan siitä, että ensimmäisen jälkeen tein lentävän lähdön. Rion lähtöluvan odottelun hiomiseen ja varastamiseen meni turhan paljon aikaa, mutta olin iloinen myös siitä, että Rio katsoi lupaa odottaessaan eteenpäin eli fokus oli sinne minne pitääkin. Minä kävin häiritsemässä, kun palkkasin pariin kertaan ennen lähtölupaa. Mikon kanssa teimme rallytokoa ja pariin otteeseen keppejä. Edellisestä kepittelystä on aikaa, joten en muistanut kummalta puolelta piti mennä sisään. Ajattelin Mikon tietävän, mutta se meni molemmilla kerroilla eri puolelta sisään :D Eiköhän se jälkimmäinen eli keppien oikealta puolelta ollut oikein. Torstaina Rio kävi luustokuvissa, mutta siitä enemmän kunhan Kennelliitto on lausunut kuvat. Mutta hyvällä omallatunnolla lähdin perjantain treeneihin :)

Pesin 3 viikkoa sitten pitkästä aikaa poikien pedit. Koska pitkästä pesuvälistä (2-3 kk?) huolimatta ei ole tullut hajuhaittoja, niin olen uskaltanut toivoa, että Rion "yökastelut" ovat ohi. Pesun jälkeen olen pariin kertaan käynyt haistelemassa petejä ja iloksi olen saanut todeta ne puhtaiksi, ei siis pissan hajua! Ihanaa, jos nyt Rion yölliset petiin pissaamiset ovat ohi. Voisin nyt vaihtaa makuuhuoneeseen takaisin paremmat matot, jotka ovat olleet kaapissa Rio-pennun saapumisesta lähtien. Tosin nyt on uusi ongelma, jonka vuoksi kannattaa ehkä vielä pitää risat puuvillamatot lattialla. Riolla on nimittäin viime aikoina ollut paljon energiaa, jonka se on purkanut syömällä makuuhuoneen ja keittiön mattoja sekä sohvalla olevaa torkkupeittoa. Viime maanantaina löytyi myös yksi revitty valokuva-albumin selkämys lattialta, kun tulin töistä kotiin. Liika energia on myös näkynyt lenkeillä ärsyttävänä hihnakäytöksenä (vetämistä, syöksyilyä, ryntäilyä, Mikon ärsyttämistä). Pyrin päivittäin keksimään pojille jotain tekemistä illaksi tylsän työpäivän jälkeen, mutta Riolle se ei riitä. Se vaatii enemmän aivotyötä. Olen nyt useammin antanut ruokaa aktivointileluista, esim. jauhelihaa pakastetusta Kongista ja nappuloita aktivointipallosta. Rio tarvitsisi useamman kerran viikossa vapaana juoksemista, mutta siihen on vähän mahdollisuuksia, kun aidat tarvitsee ympärille. Flexillä Rio on saanut enemmän mahdollisuuksia juosta, mutta pääasiassa teemme ihan perushihnalenkkejä. Riolla tuntuu välillä olevan ihan loputtomasti energiaa.

Viime sunnuntaina vein pojat erikseen pitkälle aamulenkille, sillä lähdimme aamupäivästä leffaan. Kävin ensin Rion kanssa. Kun olimme Mikon kanssa jo lähellä kotia, vastaantuleva nainen pysäytti meidät. Hän sanoi nähneensä minut aikaisemmin lenkittämässä narttuani ja kysyi enkö voi ulkoiluttaa koiria samaan aikaan. Nainen kyseli siksi, että hän oli miettinyt toisen koiran hankkimista ja mahdolliset haasteet mietityttivät. Ensin korjasin, että uros se aikaisempikin koira oli :) Sitten kerroin, että pyrin viikonloppuisin ulkoiluttamaan koirat erikseen, sillä niillä on hyvin erilaiset aktiivisuustasot (molemmille on kivempi, kun voidaan kulkea kullekin sopivaa tahtia) ja koska molemmilla on omat haasteensa, joita on helpompi työstää erikseen. Ja toki on myös hyvä, etteivät koirat ole aina yhdessä. Mielelläni ulkoiluttaisin useamminkin koiria erikseen, mutta ei työpäivän jälkeen voi jättää toista kotiin odottamaan.

Tässä vielä kuvia poikien varusteista :) Ostin molemmille syksyllä Hurtta Lifeguard pannat ja hihnat huomioväreillä (Mikolle neonkeltainen, Riolle oranssi). Mikolla oli ennestään neonkeltainen Hurtta Micro huomioliivi ja halusin samanlaisen Riolle oranssina, mutta harmikseni jouduin huomaamaan, että sen valmistus oli lopetettu eikä mistään verkkokaupoista löytynyt oikeaa väriä ja kokoa. Alkuvuodesta ostin Riolle käytettynä Polar huomioliivin. Se on vähän napakka Riolle, mutta ainakin se näkyy hyvin. Pannat ja valjaat olivat ensin käytössä aamu- ja iltalenkeillä, mutta nyt ne on jäänyt harvalle käytölle, sillä 150 cm hihna on vaan liian lyhyt. Poikien nahkahihnat ovat kaksimetrisiä. Hihnat kyllä näkyvät tosi hyvin pimeässä. Huomioliivit ovat hyviä, joten täytyy muistaa käyttää niitä vielä niin kauan, kun iltaisin on pimeää.

Tammikuun paukkupakkasten jälkeen halusin hankkia Riolle talvitakin ja Mikolle jotain lämmikettä sen ohuen takin alle. Mustista ja Mirristä ei löytynyt sopivia kokoja Hurtta Extreme Warmer takista tai Hurtta Body Warmer lämpöhaalarista, joten ne tilattiin toisesta myymälästä. Myyjän suosituksesta Riolle tilattiin kokoa 45, sillä sen selkä on hieman yli 40 cm, ja Mikolle 55, sillä sen selkä on 50 cm tai hieman yli. Riolle takki oli liian iso ja Miko hukkui lämpöhaalariin. Tuotteet vaihdettiin koon pienempiin ja 40 cm takki oli onneksi Riolle hyvä, sillä tykästyin kovasti takkiin. 50 cm lämpöhaalari oli myös hyvin runsas Mikolle, vaikka selänpituus oli hyvä. Edestä se oli tiukka, joten pienempää ei kannattanut yrittää. Viime viikon alussa huomasin, että M&M:llä oli takit -30% alennuksessa, joten kävin hakemassa Mikollekin tuo Extreme Warmer takin. Riolle sain sen tammikuussa -20% alennuksella. Sen verran hintava takki tuo on, että alennukset kyllä kelpaa :) M&M:n myyjä sanoi, ettei agihallilla enää paljon muita takkeja näy, kuin Back on Trackejä ja tuota Hurtan takkia. Onneksi tuli vielä kovempia pakkasia, joten takit pääsivät käyttöön. Korkea kaulus on kiva ja tarvittaessa jopa koiran korvat saa lämpimään. Molemmille takki istuu ihan hyvin, Riolle hieman paremmin. Selässä ja kaulan alueella on hyvät säätömahdollisuudet. Takissa on kaksi aukkoa hihnalle ja ne ovat sopivissa kohdissa molemmilla, kun käyttää valjaita. Valjaita käyttäessä takki pysyy suorassa eikä lähde pyörimään. Muutamien käyttökertojen kokemuksella voin suositella Extreme Warmer takkia enkä yhtään ihmettele, että se on suosittu harrastuskoirilla. Miinuksena voisi sanoa, että takki sähköistää turkin, mutta niin tekee kaikki meillä olevat takit.

Miko hukkuu koon 55 pukuun...

...eikä koko 50 oikein istunut

Hurtta Extreme Warmer koko 40

Hurtta Extreme Warmer koko50

Eteisessä on ahdasta

Pojat huollossa

Mikolta löytyi toissa perjantaina selästä märkä kohta, jota se vähän aristi. Ilmeisesti Miko oli nuollut sitä kohtaa, mutta mitään syytä nuolemiselle ei näkynyt. Oletin, että Miko on liukastunut ulkona ja venäyttänyt selän ja siksi nuolee kipeää kohtaa. Miko oli viikonlopun ajan hieman haluton liikkumaan ja se vaikutti kipeältä, joten annoin sille kipulääkettä lauantaina ja vielä puolikkaan sunnuntaina ja maanantaina. Sitten totesin, että diagnoosini taisikin olla väärä. Miko alkoi liikkua taas normaalisti, joten haluton liikkuminen johtui varmaan hyvin liukkaista keleistä. Ihoalue oli aluksi punoittava ja hieman kostea, mutta viime viikon alkupuolella se muuttui rupimaiseksi. Mietin, että se voisi olla hot spot, mutta mielestäni oireet eivät kuitenkaan ihan täsmännyt. Kyselin asiasta fb:ssa ja hot spotiksi sitä arveltiin. Olen huuhdellut ihoa vedellä ja pistänyt siihen Vetramil-voidetta, sitten annoin sen olla muutaman päivän ja nyt olen puhdistanut Betadine-liuoksella ja jatkanut Vetramilin käyttöä. Miko on joutunut pitämään haavapukua, sillä muuten se nuolisi ihoa. Muutoin Miko ei huomioi selkäänsä ollenkaan, mutta hoitotoimenpiteet tekevät kipeää. Ensimmäisistä oireista on nyt lähes kaksi viikkoa ja iho alkaa jo näyttää paremmalta.

Varasin pojille fyssariajan heti, kun olin tehnyt Mikolle diagnoosin liukastumisesta. En varannut aikaa vain siksi, vaan loppuvuodesta eläinlääkärikin oli sitä suositellut Mikon selän ja takapään jumien vuoksi. Minä vain unohdin koko asian… Ei Miko onneksi ole kipeältä vaikuttanut, sillä se leikkii Rion kanssa päivittäin ja hyppii normaalisti mm. sängylle. Meillä on agilityseurassa fysioterapeutti, joka tekee kotikäyntejä ja varasin häneltä ajat viime torstaille. Tiistaina tuli yhtäkkiä mieleen, etten ole koskaan kokeillut, saanko Rion kyljelleen. Mikolle ei opetettu kyljelleen menoa vaan olen joko nostanut sen syliin ja asetellut siitä kyljelleen tai sitten ”kaatanut” Mikon ottamalla jalkojen ympäriltä kiinni. Kumpikin tapa sai Rion rimpuilemaan ja se kummasteli mitä oikein tapahtuu. Keskiviikkona kokeilin uudestaan ja hetken vastaanpanemisen jälkeen Rio jäi rennosti makaamaan. Torstaina fyssari tuli käymään. Olin jo etukäteen sanonut, että Riolle se voi olla enemmän tutustumista käsittelyyn, sillä se jännittää uusia tilanteita.

Fyssari katsoi ensi liikkeet ulkona. Oletin, että hän saa tyypillisen ulkona kohdattujen vieraiden ihmisten vastaanoton eli haukut heti, kun hän alkaa puhua meille. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan yllätyksekseni molemmat olivat hiljaa, vaikka ulkona oli pimeää. Miko meni iloisesti tervehtimään, Rio sai pysyä taka-alalla. (Viime viikkoon mahtui monta ulkoilutusta, joista jäi paha mieli, joten oli ihanaa, että edes kerrankin kaikki meni hyvin.) Fyssari katsoi ensin Mikon liikkeet hitaassa käynnissä ja ravissa sekä istumisesta ponnistamisen, kun kutsuin hihnanmitan päästä. Mikon jälkeen hän katsoi Rion vastaavat liikkeet. Molemmat pitivät pääasiassa kontaktia, joten vartalot ei ollut kummallakaan ihan suorassa. Rio meni enemmän vinoon. Fyssari kyseli ensin taustatietoja ja sitten Miko oli ensimmäisenä vuorossa. Ensin fyssari katsoi Mikon liikeratoja liikuttelemalla Mikoa namin avustuksella. Ja Mikohan seurasi suu kuolassa namikättä ihan mihin vaan :D Sitten ”kaadoin” Mikon lattialle, johon se sai jäi rauhassa makaamaan. Olin ihan yllättynyt siitä, kuinka rauhallisesti Miko makasi kyljellään koko ajan. Vain pariin kertaan jouduin painaa sen päätä takaisin maahan (pari kertaa, kun fyssari osui kipeään kohtaan ja kerran, kun meidän ovi napsahti kunnolla kiinni ja sille piti haukkua). Fyssarikin sanoi, että Mikosta huomaa sen olevan tottunut käsittelyyn. Fyssari oli jo ulkona tehnyt Riosta huomion, että se on aika sähäkkä ja paljon aktiivisempi kuin Miko. Kotona Rio taisi kuitenkin jännittää sen verran, että se oli aika rauhallinen eikä kovinkaan innokkaasti seurannut fyssarin namikättä liikeratoja katsottaessa. Toki Riolle käden seuraaminen ei ole yhtä ”luonnollista” kuin Mikolle, koska olen välttänyt houkuttelua sen koulutuksessa. Fyssari käsitteli Rioa ensin sen istuessa ja seisoessa. Syöttelin välillä Riolle nameja ja se oli ihan rauhallisesti, mutta kyllä sen silmät kovasti pyöri, kun fyssari oli Rion takapuolella. Eli ei se mukava tilanne ollut Riolle, kun vieras ihminen teki jotain sen takana. Yritin saada Rion kyljelleen, mutta se ei onnistunut, joten Rion hoito jäi pentufysioterapian tasolle. Lopuksi vielä hain meidän treenivälineet, joilla tehtiin Rion kanssa pari harjoitusta. Miko oli myös kovasti istumassa tasapainotyynyllä tai pistämässä tassuja tyynylle ja odotti saavansa nameja :)

Mikolla oli jonkin verran jumeja, jotka fyssari sai auki. Seuraavan ajan voi varata tarvittaessa, mutta noin kaksi kertaa vuodessa olisi ihan hyvä määrä fysioterapiaa Mikolle. Rio ei pahemmin aristanut mitään kohtaan (vaikka reagoi kyllä herkästi kosketukseen), mutta fyssari oli sitä mieltä, että Rion takapäässä voisi olla työstettävää. Se vaan pitäisi ensin totuttaa kylkiasentoon. Riolle voisi siis katsoa uutta aikaa joskus talven jälkeen, kun kyljelleen meno ja olo sujuu. Perjantaina olisi ollut treenipäivä, mutta pojat saivat lepopäivän fyssarikäynnin vuoksi.

Fyssari lähetti minulle jälkikäteen lomakkeet, joissa oli huomiot ja ohjeet molemmista koirista. Tosi kätevää!

Huomioita Mikosta:

• seisoma-asento: kohtalaiset kulmaukset, seisoo tasaisesti, roikottaa selkää lapojen takaa
• istuminen + liikkeelle lähtö: istuu siististi, ponnistaa tasaisesti raviin
• makuu + liikkeelle lähtö: ok, liikuttaa ahkerammin vasenta takajalkaa vartalon alle
• taipuminen pienellä ympyrällä: taipuu hyvin molempiin suuntiin
• käynti puhdas, liikkuu lyhyehköllä askeleella
• ravaa puhtaasti, pitää kontaktia minkä vuoksi taipuu hieman vinoon
• oikea ranne rutisi taivutuksissa (rutina lakkasi käsittelyn jälkeen)
• aristaa th rangan (rintaranka) loppuosaa 
• palpaatio, pehmytkudokset: kireyttä vas lavan edessä, lievästi selässä, etureisissä, takareisissä, pohkeissa

Huomioita Riosta:

• seisoma-asento: seisoo tasaisesti neljällä jalalla hetkittäin jos ei nojaa sivulle, selkää pitää herkästi kaarella lannerangasta
• istuminen + liikkeelle lähtö: istuu kahdella ekalla toistolla laittaa takajalan sivulle, kolmannella istunut siististi, ponnistaa reippaasti ja tasaisesti kun jalat alla, usein istuu hassusti
• taipuminen pienellä ympyrällä: ei malta kunnolla taipua, kulkee takaosa ulkona
• kävelee puhtaasti, tiukasti pitää kontaktia
• ravaa puhtaasti vinossa kontaktin vuoksi
• vastustelee jalan eteenvientiä (etujalka)
• palpaatio, pehmytkudokset: vaikea arvioida kun ei täysin rentoudu, aristuksia ei juurikaan löydy mutta herkkä takaosasta ja lihakset tuntuvat kireiltä
• muut tutkimukset/huomiot: herkästi levittää takajalat sivuille, selkeästi enemmän käyttää etuosaa liikkumisessa tutkimustilanteessa, tasapaino hyvä

Leikkitreffit ja rallytokokoulutus

Päivitysväli on näköjään hieman venähtänyt. Tässä välissä Rio on käynyt Jackin ja Hetjan luona, pojat ovat käyneet fyssarilla (tai siis fyssari meillä), Mikolle on tullut hot spot tms. ja Miko on käynyt rallytokokoulutuksessa. Jotta ei tule liian pitkää kirjoitusta, niin tässä nyt ensin reilun viikon takaisista treffeistä ja viime viikonlopun koulutuksesta.

Toissa viikon lauantaina kävimme Rion kanssa pitkästä aikaa Jackin ja Hetjan luona. Rio oli selvästi iloinen nähdessään tuttuja, vaikka vähän varautuneesti kävi tervehtimässä. Alkuun Rio ja Jack leikkivät, mutta Jackin vähän murahdettua Riolle, Rio ei enää innostunut leikistä. Jonkin aikaa Rio vältteli Jackiä ja Hetjaa, mutta sain sen sitten innostettua leikkimään kepillä. Pojat leikkivät kepillä sopuisasti hyvän aikaa, kunnes tapahtui jotain, joka sai Jackin ärähtämään Riolle. Sen jälkeen Rio haki välillä minusta turvaa ja yritti parhaansa vältellä Jackiä, mutta silti Jack oli kovin ärhäkkänä Rioa kohtaan. Emme ihan ymmärtäneet, mistä tämä johtui, mutta ehkä oli resursseista kyse. Minä ainakin tunnuin aiheuttavan mustasukkaisuutta. Riokin kerran ärähti Jackille, kun se tuli liian lähelle Rion ollessa minun luona. Jack pistettiin hetkeksi sisälle. Rio oli myös Hetjan kanssa välttelevä, mutta kun Hetjalle oli jonkin aikaa heitelty frisbeetä, alkoi Riokin juosta mukana. Välillä Rio haukkui Hetjalle, joten sitä ehkä hieman hermostutti Hetjan juokseminen. Rio kuitenkin alkoi juosta mukana ja näytti vähän siltä, että se olisi jopa halunnut tulla jahdatuksi. Frisbeestä Rio ei ollut kiinnostunut, mutta juoksi mukana, kun sitä heitettiin. Jack pääsi vielä hetkeksi pihalle ja silloin kaikki meni ok. Myöskään sisällä pojilla ei ollut mitään kränää. Täytyy ensi kerralla ottaa Miko mukaan ja nähdä vähän nopeammin uudestaan. Voihan olla, että pitkä väli tapaamisten välillä aiheutti kitkaa. Tai sitten se on tämä ikä.

Rio & Jack

Rio & Hetja

Lauantaina osallistuimme Mikon kanssa rotuyhdistyksen järjestämään rallytokokoulutukseen Lahdessa. Kouluttajana oli rt-tuomari Kirsi Petäjä. Koulutuksessa keskityttiin ongelmakohtiin eli meillä takapään käyttöön ja käännöksiin. Miko oli ihan hyvässä vireessä, joten käännökset vasemmalle onnistuivat melko hyvin. Teimme erilaisia käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Kouluttaja sanoi, että minun pitäisi käskyn antamisen jälkeen odottaa hetki, että Miko lähtee liikkeelle, jotta se ehtii liikkeeseen mukaan. Välillä Miko keräsi vähän painetta ja kouluttaja pyysi vapauttamaan sen hetkeksi ihan muihin hommiin. Heitin Mikolle vinkupalloa ja se toimi hyvin ”nollaajana”. Eteen istumisiin sain vinkiksi harjoitella sitä kotona vadin kanssa. Aikaa per koirakko oli noin 20 minuuttia ja se oli hieman liikaa Mikolle, sillä sen vire alkoi laskea loppua kohden. Kaiken kaikkiaan koulutus meni oikein hyvin ja sain uusia ideoita. Koulutuksen jälkeen hallitus kokousti hallin kerhohuoneessa. Sen aikaa Miko odotteli häkissä. Koulutuksen aikana pääsin kokeilemaan Sannan kameraa, jossa oli sellainen objektiivi, josta olen vähän haaveillut. Kivalta se vaikutti :) Alla olevat kuvat ovat Sannan kameralla otettuja, kuvaaja Tanja K.