Hyväksytty tulos ja treenailua

Sunnuntaina osallistuin Mikon kanssa meidän seuran järjestämään rallytokokokeeseen. Takana oli aika vähän treenejä, mutta pitihän omiin kisoihin osallistua. Oli aika lämmin päivä, mutta onneksi aurinko meni välillä pilveen ja välillä tuuli, joten ei ollut liian kuuma. Miko ei oikein tahdo kulkea, jos on kovin lämmin. Radalla oli paljon käännöksiä ja niistä tuomari Tiia Hämäläinen sanoi olevansa tarkka. Olimme Mikon kanssa luokan toisena lähtövuorossa. Hyvä, ettei ehtinyt kauheasti jännittää. Muistuttelin itselleni, että Mikoa pitää kehua paljon ja reippaalla äänellä, kuten edellisessä rallytokokoulutuksessa oli kehotettu. Rata lähti liikkeelle oikein kivasti, vaikka paineistuminen jonkin verran näkyi heti alusta lähtien. Loppua kohden paine kasvoi ja istumisista tuli kovin vaikeita. Selvisimme kuitenkin ihan hyvin maaliin ja Miko oli Cesarinsa ansainnut. Edellisessä palkintojenjaossa tuomari antoi palautetta jokaiselle tuloslappunsa hakeneelle, mutta harmittavasti aikataulun hieman viivästyttyä hän ei jakanut meidän luokassa kisakirjoja muille kuin sijoittuneille. Olin hyvin iloisesti yllättänyt meidän ensimmäisestä avoimen luokan hyväksytystä tuloksesta AVO 76 p.! Ja tuomarin kommenttina vielä oli "Iloinen koirakko". Reipas kehuminen kannatti :)

1. kyltti "liikkeestä maahan" vino -1, puutteellinen yhteistyö -1
5. kyltti "käännös vasempaan" kontrollin puute -1
9. kyltti "pujottelu edestakaisin" epätarkasti suoritettu liike -1
12. kyltti "istu, käännös vasempaan, istu" väärin suoritettu tehtävä (koira tekee uuden sivulletulon) -10
14. kyltti "istu, täyskäännös vasempaan" väärin suoritettu tehtävä (koira yli 90 astetta vino) -10

Tiistaina jatkoimme rallytokoa treenien merkeissä. Aiheena oli pyörähdykset ja "kukkaset". Teimme valkovuokkoa ja tulppaania sekä pyörähdyksiä molemmin puolin ja molempien vasempaan ja oikeaan täyskäännöksiä. Meiltä käännökset sujuivat aika hyvin ja niitä harjoittelemalla saa kivasti nostettua virettä. Kouluttaja vinkkasi, että pyörähdysten vihjesanoja kannattaa käyttää myös harjoittelemissamme käännöksissä. Luvassa olisi ollut myös kaksi suoraa radanpätkää, mutta meidän piti taas kiirehtiä kotiin, että ehdin Rion kanssa treeneihin.

Toiseksi viimeisellä Häirikköluokka-kurssin tunnilla harjoittelimme ihmishäiriötä. Oli yllättävän hankalaa ohjata koira vierelle tai hieman taakse, kun häiriönä toiminut ihminen käveli luokse tai me kävelimme hänen luokse. Jotenkin oli vaikeaa keskittyä moneen asiaan. Meidän täytyy vielä harjoitella istumista käsikohdennuksen avulla. Näin koiralla on muuta tekemistä ihmisen tullessa lähelle. Myös häiriöihminen tarjosi kättään Riolle ja Rio kävi sitä tökkäämässä nenällään. Kouluttaja vielä muistutti, ettei Rioa pitäisi päästää hihna kireällä ihmisten lähelle, sillä kireä hihna lisää jännitystä ja näykkäämisen mahdollisuutta.

Rion hassu istuma-asento

Keskiviikkona oli jälleen Rion agilitytreenit. Aiheena oli keinu ja erilaiset ohjaukset putkilla. Palattuani Rion luokse se kaivoi hiekkaa aidan alla. Meidän oli tarkoituksena mennä ensin toiselle pisteelle, sillä treeneissä oli myös juoksuinen narttu, mutta sitten huomasin Rion olevan hermostunut. Se yritti päästä pakoon kaivautumalla aidan ali. Me lähdimmekin kävelemään ja mietin, oliko Rio hermostunut koirien haukusta vai mistä. Rio rentoutui hieman kävellessämme, mutta kentällä se oli taas lähdössä pakoon. Sitten tajusin, mikä Rioa hermostuttaa. Viereisellä kentällä rataan kuului keinu ja se oli vielä ihan lähellä meitä. Kävimme uudestaan kävelemässä ja palattuamme oli viereisellä kentällä ryhmänvaihto meneillään, joten keinua ei hetkeen tehty. Epäilin, ettei Rio välttämättä kykene tekemään mitään. Onneksi olin väärässä. Aloitimme keinupisteeltä, jossa oli tarkoituksena, että koira itse pamauttelee keinua. Keinun toisen pään alla oli siiveke, joten maassa ollut pää liikkui vain vähän. Ensin naksuttelin ja palkkasin, kun Rio meni keinun lähelle, sitten kuonokosketuksesta ja sitten keinun läimäyttämisestä tassulla. Välillä piti vähän helpottaa, kun Rio alkoi huomioida häiriöitä. Tosi hienosti keinun pamauttelu sujui. Teimme myös vähän siivekkeen kiertämistä. Tauon jälkeen menimme putkipisteelle. Siellä oli ollut juoksuinen narttu aikaisemmin ja hyvät hajut selkeästi veivät Rioa. Se meni ensin ympäriinsä kentällä ja kurkki putkiin, vähän kuin se ei oikein olisi tiennyt mistä on kyse. Kaksi mutkaputkea oli vastakkain ja tarkoituksena oli lähettää koira putkeen ja ohjata sitä putken eri päihin. Rion kanssa putkesta suoraan toiseen putkeen ei onnistunut, mutta ei sitä koska ole vielä tehtykään. Keskityimme sitten lähetysetäisyyden kasvattamiseen. Pari toistoa meni ok, mutta sitten Riosta alkoi selkeästi näkyä, että sillä oli kuuma ja väsy. Lopetimme onnistuneeseen toistoon ja leikimme vielä kunnolla lopuksi, jotta Riolle jäisi mahdollisimman hyvä fiilis. Helsingin näyttelystä ostamani melko arvokas lelu osoittautui onnistuneeksi ostokseksi. Kouluttaja ehdotti, että ensi kerralla tehdään naksuttelemalla lyhyttä putkea, sillä Riolla on fokus minussa eikä putkessa.

Loppuviikko on menty lepäillessä, sillä torstain tokotreenit siirtyivät juhannusviikolle. Meillä olisi lauantaina ollut näyttely Järvenpäässä, mutta minua ei yhtään huvittanut lähteä. Perjantaina Rio oksensi ja kakkasi löysähköt jätökset kotiin, joten oli helppo jättää näyttely välistä. Meillä on koko toukokuun ajan ollut kauheasti menoja, neljät treenit (kolmena päivänä) viikossa ja muut menot päälle. Nyt ei vaan enää jaksa. Treeneissä on aina ollut kivaa, mutta ei aina jaksa olla menossa. Myös kesäkuun Kooikerhondje-lehdelle ja erkkarin valmisteluille täytyy varata aikaa. Meillä oli muuten maanantaina näyttelytoimikunnan kokous Vääksyssä ja nyt on näyttelypaikka nähty ja suunniteltu kehien ym. paikat :)

Näyttelytreenejä ja Helsinki KV

Maanantaina kävimme Rion kanssa Vinttikoirakeskuksessa kennelpiirin järjestämässä näyttelytreenissä. Hintaa treenillä oli 1 € / koira, joten varsin kohtuullista. Isoille koirille oli oma vetäjä ja pienille kaksi. Liikuimme ensin koko porukka isossa ympyrässä. Sitten oli mahdollisuus käydä kahden eri vetäjän tutkittavana. Katselimme ensin hetken sivusta ja päätin sitten mennä ensin perusteellisemman ja oikein kivalta vaikuttavan vetäjän jonoon. Saimmekin jonottaa aika pitkään. Harmittavasti yksi edellä jo kommentoi (ei mitenkään pahalla tosin), että voisi vähän ripeämminkin mennä, mutta vetäjä halusi käyttää aikaa yhteen koiraan, mikä mielestäni on jonottamisen arvoista. Jonottaessa katselin myös toisen vetäjän suuntaan ja totesin, etten vie Rioa hänelle ollenkaan, sillä en pitänyt siitä, miten hän toimi aran koiran kanssa. Valitsemani vetäjä olikin oikein kiva ja hän oli ollut jommassakummassa kooikereiden erkkarissa kehäsihteerinä :) Hän tutki ensin pöydällä. Tutkiminen meni hyvin, mutta Rio hieman nojasi minuun. Vetäjä pyysi ottamaan hieman etäisyyttä pöytään Rion nojaamisen vuoksi. Silloin Rio liikkui sen verran reunalle, että vetäjä totesi sen olevan kuitenkin parempi, että seison ihan vieressä. Liikkeet edestakaisin ja ympäri ei mennyt hyvin. Rioa kiinnosti vain hajut nurmikolla. Rio oli ollut koko jonotusajan sylissäni, joten olisi pitänyt ensin liikutella sitä. Liikkeiden jälkeen vetäjä vielä pyynnöstäni tutki Rion maassa. Yllätyksekseni Rio ei väistänyt yhtään, mutta olihan tutkija jo tuttu.

Keskiviikkona kävimme Mikon ja Rion kanssa mätsärissä Munkkiniemessä. Tuomareina oli ulkomuototuomareita, pienillä pennuilla Marja Kurittu ja isoilla aikuisilla Hannele Jokisilta. Ilmoittautuessa sai myös pari esitettä, kakkapussit ja nahkapurutikkuja. Aikaisemmat saivat tennispallot, mutta ne varmaan loppuivat, joten me saimme useamman purutikun :) Mikon vuoro tuli ensin. Liikkeiden jälkeen tuomari tutki ensin Mikon. Hän otti Mikon pään käsiensä väliin ja katsoi Mikoa kovin pitkältä tuntuvan ajan. Mikolle se oli liian pitkä katse, sillä se murisi tuomarille. Tutkiminen meni silti muuten hyvin, Miko ei yhtään väistänyt ja antoi hienosti katsoa hampaat. Se ilmeisesti murinalla vain ilmaisi, ettei tuijottelu ollut miellyttävää. Miko sai sinisen. Kehän ulkopuolella harjoitellessa Miko seisoi melko ryhdikkäästi ja liikkui hyvin, mutta kehässä meno oli tahmeaa. En tiedä miten siihen saisi draivia. Ilmeisesti näyttelykehässä myös näkyy paineistumista. Odotellessani Rion vuoroa minulta meni isojen aikuisten sinisten kehä ohi. No, eipä se mitään, sillä tuskin Miko olisi sijoittunut murinan ja laiskan liikkumisen vuoksi. Rio oli kehässä pekingeesin? parina. Oli jännä, ettei tuomari pyytänyt meitä ensimmäiseksi liikkeiden ajaksi. Teimme sitten Rion kanssa vähän isompaa ympyrää, sillä Rio oli paljon reippaampi liikkuja. Pöydällä tutkiminen ei mennyt hyvin, sillä Rioa alkoi jännittää tuomari niin, että se ensin pyörähti ympäri ja uuden yrityksen jälkeen meinasi lähteä kiipeämään minua pitkin. Tuomari ei sitten katsonut hampaita, vaan vain silitteli Rion takaosaa. Liikkeet menivät tosi hienosti. Riolle sininen. Sinisten kehässä tuomari katsoi joka koiran edestakaiset liikkeet. Rio liikkui taas upeasti ja tuli ensimmäisenä valittua jatkoon. Rion sijoitus oli sinisten 4. Uskoisin Rion sijoittuneen sen liikkeiden vuoksi, sillä se oikeasti liikkui tosi hienosti eikä yhtään antanut toisten koirien häiritä. Tuomarin käydessä katsomassa joka koiraa ennen liikkeitä, Rio ei yhtään arastellut vaan meni haistelemaan tuomaria. Se varmasti vaikutti myös, vaikka tutkiminen ei hyvin mennytkään.

Pienten pentujen SIN4 Kuva: SEBY

Palkintokassista löytyi herkkuja, märkäruokaa, panta, viilentävä
panta ja Mushin lahjakortti

Maanantaista jäi tosi hyvä fiilis tutkimisen osalta, keskiviikkona taas liikkeiden osalta. Miko täytyy vielä ennen erkkaria viedä ainakin yhteen mätsäriin murisemisen vuoksi.

Lauantaina oli sitten tosi kyseessä eli Rion kolmas virallinen näyttely, Helsinki KV. Sain onneksi puhuttua isännän mukaan, sillä halusin Riolle häkin enkä halunnut alkaa sitä yksin kuskata bussissa. Hieman ennen näyttelyyn lähtöä huomasin patin Rion poskessa ja punkkihan sieltä löytyi. Punkki ei ollut iso, mutta ison, selkeästi näkyvän patin se jätti.

Rion pattiposki © Ida Alexandersson

Heti näyttelypaikalla tapasimme Sannan ja Aian. Rio oli tosi iloinen molempien näkemisestä, vaikka emäänsä kohtaan se olikin mielistelevä. Kehän laidalla tapasimme Helin ja Jackin, joiden tapaamisesta Rio oli myös hyvin iloinen. Poikien olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kunnolla leikkimään, mutta ei se ahtaassa näyttelypaikassa ollut mahdollista. Rion kanssa harjoitellessa tyhjässä kehässä se liikkui hyvin ja seisoi kivasti. Myöhemmin, kun kehässä oli myös muita koiria, kuten Jack tai ihanainen Kerttu (Cavalriina's Fendi Fanette), niin liikkumisesta ei enää tullut mitään. Jack ja Rio molemmat ihastuivat Kerttuun, joka leikki mielellään poikien kanssa. Junnu-uroksia oli kolme. Onneksi Rion ja Jackin välissä oli Lumo. Ensin ravattiin yhdessä ympäri ja sitten oli Rion vuoro. Pöydällä tutkiminen meni ok, mutta jonkin verran Rio arkaili. Tuomari ei ollenkaan seisottanut koiria, vaan se arvosteli koiran pöydällä, katsoi sitten liikkeet ja laatuarvosana tuli jo ennen kuin koko kierros oli menty ympäri. Rio sai EH:n. Kilpailuluokassa tuomari pisti Rion viimeiseksi, myös EH:n saanut Jack oli meidän edellä. Silloin liikkeistä ei tullut yhtään mitään, Rio vain veti Jackin perään. Yksin Rio liikkuu ihan kivasti, mutta porukassa liikkumista pitää vielä paljon harjoitella.

21.5.2016 Helsinki KV, tuomari: Laurent Pichard, Sveitsi
"Still very puppylike looking 11 months that could be little more secure. Correct head. Proper ears. Bite ok. Hindquarters showing correct muscles. Could have little more stronger topline." JUN-EH JUK3

© Ida Alexandersson

Edelleen olen samaa mieltä tuomarin kanssa Rion puutteista. Rio on niin kehittymätön, ettei sen kanssa vielä kannattaisi näyttelyissä pyöriä. Tarkoituksena on nyt mennä vielä ensi viikolla Järvenpäähän ja kolmen viikon päästä erkkariin, koska niihin Rio on ilmoitettu, mutta sen jälkeen täytyy pitää vähän taukoa. En kyllä millään haluaisi, mutta Rion on parempi antaa kehittyä ja saada lisää itsevarmuutta. Kesällä on vielä kaksi näyttelyä Helsingissä, joten niihin kai Rion ilmoitan ihan vain sijainnin vuoksi, mutta muuten annan kesän näyttelysuunnitelmien olla

Rion Aia-emä oli hienosti PN3 ja sai varasertin.

Nätti Aia

Muutamia kuvia löytyy täältä, mutta kovin hyviä ei näillä asetuksilla tullut. Onneksi Ida otti hienoja kuvia :)

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Rio katsoo epäilyksellä harjoitusarvostelijaa

Rio 11 kk

Olen nyt päivän myöhässä, mutta ei voi mitään, kun illat menee koirien treeneissä. Eilen Riolla siis tuli 11 kk täyteen. Se olisi siis enää kuukausi, että Rio täyttää vuoden! Painoa oli eilen 8,1 kg ja korkeutta 39,5 cm.

Tällä viikolla on taas ollut kaikenlaista ohjelmaa. Maanantaina kävimme Rion kanssa näyttelytreeneissä ja keskiviikkona molempien kanssa mätsärissä. Niistä enemmän vaikka huomenna näyttelyn jälkeen. Tässä viikon muita harrastuksia.

Tiistaina oli Mikon rallytokotreenit. Tällä kertaa meillä oli rata, jossa oli myös ylempien luokkien liikkeitä. Osa vaikeammista kylteistä oli yhdessä ALO/AVO-kyltin kanssa, jolloin sai valita kumman tekee. Tein Mikon kanssa aina helpomman. Ainoat meille uudet liikkeet olivat ”liikkeestä maahan, kierrä koiran ympäri” sekä ”liikkeestä seiso, kierrä koiran ympäri”, joissa ohjaaja ei pysähdy missään vaiheessa. Olin iloisesti yllättynyt, kun meillä onnistui molemmat hienosti. Mikolla vire oli pääasiassa ihan hyvä. Pyörähdys ei onnistunut, kuten aina käy kisatilanteessa. Siihen kouluttaja sanoi, että tein yhtäkkiä pienen pyörähdysliikkeen kädelläni, joten Miko ei ehtinyt siihen mukaan. Hän ehdotti, että ilmoittaisin jotenkin etukäteen, että seuraavaksi tulee pyörähdys. Hän kehotti myös treenaamaan käännöksiä kotona.

Kotona oli taas koiran vaihto eli heti perään Rion kanssa Häirikköluokka-kurssille. Olimme tällä kertaa ulkona ja kolme koirakkoa paikalla. Aiheena oli ohittavan koiran katsominen eli ”Look At That!” –harjoitusta. Harjoituksen aikana muut koirakot olivat piilossa, jotta heistä ei olisi häiriötä. Koirahäiriönä oli ensin iso musta pehmolelukoira ja myöhemmin kouluttajan russeli. Riolta sujui lelukoiran katsominen hyvin, vaikka etäisyyttäkin vähitellen pienennettiin. Rio tosi nopeasti alkoi vain vilkaista koiraa ja käänsi sitten heti katseensa minuun. Voi kun lenkeilläkin onnistuisi yhtä hyvin :) Kouluttajan russelia Rio katsoi vielä vähemmän, välillä tuntui ettei se minun tuijottamiselta edes huomannut koko koiraa. Ensi kerralla on luvassa ihmishäiriöitä.

Torstaina pääsimme vihdoin Rion tokoalkeisiin. Meillä oli tuuraava kouluttaja ja vain kaksi koirakkoa paikalla. Riolle tämä oli ensimmäinen kerta meidän hallissa. Ensin se kävi varovaisesti tukimassa paikkoja. Kouluttaja kyseli missä vaiheessa olemme ja sitten kävimme vuorotellen kentällä, sillä aikaa oli runsaasti. Aloitimme perusasennosta. Se ei ole oikein edennyt, mutta jos kävelen Rion vierelle, niin se istuu. Kouluttaja ehdotti, että astun askeleen eteenpäin ja palkkaan sivulle istumisesta. Jos asento on vino, niin voin astua sivulle. Näytin myös millaista meidän seuraaminen on. Siihen kouluttaja ehdotti, että naksautan aina, kun paikka ja asento on hyvä, sillä Rio lähtee hieman sivulle vasemmalla seuratessaan. Jos asento menee vinoksi, niin voin loivasti kaartaa jompaankumpaan suuntaan, en nyt muista kumpaan. Kokeilemalla se selviää :) Kouluttaja sanoi, että Rio hakee erittäin hyvin kontaktia. Hän teki sellaisen huomion, että treenitaskuni pullottaa aika paljon vasemmalta puolelta. Kouluttaja sanoi, että noin pienelle koiralle se voi haitata katsekontaktin hakemista, joten siksi koira voi ottaa etäisyyttä. Ensimmäisen pätkän loppupuolella Rio näki jotain pelottavaa hallin päädyssä. Kävimme siellä katsomassa, mutta silti hermostuminen jäi päällä ja Rio yhdisti pelottavan asian kouluttajaan. Rio alkoi haukkua kouluttajalle ja se oli sellaista haukkua, etten halunnut päästää Rioa lähelle toteamaan kouluttaja vaarattomaksi, sillä Rio olisi varmaan tarrannut hänen lahkeeseen kiinni... Kävimme tauolla rauhoittumassa ja teimme lopuksi luoksetuloa. Sitten kouluttaja ei enää ollut pelottava ja Rio pariin kertaa hyppäsi häntä vasten. Koska Rio ei vielä pysy paikallaan, niin kouluttaja piti hihnasta kiinni ja vapautti minun kutsusta. Lopuksi kouluttaja vielä kertoi, että hänellä on paikkamakuuseen eri jättökäsky kuin muihin liikkeisiin (muissa ”odota”, paikkamakuussa ”pysy”). Paikkamakuun jättökäsky on sellainen, jota ei käytetä missään muussa tilanteessa ja sen kanssa pitää olla ehdoton. Kuulosti hyvältä vaihtoehdolta eli taidan itsekin ottaa käyttöön. Mikollahan paikkamakuu ei ole varma ja odota-käskyä, jolla sen jätän, on käytetty sellaisissakin yhteyksissä, joista on päässyt lähtemään ilman lupaa.

Mikokin pääsi/joutui poseeraamaan

Mikon parempi puoli

Kesätreenien toinen viikko

Tiistaina oli Mikon rallytokotreenit. Meillä oli kolme pistettä, joissa oli muutamia kylttejä. Ensimmäisessä oli sivuaskelia ja 360 käännöksiä, toisessa eri tempoja, spiraali ja merkille lähetys, viimeisessä harjoiteltiin rallattelua häiriössä, jota kouluttaja aiheutti (mm. leluja, liikkumista, puhumista). Rakennukseen ja pisteiden läpikäymiseen meni sen verran aikaa, ettei meille Mikon kanssa jäänyt kuin hetki treeniaikaa, sillä jouduin taas Rion Häirikköluokka -kurssin takia lähteä aikaisemmin. Sivuaskeleet ovat haastavia, koska Mikolla ei ole tiivistä seuraamista. Vasemmassa täyskäännöksessä Miko käytti tosi hienosti takapäätä. Kouluttaja sanoi pisteitä läpikäydessä, että vasemman täyskäännöksen voi tehdä joko niin, että ohjaaja pyörii paikallaan, jolloin koira peruuttaa tai niin, että koira pyörii paikallaan ja ohjaaja tekee vähän isomman kaaren. Meille on tulossa jälkimmäinen versio eli koira pyörii paikallaan.

Rion Häirikköluokka -kurssilla aiheena oli rauhassa katsominen eli alkeet Control Unleashed -kirjasta tuttuun Look At That! -harjoitukseen. Olin jo kotona aloittanut lelun katsomisesta naksuttelun. Tarkoituksena on, että koira vihjesanasta katsoo esim. koiraa ja saa siitä palkan. Se on siis vastaehdollistamista, mutta niin, että mukana on vihjesana. Kurssilla katsottavana oli ohi kulkeva lelukoira. Sama lelukoira oli myös pentukurssilla käytössä. Rio malttoi hienosti istua ja katsoa lelukoiraa. Palkkailin sitä tiheään tahtiin. Sermin toisella puolella ollut parson ei suhtautunut lelukoiraan yhtä rauhallisesti vaan aloitti kauhean kiljumisen. Rioa ääni kummastutti ja vähän pelottikin, mutta se kykeni syömään nameja ja koskemaan peukaloa. Meni tovi ennen kuin parson hiljeni. Sen jälkeen kävimme Rion kanssa huoneen vastapuolella katsomassa, ettei siellä ollut mitään jännittävää. Kouluttaja myös heitteli Riolle nameja ollessaan Rion lähellä ja teki käsikohdennusta, jotta Rio ei yhdistäisi häneen jännittävää ääntä. Rion rentouduttua kouluttaja meni parsonin luo lelukoiran kanssa, jotta se pääsisi näkemään lelun lähempää. Parson aloitti huutamisen uudestaan ja tällä kertaa Rioa jo pelotti sen verran, ettei se syönyt tai tehnyt muuta kuin yritti päästä pakoon. Parsonin hiljennyttyä Rio onneksi palautui nopeasti ja sekin pääsi tutustumaan lelukoiraan.

Keskiviikkona oli Rion agilitytreenit. Aiheena oli jälleen hypyn tarjoaminen ja putki. Rio aloitti suorasta putkesta. Se sujui niin hyvin, että putki käännettiin mutkalle. Luulin, että Rio ei menisi mutkaputkeen, mutta niin se vaan sinne syöksähti. Ihanalla innolla Rio teki putkea ja tarrasi sen jälkeen pupunkarvaleluun. Tauolla huomasin, että yksi sormi oli veressä. Rio oli ilmeisesti raivolla leluun tarttuessaan osunut myös sormeeni. Hypyn tarjoamista tehtiin samalla tavalla kuin viimeksi, mutta nyt Rio kiinnitti enemmän huomiota häiriöihin, joten sillä oli epävarmuutta siitä, mitä pitäisi tehdä. Teimme myös leikkiharjoitusta, jossa kouluttaja piti Rion hihnasta kiinni ja minä lähdin juoksemaan lelun kanssa. Lopuksi kävimme vielä putki-pisteellä. Olisi pitänyt jättää menemättä, sillä Riolla jo väsy painoi. Se näkyi siinä, että se hyppi ja tarrasi hihaan kiinni eikä Rio enää pystynyt kunnolla keskittyä. Teimme suoran putken, jotta pystyimme lopettamaan onnistuneeseen suoritukseen. Putki-pisteellä sain hyviä vinkkejä apukouluttajalta. Täytyy muistaa ohjata kunnolla eli "keilata" koira putkeen ja lähettää koira putkeen vasta, kun se katsoo putkea. Estefokusta pitää treenata.

Tokoalkeet meiltä jäi taas välistä. Harmitti kovasti, sillä molemmat kerrat on nyt jäänyt välistä. Vatsatautia on nyt ollut liikkeellä, yksi kollegakin oli juuri sairaana, joten en uskaltanut lähteä, kun vatsassa alkoi kiertää. Väärä hälytys se sitten oli, joten harmittaa vieläkin enemmän, että kivalta kuulostaneet treenit jäivät välistä.

Meillä alkoi tällä viikolla parvekkeiden ja julkisivun korjausremontti. Mikään iso julkisivuremppa ei onneksi ole kyseessä. Loppukesästä/syksystä vaihdetaan myös ikkunat ja parvekkeen ovi (toivottavasti eivät ajoitu kiireisimpään aikaan töissä eli elokuusta syyskuun alkupuolelle...). Tällä viikolla on alkanut telineiden pystytys ja sitten alkaa kunnostustyöt, joihin kuuluu poraamista ja piikkaamista. Rion osalta olen huolestunut, sillä se voi hyvinkin mennä paniikkiin kovan porausäänen kuuluessa. Telineiden pystytys kahteen ensimmäiseen parvekelinjaan alkoi tällä viikolla. Ensimmäinen parvekelinja on naapureiden ja se sijaitsee meidän keittiön ikkunan vieressä. Äänitallenteen perusteella pojat eivät reagoineet ikkunan takaa kuuluviin ääniin. Eilen telineitä pystytettiin meidän parvekelinjalle. Meidän parveke on makuuhuoneen ikkunan takana, vaikka sinne mennäänkin olohuoneesta. Meidänkään parvekkeen kohdalla pojat eivät olleet haukkunut (verhot makkarissa ja keittiössä ovat kiinni), mutta porausääni kuului sisälle todella hyvin. Onneksi meidän kohdalla tapahtunut poraus kesti vain hetken, mutta Rio oli sen jälkeen mennyt sängyn alle. Se joutuu ihan tosissaan tunkemaan itseään sängyn alle, sillä Rio on jo sinne liian iso, siksi tallenteella kuuluu ääntä. Sängyn alla Rio oli silloinkin, kun tulin kotiin, joten varmaan raukka on ollut siellä 2,5 h... Pojat on tällä viikolla saanut olla yhdessä päivät kotona, jotta Rion ei tarvitse yksin keittiössä pelätä. Yritän saada pidettyä etäpäivän sitten, kun parvekkeiden poraukset/piikkaukset alkavat, jotta näen miten Rio reagoi. Tarvittaessa ainakin Riolle täytyy saada päivähoitopaikka. Asumme 12 kerroksisen talon 7. kerroksessa, joten melko keskellä, joka meinaa sitä, että aika monen kerroksen korjaustöiden äänet kuuluvat meille... Kiva, että kunnostetaan, mutta koirien kanssa ikävä, kun ne joutuvat olemaan kotona. Betonin porauksesta kuuluva ääni on varmasti paljon kovempi kuin telineiden pystytyksestä tuleva, joten pakko Rio ainakin jossain vaiheessa on saada pois kotoa.

Kuvissa Gimman ja Ilon lähes 6-viikkoiset pennut, joita kävin eilen katsomassa. Oli ne tosi söpöjä ja pieniä :) Enimmät energiat ne olivat jo kuluttaneet, mutta vaalealla tytöllä riitti energiaa muidenkin edestä. Kauhean hyviä kuvia en saanut, sillä asetukset eivät olleetkaan hyvät. Muutama lisää täällä.

Monenlaista harrastusta

Viime maanantaina kävimme Rion kanssa mätsärissä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Koirat arvosteltiin roturyhmittäin ja tuomareina olivat ulkomuototuomarit. Pennut arvosteltiin yhdessä ryhmästä riippumatta, mutta ikäraja oli 9 kk, joten Rion kanssa menimme aikuisiin. Ryhmän 8 koiria oli vain 5, joista Rio oli viimeinen ja arvosteltiin yksin. Tuomarina oli tammikuun toisesta pentunäyttelystä tuttu Veli-Pekka Kumpumäki. Tutkiminen pöydällä meni ok, mutta hampaiden katsomisen jälkeen Rio alkaa aina nojata minuun. Liikkeetkin menivät ok. Rio sai punaisen. Punaisten kehässä oli kolme koiraa ja yllättäen Rio sijoitettiin ensimmäiseksi. Tosin ei sen takia, että se olisi ollut paras koira, vaan siksi, että tarvitsee eniten harjoitusta. Tuomari kai ajatteli, että BIS-kehässä pyörähtäminen tekisi Riolle hyvää :) Noh, olen tyytyväinen, sillä ensimmäistä kertaa koirani oli luokkansa ykkönen. Mikolla on muutama 2. ja 3. sijoitus. Palkintona oli 3 kg:n säkki RC nappulaa (jonka jätin mätsäripaikalle, sillä olisi ollut hankalaa viedä se kotiin enkä olisi muutenkaan syöttänyt sitä koirilleni) ja hieno ruusuke. BIS-kehässä palkittiin ensin pennut ja sitten loput. Yhteensä koiria oli 18, joista 10 palkittiin. Tuomarina oli Saija Juutilainen, joka katsoi jokaisen koiran liikkeet erikseen. BIS-kehässä Rio liikkui paljon paremmin. Liikkeiden jälkeen tuomari tiputti 8 koiraa pois. Kuusi oli selkeitä ja sen jälkeen tuomari joutui vielä miettiä. Juuri silloin Rio alkoi kyllästyä seisomiseen ja me saimme lähteä :) Mutta eipähän Rio ainakaan ensimmäisten joukossa tippunut pois :)

Tiistaina alkoi Mikon rallytokotreenit. Puhuimme aluksi tavoitteista, jotka meillä ovat käännökset, erityisesti vasempaan ja motivaation/vireen kasvattaminen. Aloitimme treenit lyhyellä radalla, jossa oli ALO- ja AVO-luokan kylttejä. Miko teki kivasti vuoroa odotellessamme, mutta radalla se jonkin verran paineistui. Osa liikkeistä onnistui ihan kivasti ja osa ei niin hyvin. Ilmeisesti Mikolle oli hankalaa kävellä kohti seinää, koska se alkoi sillä kyltillä aina hidastaa ja se jäi jälkeen. Kouluttaja suositteli harjoittelemaan vasemmalla kääntymisiä tasapainotyynyn avulla. Lopuksi olisi ollut vielä yksittäisinä tehtävinä putki ja sarjahyppy, mutta me jouduimme Mikon kanssa lähteä aikaisemmin.

Mikon treeneistä kotiuduttuamme lähdin Rion kanssa Pitäjänmäkeen Häirikköluokka-kurssille. Meillä oli tällä kertaa kaverina parsonrusseli. Russeli haukkui välillä vähän enemmänkin, mutta hienosti Rio kesti häiriön. Teimme lähestymistreeniä, jossa kouluttaja käveli meitä kohti koiran istuessa vierellä. Tämän jälkeen Rio sai olla vapaasti hihnan päässä ja kouluttaja tuli lähemmäs samalla heitellen nameja maahan. Kouluttaja meni myös kyykkyyn ja alkoi jonkin ajan päästä tehdä käsikohdennusta. Rion kanssa ei ole ollenkaan tehty käsikohdennusta niin, että se koskisi jonkun muun kuin minun kämmentä, mutta hyvin se silti onnistui. Kouluttajan noustua seisomaan, hän myös käski Rioa istumaan ja palkkasi siitä. Tauon jälkeen kouluttajan mies tuli mukaan häiriöksi. Hänen läsnäolo selkeästi jännitti Rioa, varsinkin silloin, kun hän oli kyykyssä. Rio meni kyllä hakemaan nameja ja koskemaan kouluttajan kättä, mutta se ei mennyt reippaasti lähelle, vaan jätti takajalat paikalleen ja kurkottautui eteenpäin. Lopuksi kouluttaja vielä lähestyi Rioa yksin, jotta sille jäi rento fiilis vieraasta ihmisestä.

Keskiviikkona alkoi Rion agilitytreenit. Meillä on kaksi kenttää treenikäytössä ja lisäksi vapaatreenialue. Etukäteen olin miettinyt, miten Rio kestää kaiken sen häiriön. Meidän ryhmässä on apukouluttaja, joten treenipisteitä on kaksi. Siinäkin on paljon häiriötä. Lisäksi lämmin sää oli houkutellut Kivikkoon paljon muitakin ihmisiä. Vähän väenpaljous (jalkapalloilijat, frisbeegolffarit) jännitti Rioa, mutta agikentällä Rio oli hyvin rennon oloinen. Se jäi tosi nätisti istumaan, kun lähdin radalle kuuntelemana kouluttajaa. Välillä Rio seisoi ja katsoi ympärilleen ja välillä se meni maahan tai istui. Yhtään ääntä ei kuulunut, joten olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Ehkä hallissa Rio vikisi, kun se näki minut, mutta kentällä se ei varmaan nähnyt, kun olin kauempana ja aidat välissä. Ensimmäisellä pisteellä harjoiteltiin hypyn tarjoamista ja toiselle leikkimistä. Erotimme kentän putkilla, joten häiriö ei ollut liian suuri. Rio kävi ensin hypyllä. Käytössä oli yksi siiveke ja aloitimme sillä, että ohjaaja on kyykyssä siivekkeen takana. Sitten välimatkaa vähän kasvatettiin ja pienen tauon jälkeen seison siivekkeen takana. Riolla sujui hyvin, sillä se oli tuttua juttua. Rio keskittyi tosi hyvin tekemiseen, mutta silloin, kun se ei ollut keskittynyt, niin se alkoi huomioida ympärillä olevia häiriöitä. Kutsusta se tuli kuitenkin aina luokse. Toisella pisteellä kokeiltiin niin, että apukouluttaja leikkii Rion kanssa. Otin käyttöön kaikista kivoimman lelun eli kaninkarvalelun. Rio lähti hyvin leikkimään vieraan ihmisen kanssa ja lopulta alkoi ihan kunnolla vetää murinoiden kera. Kokeilimme myös kuolleelle palkalle lähetystä. Sekin sujui hyvin. Rio lähti vetämään kunniakierroksia ympäri kenttää eikä siltä saanut lelua hetkeen takaisin. Olisi varmaan pitänyt käyttää vähemmän kivaa lelua palkkana, että kivemmalla olisi saanut Rion luopumaan lelusta. Nakkiin Rio ei meinannut vaihtaa kaninkarvaa. Lopuksi kokeilimme vielä niin, että kouluttaja pitää Riosta kiinni ja minä lähden juoksemaan, tiputan lelun ja jatkan juoksemista. Rio juoksi ensin lelun ohi, mutta palasi sitten hakemaan sen. Riolta jäi varmaan huomaamatta lelun tiputus, sillä sille oli erittäin epämukavaa, että vieras ihminen pitää siitä kiinni eikä Rio siksi katsonut minuun päin. Olen tosi tyytyväinen siihen, miten hienosti Riolta sujuivat ensimmäiset agilityn ryhmätreenit :)

Pyörähdys

Hyvä kontakti!

Puolenvaihto takaa

Kuvat lauantain rallytokokoulutuksesta © Sanna Pyykkönen

Torstaina oli näyttelyn vuoro. Lähdimme Lempäälään Xeman ja Mizyn perheen kanssa. Rio matkusti valjaissa minun ja Idan välissä. Ensin Rio oli sylissäni, mutta sitten se uskaltautui keskelle ja meni maaten. Näyttelypaikalla paistoi aurinko koko päivän eikä siellä ollut varjoa ollenkaan. Onneksi naamassa oli suojakertoimen 50 aurinkorasvaa. Kooikerit 14 kpl olivat viimeisenä kehässä. Junnuluokkaan oli ilmoitettu 4 urosta, mutta kolme oli paikalla. Kaikki kolme olivat erikokoisia, yksi aika kookas, pikku-Rio ja Nano näiden väliltä. Kookkaampi uros ja Rio mitattiin. Tuomari ilmeisesti halusi nähdä onko toinen yli sallitun rajan ja toinen alle. Ensin kolmikko ravasi yhdessä kehän kahdesti ympäri. Ensimmäisen kierros meni meiltä huonosti, sillä Rio oli säntäilemässä muiden perään. Toiselle kierrokselle sain sen kulkemaan nätisti. Pöydällä meni taas niin, että hampaiden katsomisen jälkeen Rio alkoi nojata minuun. Keskityin niin hampaiden katsomiseen, etten huomannut Rion olevan ihan pöydän reunalla ja toinen takajalka luiskahti yli laidan. Tutkimisen jälkeen tuomari antoi meille pienen hetken hengähtää ja sitten hän mittasi Rion koska halusi nähdä "kuinka paljon se on alle". Ensin mittaaminen ei meinannut onnistua, mutta sitten sain Rion seisomaan kunnolla sen aikaa, että tuomari pystyi toteamaan sen olevan ihan hyväksyttävän kokoinen. Liikkeet menivät ok ja pääsääntöisesti Rio malttoi seisoa hienosti arvostelun ajan. Arvostelu kuulosti oikein hyvältä ja hetken aikaa mielessä käväisi, että ehkä tästä voisi tullakin enemmän kuin EH. EH:n Rio kuitenkin sai ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Kilpailuluokassa oli yksi ERIn saanut ja kaksi EH:n saanutta ja Rio oli viimeisenä. Liikkeet yhdessä muiden kanssa ei vaan onnistunut, joten Riolle luokan 3. sija.

5.5.2016 Spanieliliiton II-erikoisnäyttely, Lempäälä, tuomari: Kirsi Nieminen
"Koon alarajoilla oleva uros jolla oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula, tiivis runko. Hieman luisu lantio. Kokoon sopiva raajaluusto. Hyvät takakulmaukset. Hieman alhainen hännänkiinnitys. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Esiintyy hyvin." JUN-EH JUK3

© Ida Alexandersson

Näyttely meni siis oikein kivasti. Paluumatkalla Rio meni jo suoraan keskipenkille nukkumaan. Poikkesimme Tuusulan kautta hakemassa tolleripennun Mizyn ja Xeman perheeseen päivähoitoon. Kokonaan pentu muuttaa heille tällä viikolla. Rio istui loppumatkan sylissäni eikä oikein tiennyt, miten etupenkillä olleeseen pentuun olisi pitänyt suhtautua. Enemmän Rioa jännitti kuin kiinnosti. Pentu oli tietenkin tosi söpö :) Illalla Riolla olisi alkanut tokoalkeet, mutta totesin, että on parempi antaa pikkumiehen levätä.

Alla olevat kuvat © Ida Alexandersson 

Alla olevat kuvat © Karoliina Vainio

 

Täytyy vielä pistää vielä yhdet vertailukuvat, molemmat © Ida Alexandersson

 Rio 10 vko & Rio 10 kk

Miko 7 vuotta

Mikolla on tänään (muoks. tai siis eilen, sillä päivä ehti juuri vaihtua, postauksen julkaisuaika klo 0.00) 7-vuotis syntymäpäivä. Kovin nopeasti aika menee ja vuoden päästä Miko on jo veteraani-ikäinen :) Kooikerit tosin eivät vielä silloin ole yhtään vanhoja, ne pysyvät pitkään nuorekkaina. Paljon onnea myös sisaruksille Nikille, Rikolle, Saskialle, Stellalle, Millalle ja Daralle sekä Rodille pilvenreunalle!

Miko vietti syntymäpäiväänsä kooikereiden rallytokokoulutuksessa Lahdessa. Kouluttajana oli rallytokotuomari Taru Leskinen. Ensimmäisessä ryhmässä oli mukana Rion veli Into, jonka tapaamista innolla odotin, sillä viimeksi olen nähnyt Inton 11-viikkoisena. Komea poika siitä oli tullut. Hyvin samantyylisiä kaikki sisarukset ovat, vaikka tavallaan ovat aika erilaisia :) Niissä on siis samoja piirteitä, vaikka ainakin ulkonäöllisesti esim. Rio, Oiva ja Muru ovat aika erilaisia. Intolla oli hieno puhdas väri ja kivasti runkoa, ei ollut sellainen rimpula kuin Rio.

Into

Edistyneempien ryhmä teki ensin lämmittelynä ALO-luokan radan. Radalla oli hyvin paljon käännöksiä. Meillä rata lähti vähän kankeasti liikkeelle. Miko tuli perässä eikä ollut yhtään innokas. Kouluttaja sanoi, että seuraaminen ei ole sille kannattavaa, joten ei Mikolla ole mitään syytä seurata kunnolla. Hän neuvoi palkkaamaan Mikon parin askeleen seuraamisen jälkeen joka kyltin jälkeen. Seuraaminenhan on meillä isoin ongelma, sillä hyvällä seuraamisella kaikki liikkeetkin sujuisivat hyvin. Minun piti myös käyttää enemmän ääntäni eli kehua iloisesti. Seuraamisesta palkkaamisen ja kehujen lisäämisen jälkeen rata alkoi sujua paremmin ja Mikolla häntä heilua.

Toisessa osassa harjoittelimme voittajaluokan käännöksiä sekä pyörähdyksiä. Harjoiteltavat käännökset olivat "molemmat oikeaan täyskäännös" ja "molemmat vasempaan täyskäännös". Pyörähdys tehtiin sekä vasemmalla että oikealla, riippuen siitä kummalla puolella koira seurasi, sillä täyskäännöksissä koiralla vaihtuu puoli. Kunhan itse sisäistin täyskäännökset, niin lähdimme tekemään "käännössuoraa", jolla käännöskyltit olivat peräkkäin ja jota kuljettiin edestakaisin. Koiralle tämä treeni oli kivaa, koska namia tuli usein ja käännökset nostivat virettä. Ihan kivasti meilläkin sujui ja Miko tuli koko ajan reippaasti mukana. Pyörähdykset molemmin puolin onnistuivat hyvin, mutta kisatilanteessa ei ole vielä kertaakaan onnistunut.

Viimeisessä osassa tehtiin lyhyt radan pätkä, jossa oli kyltteinä "istu-seiso, kierrä koiran ympäri", "2 x vasen täyskäännös", "puolenvaihto takana" ja "2 x oikea täyskäännös". Tämänkin meni ihan kivasti ja Miko teki tehtäviä häntä heiluen. Enpä muista koska olisin viimeksi saanut Mikon tekemän töitä noin kivasti. Tosi hyviä neuvoja tuli kouluttajalta, joten kannatti osallistua.

Piha-agilitya ja agilitykoulutuksessa

Viime viikolla ja tällä viikolla on ollut niin paljon ohjelmaa, etten blogiakaan ole ehtinyt päivittää. Tässä nyt ensin viime viikon kuulumiset.

Viime maanantaina menimme Rion kanssa Jackin ja Hetjan luo Espooseen. Kolmikko pääsi ensin päästelemään höyryjä pellolle. Hermoilin sen verran pellolla olleista linnuista, sillä Rio on kovasti lintujen ja kaiken muunkin liikkuvan perään, etten kaivanut kameraa esille. Jackin ja Hetjan pihalla pojat pääsivät tekemään piha-agilitya. Rio teki putkea, hyppyä, pujottelun alkeita ja pussia. Putki meni ihan ok. Hyppyä harjoitellessa aidan taakse tuli lapsia, joille Rion piti käydä haukkumassa. Hyppy oli lähellä aitaa. Onneksi Rio pystyi välillä keskittyä, mutta välillä piti käydä haukkumassa. Keppejä ei ole tarkoitus tehdä Rion kanssa vielä hetkeen eikä käyttää opetuksessa kujakeppejä, mutta kokeilimme kuitenkin kujakeppejä. En muista kuinka monen kepin kujaa Rio juoksi, mutta kivasti Rio tajusi idean. Pussi oli hankala. Rio taisi tulla siitä kahdesti läpi ja olisin halunnut vielä kolmannen onnistuneen yrityksen, mutta sitä ei tullut. Ei kyllä pidä jäädä koskaan hinkkaamaan mitään, jos ei onnistu, mutta pussilla näin tehtiin. Eiköhän siitä jäänyt kuitenkin ihan hyvä kokemus.

Viime tiistaina lähdin töiden jälkeen Jyväskylään, jossa oli keskiviikkona työjuttuja. Kotiin tulin keskiviikkoiltana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Rio vietti yönsä eri paikassa kuin minä. Ihan hyvin pojat oli pärjännyt, mutta oli ne ollut levottomia ja odottanut minua kotiin. Pojat ei ollut edes leikkinyt keskenään minun poissa ollessa.

Viime torstaina kävin Rion kanssa mätsärissä Munkkiniemessä. Ajattelin, että illaksi luvattu runsas vesisade olisi verottanut osallistujamäärää, mutta porukkaa oli paikalla vaikka kuinka. Rio oli 40. pikkupentu. Rio olisi kai ollut viimeisessä parissa, mutta koska muutamia Rio edeltäviä koiria ei näkynyt, niin menimme kehään chihupennun kanssa. En ollut yhtään ehtinyt viritellä Rioa, joten se ei liikkuessa ollut ihan mukana. Chihupentu ei tainnut tykätä sateisesta säästä, joten se ei suostunut liikkua. Pöytä oli tavallinen liukaspintainen pöytä, jossa oli pieni alusta liukuesteenä. Riolla jalat liukuivat ja se alkoi rimpuilla pöydällä. Sain sen onneksi seisomaan sen verran, että tuomari katsoi hampaat. Muuta hän ei tainnutkaan tutkia. Liikkeet teimme edestakaisin ja ympäri. Rio sai punaisen nauhan "koska se liikkui". Toisen pennun omistajalle tuomari pahoitteli, ettei voinut antaa punaista ja kertoi tykkäävänsä pennusta kovasti jne. Rion jälkeen kehään tuli vielä aikaisemmin puuttuneet pennut, mutta värikehiin ei silti olisi ollut kuin hetki. Rio hermostui jonkun koiran haukkumisesta sen verran, että ajattelin olevan parempi, että jätämme punaisten kehän väliin. Eikä tuomari tuntunut välittävän Riosta ollenkaan, joten ei meillä olisi ollut mitään mahdollisuuksiakaan. Ei nyt ehkä ollut kaikkein hyödyllisin mätsäri, mutta onhan se aina hyvä käydä Rion kanssa tapahtumissa, joissa on paljon koiria.

Sunnuntaina ohjelmassa oli Outi Harjun agilitykoulutus, joka oli suunnattu Ollin jälkikasvulle eli Ollin kahdelle pentueelle (Chirpy ja Damliers) sekä jälkeläisten jälkeläisille eli Aian pennuille. Osallistujia piti olla 15, mutta kolme ei päässytkään, joten 11 kooikerin ja yhden vesikoiran voimin treenasimme. Aian pentueesta oli Rion lisäksi paikalla Muru ja Oiva, Totti joutui harmittavasti peruuttamaan. Koulutus oli Tampereella ja pääsimme sinne Sannan, Aian ja Murun kanssa samalla kyydillä.

Rio odottaa hienosti lupaa © Merja Mäki

Oiva-veli © Merja Mäki

Otin Riolle ensimmäistä kertaa häkin mukaan. Harjoittelimme häkissä oloa syksyllä, mutta sitten se jäi. Perjantaina pistin häkin taas olohuoneeseen. Miko tunki sinne heti nukkumaan :) Riolle naksuttelin ensin häkkiin menemistä ja aika pian Rio alkoi tarjota maahanmenoa. Rio myös viikonlopun aikana nukkui välillä häkissä. TamSKin hallissa Rio oli ensimmäistä kertaa suljetussa häkissä ja hyvin meni. Jätin pari "verhoa" laskematta, jotta Rio näki häkistä ulos. Jonkun verran Rio piippaili häkissä eikä se ihan rennosti ollut, mutta ilokseni se meni välillä makaamaan.

Etukäteen ajattelin, ettei me välttämättä voida mitään tehdä, jos Rio hermostuu muiden äänistä. Onneksi pelkoni oli aiheeton. Kerran Rio hermostui haukkumisesta sen verran, että se alkoi tassulla raapia häkin ovea. Rio rauhoittui, kun tulin sen vierelle. Sen jälkeen en kovin kauaksi viitsinyt lähteä häkistä, ettei Rio hermostuessaan tule sieltä läpi. Itse treenaaminen meni ihan hyvin. Teimme putkea ja hyppyä erikseen. Putki ei sujunut uudessa ympäristössä ihan yhtä hyvin kuin tutussa, mutta ihan ok kuitenkin. Meidän täytyy harjoitella sitä, että Rio pysyy istumassa ja lähtee hypylle vasta luvan saatuaan. Ja ennen luvan antamista sen pitää katsoa eteenpäin kohti esteitä. Luvan odottamisen kanssa oli tekemistä... Luvan saatuaan Rio meni kuulemma paremmin eli kun se tietää, mitä se saa tehdä eikä itse tarvitse arpoa. Tauon jälkeen jatkoimme ensin putkella ja sitten kokeilimme kahta peräkkäistä hyppyä. Silloin luvan odottaminen sujui jo paremmin, mutta Rio ei heti tajunnut, että matkan olisi pitänyt jatkua toisellekin hypylle. Kivasti Rio palkkautui myös leluilla. Olen tyytyväinen :) Videon lopussa on pieni pätkä sisarusten ja Aian takaa-ajoleikeistä.

Treenien jälkeen koohot menivät yhteiskuvaan ja sitten sisarukset poseerasivat Aian kanssa. Kävimme metsässä lenkkeilemässä ennen lähtöä. Riolla ja Oivalla oli vähän pörinää ja ne olivat häntä pystyssä toistensa lähellä, mutta tulivat kuitenkin toimeen. Vapaana onkin parempi olla muiden koirien kanssa kuin hihnassa. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä Dave-kooikerin kotona. Davella oli hieman sanomista Riolle ennen kuin menimme heidän pihalle, mutta kyllä Rio sitten sopi joukkoon. Andy-cavalier oli värityksensä vuoksi ok, mutta Remu-cavalier oli väritykseltään poikkeava (tricolor) ja siksi epäilyttävä. Ihan ok Rio pärjäsi porukassa, vaikka enimmäkseen pysyi taka-alalla. Välillä se leikki Murun kanssa tai mateli joko Murun, Aian tai Daven edessä. Rion suhtautuminen Daveen oli jännä. Se enimmäkseen väisti Davea, mutta välillä Rio kävi heiluttamassa sille häntää. Tai sitten se haukkui Davelle. Paluumatkalla oli väsynyt takapenkkiläinen, Rio taisi nukahtaa heti kun lähdimme matkaan.

Oiva, Muru, Aia ja Rio © Sami Vihervaara

Aia johtaa letkaa ja pennut Oiva, Muru ja Rio tulevat perässä

Oiva ja Rio