keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Huojumista

Perjantaina oli taas treenipäivä. Minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa illan treeneille. Yleensä olen jotain ajatellut, mutta yllättävän hankalaa on ollut tehdä suunnitelmia. Täytyy viimeistään kesäkaudella petrata ja ottaa mm. ohjauskuvioita harjoitteluun. Olen päätynyt siihen, että yritän saada kesäkaudeksi tunnin omatoimivuoron, sillä en enää oikein ehdi treenailla Mikon kanssa meidän puolituntisella. Rion radan rakennukseen menee jonkin aikaa ja kun edistymme, niin siihen menee vielä enemmän aikaa. Myös Rion varastelut vievät aikaa. Olen sitä mieltä, että treenatessa vähemmän on enemmän, mutta en usko, että tunnin treenivuorolla tulisi tehtyä liikaa. Silloin ehtii keskittyä enemmän Mikoon eikä tarvitse kiirehtiä ja katsoa koko ajan kelloa.

Hallin nurkasta löytyi harjoitusrengas, jolla aloitimme Rion treenit. Se olikin parempi vaihtoehto kuin oikea rengas, sillä Rio ei saanut sillä säikäyteltyä itseään. Alkuun Rio meni vain yhdeltä puolelta renkaan läpi, mutta pienen avustuksen jälkeen alkoi molemmat suunnat toimia. Täytyy jatkaa harjoitusrenkaalla treeniä ja ottaa oikea rengas käyttöön vasta, kun rengas sujuu hyvin. Toisena harjoituksena aloitimme keinun läpsimistä, sillä keinu oli valmiiksi laskettuna. Rion kanssa ei ole vielä mitään tehty keinun eteen muuten kuin, että olen opettanut sille post it lappuun koskemista. Tarkoituksena siis totutella kolahdukseen sulkemalla kaapin ovia tai laatikkoja. Koulutus ei vaan ole kauheasti edennyt kun yleensä unohdan harjoitella sitä… Alkuun keinu oli liian korkealla, mutta onneksi melko nopeasti tajusin hakea keinun toiseen päähän jonkin korkeamman esteen. Rio säikähteli keinun kolahdusta, mutta onneksi se siitä huolimatta kävi läpsimässä keinua. Vielä kosketus oli pääosin hyvin pieni eikä saanut keinua liikahtamaan, mutta tästä on hyvä edetä.

Välissä Miko pääsi tekemään rallytokoa ja sitten isäntä leikki sen kanssa vinkupallolla. Miko teki taas mukavan innokkaasti ja käännökset olivat erityisesti hyviä. Mikolla on pääsiäisenä rallytokokoulutus ja toukokuulle haluaisin ilmoittaa sen kisoihin. En ilmoittanut Mikoa olenkaan ohjattuihin rt-treeneihin, joten olemme omatoimitreenien varassa. Omatoimisesti menee kivasti, mutta saa nähdä miten käy vireen kisoissa. Olisi kiva saada RTK2 pois alta, vaikka se meinaakin, ettei sen jälkeen todennäköisesti enää tule kisoja Mikon kanssa. Siihen vaaditaan vielä kaksi hyväksyttyä tulosta.

Lopuksi Rio pääsi juoksemaan kahden hypyn ja putken suoraa. Lähtöluvan odottamisen kanssa tuntui olevan enemmän hankaluuksia kuin yleensä. Rio tiesi itsekin miten rata menee eikä tarvinnut minua ohjaamaan… Lopuksi yritin saada Rion vielä toiseen putkeen, mutta tiesin sen olevan haastavaa, sillä en pysty jättämään Rioa kovin kauas ja minulla ei nopeus riitä. Sitten kun oikein yritin keskittyä juoksemiseen, niin ohjaus taisi jäädä puolitiehen, sillä Rio tuli ensimmäisestä putkesta ohi. Aika tahtoi loppua kesken, joten loppuun tehtiin kerran mutkaputkea, jotta voitiin lopettaa onnistumiseen. Yleensä rimat on ollut 20 cm korkeudessa, mutta nyt oli 25 cm.



Lauantaina tulin muistaakseni joskus viiden jälkeen poikien kanssa lenkiltä kotiin. Ryhdyin melkein heti leipomaan. Jossain vaiheessa kävin olohuoneessa ja huomasin, että sfinksiasennossa makaava Rio huojuu. Sen jälkeen tarkkailin vähän väliä Rioa ja huomasin, että se huojuu myös istuessaan eikä se kovin pitkään seiso vaan menee melko pian taas makaamaan. Rion seisominen näytti välillä siltä, kuin se olisi saanut rauhoituspiikin. Sen takajalat oli välillä yhdessä vartalon alla tai etujalat leveästi kuin se yrittäisi pysyä pystyssä. Rio oli myös melko vaisu. Ruoka sille maistui hyvin, mutta normaali touhuaminen oli jäänyt. Huolestuin, mutta päätin odottaa seuraavaan päivään ennen kuin lähden viemään Rioa päivystykseen. Mietin mistä voisi olla kyse. Olisiko kyseessä kenties välikorvan tulehdus, vestibulaarisyndrooma (käsittääkseni se on vain vanhojen koirien vaiva), kipukohtaus (isäntä oli aikaisemmin astunut Rion hännälle), lievä epilepsiakohtaus (tätä kesti koko illan, joten tuskin mikään kohtaus) tai myrkytys (pojat oli syönyt jotain ulkoa, mutta Mikon ruskeasta suusta päätellen jonkun koiran jätöksiä). Iltalenkillä Rio liikkui ihan normaalisti ja normaaliin reippaaseen vauhtiin. Koipea nostaessa ei ollut ongelmia tasapainon kanssa. Rapussa hissiä odotellessa Rion tasapainossa oli häikkää. Sen tasapaino vietti oikealle ihan niin kuin Rio olisi humalassa. Hississä Rio istui pää vinossa, joten aloin jo kallistua välikorvan tulehduksen suuntaan. Sunnuntaina tarkkailin Rioa koko päivän. Välillä pysähdyin katsomaan sitä pidempään, jotta huomaisin horjumisen, mutta horjumista ei enää näkynyt. Rio oli normaali itsensä; leikki Mikon kanssa, retuutti leluja ja touhusi omiaan. Ulkona lauantailta varastoon jäänyt energia purkautui ikävällä hihnakäytöksellä. Edelleen ihmetyttää, mistä mahtoi olla kyse, mutta onneksi se meni ohi. Toivottavasti kyse ei ole mistään myöhemmin esille tulevasta vakavammasta asiasta.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Rengasta ja radan pätkää

Toissa viikon perjantaina oli jälleen treenipuolituntisen vuoro. Rion kanssa päätin kokeilla viiden esteen radan pätkää sekä jatkaa renkaan harjoittelua. Lyhyt rata, jossa oli kolme hyppyä ja kaksi putkea, sujui aika kivasti. Ihanaa, kun edistystä alkaa tulla! Pitkää suoraa Rion kanssa on vielä turha yrittää, mutta tuollainen mutkarata alkaa olla meidän taidoille sopiva. Lähtöluvan odottamisen kanssa on vielä tekemistä, mutta perusasennon harjoittelu alkaa tuottaa tulosta. Välillä Mikon ääntely haittasi Rioa.

Renkaan harjoittelu meni ensin ihan ok, mutta sitten Rio kolautti rengasta etujaloillaan. Jouduin  auttamaan Rioa, jotta se menisi renkaan läpi. Välillä Rio tökkäsi nenällään rengasta, joka sai metallin kolisemaan eikä se sitten enää halunnut mennä renkaasta läpi, mutta kierteli estettä ja yritti, jos palkan saisi jostain muusta. Yritin vielä auttaa Rioa renkaan läpi, mutta Rio onnistui kolauttamaan itsensä jotenkin renkaan ja metalliketjun väliin. Kolaus oli sen verran iso, että olisimme tarvinnut enemmän aikaa onnistuneen toiston saamiseksi. Jouduin siksi harmikseni jättämään rengastreenit siihen. Jotta Riolle jäisi treeneistä hyvä mieli, niin teimme vielä pari kertaa radan pätkän ennen kuin treeniaika loppui.

Mikon kanssa teimme Rion treenien välissä rallytokoa. Mikolla oli normaalia korkeampi vire ja se teki töitä tosi kivasti. Teimme muutaman tehtävän ja palkkasin Mikon lopuksi vinkupallolla, jonka kanssa Miko rallatteli sitten ihan kunnolla.