lauantai 29. heinäkuuta 2017

Repoveden kansallispuistossa

Repoveden kansallispuistossa käynnistä olen haaveillut pari vuotta. Taisi olla niin, että silloinen työkaverini kertoi vaelluksestaan Karhunkierroksella, johon kuului myös riippusiltojen ylitystä. Riippusilloissa on jotain kiehtovaa, joten mietin missä voisi lähempänä päästä sellaista pitkin kulkemaan. Repovesi taisi olla työkaverini ehdottama ja niinhän sitten heti menin tutkimaan sitä tarkemmin luontoon.fi -sivustolta. Harmikseni sinne ei päässyt hyvin julkisilla, lähin bussipysäkki taisi olla 10 km päästä kansallispuistosta. Pitäisi siis yrittää saada joku autollinen kaveri mukaan. Repovesi jäi kuitenkin taka-alalle odottelemaan. Tänä vuonna touko-kesäkuun aikana aloin nähdä facebookissa mainoksia, että Repovedelle pääsisi bussilla, joten ryhdyin suunnittelemaan reissua tälle kesälle. (Vähän kyllä pisti miettimään, että mistä fb tiesi minun haluavan käydä Repovedellä ja kulkevan julkisilla, varsinkaan kun en ole Repovettä pitkään aikaan googletellut...)


Oli siis kiva, että Repovedelle pääsi kesällä myös bussilla, mutta bussiaikataulut eivät sopineet kovin hyvin juna-aikataulujen kanssa yhteen ja muina päivinä, kuin lauantaina, ensimmäisen Kouvolasta lähtevän bussin ja viimeisen Repovedeltä lähtevän bussin välillä oli vain noin 4 tuntia (siis siitä, kun ensimmäinen bussi saapuu Repovedelle ja viimeinen lähtee). Mieluiten olisin mennyt arkipäivänä, mutta lauantai oli paras vaihtoehto. Säätiedotus näytti viime lauantaille sateista säätä, mutta perjantaina säätiedotus oli muuttunut sen verran, että vettä tulisi vain vähän. Siispä ostin junaliput Kouvolaan seuraavaksi päiväksi. Onneksi uuden IC-junan lemmikkien ikkunapaikat olivat vielä vapaina. Isäntä ja Miko istuivat käytävän vasemmalla puolella ja minä Rion kanssa oikealla puolella. Lemmikin tasanne oli melkein samalla korkeudella penkin kanssa ja siinä oli paljon tilaa, hyvin mahtuisi kaksikin koiraa. Nämä ovat uudet suosikkipaikat junassa :) Rion oli alkuun vaikea rentoutua, mutta kyllä sekin lopulta meni lepäämään.

Ensin Rioa jännitti...

...mutta sitten se malttoi levätä. Ja hyvin on tilaa.

Junan parhaat lemmikkipaikat

Kuva myös Mikosta

Bussimatka Kouvolasta Repovedelle kesti 55 min. Ainoana jäimme Repovedellä pois. Lähdimme kiertämään Ketunlenkkiä, joka lähti Lapinsalmen parkkipaikan vierestä. Ensimmäisenä kävimme rannassa, jossa pojat kävivät juomassa ja kahlaamassa. Rannasta oli lyhyt matka reissun kohokohtaan eli riippusillalle :D Pakollisten kuvien jälkeen isäntä ja Miko lähtivät ylittämään siltaa. Mikoa jännitti kovasti ja se eteni hitaasti. Kun vaadittava 10 m väli oli suunnilleen täynnä, lähdimme Rion kanssa perään. Rioa ei silta yhtään jännittänyt. Meidän tultua sillalle, se alkoi heilua enemmän ja siksi Mikon matka hidastui. Kovasti sitä sai kannustaa eikä se siltikään uskaltanut liikkua kuin pieniä pätkiä kerrallaan. Lopulta Miko kannettiin toiselle puolelle, jotta muutkin pääsisivät sillalle.


 Pojat riippusillan alussa / Miko on mennyt maaten eikä meinaa uskaltaa liikkua

Näkymä riippusillalta

Ennen Katajavuorelle nousua pysähdyimme jälleen rannalla, jossa Miko innostui spurttaamaan. Riokin olisi lähtenyt siihen mukaan, jos ei olisi samaan aikaan kakonut kurkkuun jäänyttä heinää... Pienen tauon jälkeen molemmat pojat hepuloivat rannalla. Miko kävi kertaalleen kahlaamassa niin syvällä, että luulin sen menevän uimaan, mutta ei. Miko tyytyi edelleen vaan kahlailuun. Viilennyksen jälkeen oli hyvä lähteä nousemaan portaita Katajavuorelle. Näköalapaikalle oli kovin jyrkät portaat, mutta molemmat pojat pääsivät ne ylös ja alas. Maisema näköalapaikalta oli upea!

Katajavuoren huipulla

Miko

Katajajärven rannalle tultaessa alkoi sataa. Olin edellisenä päivänä ostanut pojille Rukan ohuet sadetakit (Rukka Hike Air Rain & Wind -takki), jotka tulivat heti käyttöön. Olin haaveillut jo pidemmän aikaa noista sadetakeista, mutta mielestäni takilla on hintaa ihan liikaa. Tuhlasin nyt kuitenkin niihin, sillä päivälle oli luvattu sadetta ja ajattelin, että olisi kivempi jos pojat pysyisivät kuivana (bussi- ja junamatkojen takia). Pojilla on kyllä sadetakit, mutta ne ovat sen verran paksut, ettei niitä viitsi käyttää kun lämpöä on 15 asteen hujakoilla. Ihan ok takit olivat, mutta Mikon takin tarrakiinnitys vatsakappaleessa aukesi jossain vaiheessa eikä enää pysynyt kiinni, kun tarraan jäi multaa. Plussaa siitä, että takit vievät vähän tilaa ja on melko nopea pukea päälle. Sade onneksi lakkasi jonkin ajan kuluttua.

Pojat sadetakeissaan

Matkan loppuosassa oli veden ylitys Ketunlossilla. Lossin palautumista vastarannalta odotellessa näkyi kauempana salamoita. Onneksi meidän kohdalla ei edes satanut, mutta ukkosenjyrinä kuului. Olisin ihan mielelläni mennyt lossilla oman porukan kesken, mutta lossin palattua vastarannalta, tuli paikalle isompi porukka, jonka kanssa jaoimme lossikyydin. Olisimme voinut jäädä odottamaankin, mutta kohta olisi voinut tulla seuraava porukka. Jäi siis lossilla kuvaaminen vähemmäksi kuin olin suunnitellut. Mikolle lossi oli jännittävä, mutta enemmän sille varmaan oli ongelma mennä alas lossiin ja nousta sieltä pois, sillä Miko ei jostain syystä voinut astua välissä olevalle portaalle, vaan se yrittää tulla yhdellä hypyllä. Se sitten aiheutti jahkaamista, hypätäkö vai eikö.

Ketunlossi

Rio katselee lossista

Ketunlenkki on 5 km pitkä ja meillä meni sen kulkemiseen parilla evästauolla noin 3 tuntia. Sopivasti aikaisempaan bussin lähtöön oli alle tunti. Olisin mielelläni kävellyt enemmänkin ja mennyt myöhemmällä bussilla takaisin Kouvolaan, mutta sade oli taas alkanut eikä sateessa kulkeminen innostanut, vaikka siihen olimme varautunut. Bussimatkalla ostin junaliput kotimatkalle ja harmittavasti ensimmäisessä junassa, johon olisimme ehtinyt, ei ollut lemmikkipaikkoja vapaana. Siinä vaiheessa harmitti, ettemme jäänyt vielä Repovedelle. Kulutimme sitten Kouvolassa 2 tuntia junaa odotellessa. 12 tuntia meni kaikkiaan reissuun, mutta olen tyytyväinen, että Repovesi on nyt nähty. Siis osittain nähty. Kuulimme bussia odotellessa kokeneelta Repoveden kävijältä, että Olhavassa ja Kuutinkanavalla kannattaa käydä, mielellään kuljen myös Ketunlenkin uudestaan. Lisää kuvia Repovedeltä löytyy täältä.

Rion kanssa ei ole tullut kauheasti matkustettua, sillä se on ollut aika kova stressaaja ainakin julkisissa kulkuneuvoissa. Ilokseni olen viime aikoina huomannut useampaankin kertaan, että Rio on matkustanut tosi kivasti. Usein se menee heti bussissa lepäämään aikaisemman hermoilun sijaan. Paremmin Rio taitaa matkustaa, kun Miko on mukana.

Paluumatkalla junassa oli ahdasta

Helsingin bussissa oli sitäkin ahtaampaa.
Miko makoilee leveästi, Rio vasemmalla
yrittää olla liiskautumatta

Paluumatkalla vastaan tuli yöjuna Kemijärvelle ja siitä tuli mieleen, että olisi kiva joskus matkustaa yöjunalla. Tai olenhan kerran matkustanut, kun menin Miko-pentua katsomaan Ouluun, mutta hytissä en ole ollut (ja perusistumapaikoille en kyllä uudestaan mene). Heti kotona menin jostain syystä taas tutkimaan luontoon.fi -sivustoa ja silmiini osui Pieni Karhunkierros 12 km Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa. Jostain syystä innostuin tuosta päiväpatikkareitistä ihan kunnolla (reitillä on mm. kolme riippusiltaa), mutta jätetään reissu kuitenkin ensi vuoteen. Yöjuna + päiväpatikointi + riippusillat kuulostaa hyvältä :D Sen verran jo suunnittelin, että voisi mennä yöjunalla Rovaniemelle, Rovaniemeltä bussilla Kuusamoon, jossa hotellissa/mökissä yötä. Sitten aikaisin aamulla bussilla Juumaan, josta Pieni Karhunkierros lähtee, 4-9 h patikointia (meillä menisi ehkä 6-7 tuntia), sitten takaisin bussilla hotellille/mökille, jossa toinen yö ja aamulla bussilla takaisin Rovaniemelle ja (yö)junalla takaisin Helsinkiin. Tai mahdollisesti jäisi useammaksikin yöksi pohjoiseen. Kesäloma olisi helpoin ajankohta, mutta Lappi ei ole tuttua seutua. Kannattaako sinne lähteä esim. heinäkuussa? Eniten mietin hyttysiä ja mäkäröitä, joilta koiria voi olla vaikea suojata. Mäkärät kiusannevat vatsa loppukesällä?

Pieni Karhunkierros on ilmeisesti kovin suosittu reitti, joten siellä ei tarvitse kulkea yksin. Paikoin voi olla jopa ruuhkaa(?) On ihan kiva, että välillä tulee muita ihmisiä vastaan, ettei ihan yksin ole keskellä ei-mitään, mutta en tykkää, jos kovin paljon ihmisiä kulkee samoilla reiteillä. Repovedelläkin oli yllättävän paljon porukkaa (mielestäni liikaa). Meidän odottaessa bussia tuli koko ajan lisää ihmisiä paikalle, vaikka satoi vettä. Mahdollisesta väenpaljoudesta huolimatta olen innoissani Pienestä Karhunkierroksesta. Toivottavasti reissu ensi vuonna toteutuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti