Lomalla

Pääsiäisviikko ollaan vietetty lomaillen, siis minä ja koohopojat. Toissa sunnuntaina menin taas Rion kanssa Mikon hyppytekniikkatreeneihin. Teimme ensin putkea Saaran avustuksella. Välimatkaa putkelle piti lyhentää, sillä Rio juoksi monesti putken vierestä sen sijaan, että olisi mennyt läpi. Lyhyemmällä välimatkalla sitten onnistui paremmin. Tauon jälkeen syötin Riolle namia samalla, kun Saara kevyesti laski keinua. Pieni ääni sai hieman Rion korvat liikkeelle, mutta muuten se oli melko rento. Lopuksi harjoiteltiin namikupille menemistä.

Arkiaamuina lenkitin pojat samaan aikaan, joten ne saivat normaalia pidemmän ulkoilun. Yhtenä aamuna samoilla reiteillä ulkoilutettiin kooikeria. Isäntä oli töistä tullessaan tavannut saman koohoherran ja käynyt sitä silittelemässä. Se oli kuulemma vaan hoidossa meillä päin ja Leevi nimeltään.

Maanantaina kävin Rion kanssa lenkkeilemässä asemalle, jossa olen pyrkinyt käymään Rion kanssa pari kertaa viikossa. Syötän Riolle nameja samalla, kun juna saapuu ja lähtee asemalta. On ihan kätevää, että Helsinkiin menevän ja Helsingistä tulevan junan välillä on vain 3 minuuttia, joten yhdellä kerralla saa kahdesta junasta syötettyä nameja. En mene Rion kanssa laitureille asti vaan jäämme sopivan matkan päähän asemasta. Tai ehkä sopiva etäisyys olisi hieman kauempana, sillä nyt Rio on kyllä syönyt nameja, mutta ei se ole ihan rennosti ollut. Siedättämisessä etäisyyden pitäisi olla sellainen, ettei mitään reaktiota tule, jotta siedättymistä voisi tapahtua.

Tiistaina Rion kanssa päivälenkki tehtiin Mustin ja Mirrin kautta. Lähdin hakemaan Riolle uusia valjaita, sillä nykyiset menevät liikaa kainaloihin. Olimme sen verran ajoissa liikenteessä, ettei kauppakeskuksessa ollut kauheasti porukkaa. Silti Rioa alkoi vähän jännittää, kun käytävällä kävelimme. Mustissa ja Mirrissä oli useampia asiakkaita ja vain yksi myyjä, joten jouduimme odotella apua valjasostoksiin. Paikalla ollut chihu ja Rio eivät olleet kavereita, mutta myöhemmin tullut valkoinen pikkukoira oli kiva. En tiedä johtuiko koira-asiakkaista vai ihmisistä, mutta jonkun verran Rioa hermostutti ja se haukotteli odotellessa. Kun viimeinenkin asiakas oli poistunut, saimme vihdoin apua. Olin jo jonkun verran katsellut valjaita ja yksiä kokeiltukin. Paria valjasta vielä kokeiltiin, mutta jouduimme sitten myyjän kanssa todeta, että Rio on välikokoa eikä sille juuri nyt ole sopivia valjaita saatavilla, ainakaan heiltä. Riolle olisi paristakin merkistä käynyt kahden koon välillä oleva koko, jos sellainen olisi ollut olemassa. Harmi juttu. Nyt pitää joko jatkaa nykyisillä valjailla tai käyttää hetken aikaa pantaa.

Keskiviikkona ja torstaina käytin pojat samaan aikaan päivälenkillä. Molemmilla kerroilla lenkit suuntautuivat Pirkkolaan päin. Keskiviikkona menomatkalla kohtasimme Esan ja torstaina paluumatkalla lähes samassa paikassa kohtasimme Sannan. Miko haukkui molemmilla kerroilla epäilyttäville pyöräilijöille, vaikka menikin reippaasti tervehtimään. Mikon reaktio sai Rionkin epäilemään, mutta nopeasti Rio tunnisti pyöräilijät ja tervehti molempia iloisesti.

Perjantaina menimme äitini luokse syömään. Sisarukseni puolisoineen olivat myös paikalla ja sisarusten lapsista veljeni 2-vuotias poika. Rio ei ole kovin montaa kertaa äidilläni käynyt, joten välillä se oli jännityksestä johtuen hieman ylienerginen. Hienosti Rio kuitenkin pääosin pärjäsi ihmisten keskellä. Ainoa harmittava välikohtaus oli illemmalla, kun veljenpoika kävi väsymyksestä kierroksilla ja se alkoi hermostuttaa Rioa. Rio ensin ärähti pojalle ja kävi sitten haukkumassa sille. Muutoin Rio oli hyvin veljenpojan kanssa.

Lauantaina aamupäivästä menin Rion kanssa Purinalle katsomaan agilitykisoja. Valitsin pääsiäiskisoista ykkösten ja kakkosten kisat, sillä osallistujia on vähemmän ja koirat ehkä vähän vähemmän kiihkeitä ja äänekkäitä kuin kolmosissa. Ensin hengailimme hallin ulkopuolella sen verran, että Rio oli suht rento kuuluvista äänistä ja muista koirista huolimatta. En tiennyt minkä verran porukkaa oli sisällä, joten otin kuraisen Rion syliini ja menimme halliin. Meneillään oli rataantutustuminen ja hallissa oli melko hiljaista. Siitä huolimatta Rio alkoi heti halliin tultuamme täristä. En tiedä johtuiko se meidän edellisestä käynnistä Purinalla ja keinun aiheuttamasta paniikista vai tunnelmasta yleensä. Hetken aikaa kävelin Rio sylissä radan viertä ja menimme sitten takaisin ulos. Melko pian sen jälkeen kohtasimme taas Esan, joka oli ollut kisoissa talkoilemassa. Ollaan tällä viikolla jo monta kertaa nähty Rion kasvattiperhettä, jotka muuten ovat ainoita ihmisiä, joita Rio tervehtii yhtä iloisesti kuin meitä :) Jatkoimme käyskentelyä hallin tuntumassa. Rion "rentoutustemppu" on nenällä peukalon koskettaminen. Sitä tehtiin aina välillä, kun oli tarvetta rentouttaa Rioa. Kävimme kerran "takaovesta" piipahtamassa sisällä. Jäimme ihan oven tuntumaan. Rio alkoi taas täristä, mutta se ilokseni kykeni silti tekemään peukku-temppua. Pikavisiitin jälkeen siirryimme taas ulos. Tapasimme Purinalla myös Niko- ja Terra-kooikerit omistajineen. Lotta kävi namien kanssa tervehtimässä Rioa, kiitos siitä, kaikenlainen tervehtiminen ja käsittely tulevat tarpeeseen :) Niko kiinnosti Rioa, mutta oli kuitenkin liian jännittävä. Myöhemmin, kun taas kohtasimme, niin Niko vähän sanoi Riolle ja siksi Riokin oli vähän sitä mieltä, että Nikolle pitäisi pöristä. Kuitenkin Rio ja Niko olivat edelleen kiinnostuneita toisistaan. Vaikka Rio oli häntä kippuralla ja vikisi, niin se antoi kuitenkin lopulta Nikon tulla haistelemaan, vaikka aika jäykkänä Rio tilanteessa oli. Se johti poikien leikkiin. Riehakkaasti Rio ja Niko jonkin aikaa leikkivät ja välillä Rio yritti astua Nikoa. Onneksi Niko ei siitä välittänyt. Oli kiva, että meidän piipahdus Purinalla päättyi mukavissa leikkimerkeissä. Ja olin yllättänyt, että pojat lähtivät leikkimään. Rio oli muutenkin hyvin nätisti, vaikka koiria kulki läheltä. Ainoastaan kerran se alkoi äristä, mutta siihen syynä oli aidan takaa Riolle ja Nikolle ärähtänyt toinen koira. Kotona Riolle maistui hyvin uni.

Tänään nautimme kauniista kevätpäivästä Jackin, Hetjan, Savinan ja Benen kanssa Nuottaniemessä. Alkuun pojat saivat leikkiä ja päästellä höyryjä. Poikien leikeissä oli hieman nähtävissä muutoksia dynamiikassa. Rio ei ehkä ole enää se hieman dominoivampi osapuoli vaan se välillä oli mieliestelevä Jackiä kohtaan. Hyvin poikien leikit silti edelleen sujuivat. Leikkien jälkeen harjoittelimme paikalla pysymistä ja rallytokojuttuja. Riolla oli hyvä kontakti silloin, kun kontaktin sai, mutta Rio oli aika paljon Jackin ja Hetjan perään. Välillä kävimme leikkimässä lelulla, joka oli narun päässä. Leikkimiseen Rio pystyi keskittymään hyvin. Treenihetken jälkeen pojat pääsivät taas leikkimään. Ne leikkivät keskenään sekä juoksivat Hetjan kanssa narupallon perässä. Rio myös innostui maasta löytyneestä kannesta ja juoksi sen kanssa. Rio tykkää juosta ja silloin, kun on tilaa, se menee välillä tosi kovaa. Kaunis ilma oli saanut ihmiset ulos, joten lähellä kulki paljon porukkaa. Rio ei onneksi välittänyt lähellä kulkeneista ihmisistä ja ohi menneitä koiria se tuskin huomasi. Yksi mies kulki kameran kanssa ja kuvasi myös meidän koiria. Olisi ihan kiva nähdä hänen otoksia :) Minun ottamia kuvia täällä.

Rio pysyi paikallaan niin kauan, että ehdin ottaa kuvan :)

Rio 9 kk

Tänään Riolla tuli 9 kuukautta ikää täyteen eli nyt se ei enää ole pentu vaan junnu (näyttelyissä). Mittailin taas Rioa useaan kertaan ja sain lukemia välillä 39-40 cm. Molemmat korkeudet ovat ok, joten ei sillä niin väliä, mutta halusin mahdollisimman tarkan mitan. Useimmiten mitta näytti 39,5 tai alle ja lopulta päädyin tulokseen 39,2 cm. Painoa oli 8,4 kg.

Kuvat otettiin perjantain ilta-auringossa, sillä lauantaille oli muuta ohjelmaa. Rio sai juosta vapaana ennen kuvauksia, mutta ei Rio siltikään olisi jaksanut keskittyä poseeraamiseen. Olin varmuuden vuoksi ottanut taas näyttelyhihnan mukaan ja päädyin sitä käyttämään. Aikaisemmin kuvaamiseen on mennyt paljon aikaa, kun Rio usein palkkaamisen jälkeen lähtee tekemään muuta ja sen saa kutsua aina uudestaan luokse. Näyttelyhihnan kanssa se keskittyy vähän paremmin eikä se toki muualle pääsekään.

Lauantaiaamupäivänä matkustimme Rion kanssa Vantaan Tammistoon näyttelytreeneihin. Ryhmässä oli kahdeksan koiraa, neljä isompaa ja neljä pienempää. Olimme Rion kanssa pienien ryhmässä, vaikka jako tehtiin sen perusteella tutkitaanko koira maassa vai pöydällä. Halusin Rion tutkittavan maassa, sillä se on haastavaa. Kerroin, että Rio ei välttämättä kykene liikkumaan muiden kanssa. Kouluttaja oli tosi mukana ja sanoi, että jos ryhmässä ei onnistu, niin liikkeitä tehdään yksinkin. Hän kehotti käymään välillä ulkona, jos Rioa alkaa hermostuttaa. Aloitimme ryhmässä liikkumalla ja olimme Rion kanssa ensimmäisenä. Varsinkin alkuun Rio keskittyi muuhun kuin nätisti liikkumiseen, mutta kyllä sitten lopulta osasi mennä nätistikin. Yksin teimme edestakaiset liikkeet ja kehän kiertämisen, jonka jälkeen koiraa seisotettiin ja sitten kouluttaja tutki. Maassa tutkittaessa Rio yrittää kovasti väistää, mutta välillä se seisoi nätisti paikallaan. Hyvin kuitenkin tuomari sai mm. hampaat katsottua. Toisella kierroksella tehtiin samalla tavalla ja tällä kertaa liikkeet menivät jo paljon paremmin. Molemmilla kerroilla edestakaisissa liikkeissä kouluttaja kehui meidän käännöstä. Toisella kerralla Rio tutkittiin pöydällä, jossa se oli selkeästi rennompi eikä yrittänyt väistää.

Rion ensimmäinen virallinen näyttely on kahden viikon päästä Lahdessa. Näyttelyyn on ilmoitettu 15 kooikeria. Tuomari muuttui, mutta se ei haittaa, sillä alkuperäinen tuomari oli vähän pelottavan näköinen :D Maassa tutkimista pitäisi vielä päästä harjoittelemaan ja toisten koirien kanssa juoksemista. Se kyllä onnistuu silloin, kun välimatkat ovat riittävät ja Rio kontaktissa. Sitten, kun Rio sietää häiriöitä paremmin, täytyy alkaa treenata näyttelyravia ilman katsekontaktia, sillä ei se tee liikkeille oikeutta. Seisomistakin täytyy vielä treenata, vaikka tosi kivasti Rio jää seisomaan. Kuten edellisen näyttelytreenin kouluttaja sanoi, niin Rio osaa asettaa hyvin etupään, mutta takapään asentoa pitää hioa. Kuten alla olevista kuvista näkee, niin jos Rion takajalat ovat liian edessä eli rungon alla, niin se korostaa luisua lantiota ja tekee selkälinjasta pyöreän. Myöskin liian takana olevat takajalat korostavat laskeutuvaa takapäätä. Mutta ei laskevaa lantiota oikein pysty peittelemään.

Miko on käynyt enimmäkseen ERI-automaatti tuomareilla, joten olen joutunut toteamaan itselleni, että Rio tulee todennäköisesti enimmäkseen saamaan EH:ta ja ERIä ilman SA:ta. Ettei sitten tarvitse pettyä, vaikka nyt koira on oikeankokoinen :) Ei se kuitenkaan virheetön ole.

Rallytokokoulutus nro 1

Lauantaina osallistuimme Mikon kanssa seuramme järjestämään rallytokokoulutukseen, jossa kouluttajana oli rt-tuomari Tiia Hämäläinen. Olimme AVO-ryhmässä ja ensin teimme avoimen luokan radan, josta kouluttaja sitten antoi palautetta ja loppuaika käytettiin kunkin koirakon niihin osa-alueisiin, joissa on parannettavaa. Miko tahtoi seuraamisessa jäädä välillä jälkeen, jonka vuoksi kääntymiset eivät menneet ihan toivotulla tavalla. Jouduin myös joka kerta pysähtyessä käskemään Mikon perusasentoon, kun se ei sitä omatoimisesti tehnyt. Heti radan jälkeen tuli jostain syystä kauhea tarve selitellä ennen kuin kouluttaja ehti kommenttejaan antaa. Kerroin Mikon paineistumisesta ja sen vaikutuksista mm. käännöksiin ja perusasentoon. Epäilin, että Miko oli jonkin verran paineistunut, mutta jälkeen päin tuli mieleen, että syynä oli varmaan (myös) treenien vähyys. Pieniä rallytokojuttuja olemme tehnyt kotona, mutta edelliset kunnolliset kerrat rallytokoa olivat epikset loppiaisena ja sitä edellinen kerta oli treenit syyskuun lopulla. Käännökset olivat meidän kehittämiskohde, johon paneuduimme myöhemmin.

Harjoittelimme käännöksiä mm. niin, että pujottelimme ja tein välillä jyrkempiä käännöksiä sekä niin, että kuljimme neliötä, jolloin käännös tuli joka kulmalla. Ongelmana oli saada Miko pysymään vierellä, sillä eihän käännöksestä kunnollista tule, jos Miko on liian takana. Tein välillä pieniä spurtteja, jotta sain Mikon reippaammin mukaan. Kouluttaja sanoi, että välillä Mikolla näkyi oikeanlaista jalkatyöskentelyä käännöksissä. Kyllä Miko osaa, kunhan siltä vaatii kunnolliset käännökset. Seuraaminen on meidän isoin ongelma. Jos se toimisi, niin sitten toimisi varmaan kaikki muukin. Teimme myös muutaman kerran pyörähdyksen, joka ei meillä ikinä onnistu kisatilanteessa radalla. Täytyy jatkaa Mikon kanssa takapääharjoituksia sekä pyörähdyksen opettelua. Miko osaa temppuna pyörähtää juuri toiseen suuntaan (eli oikealle), joten täytyy opettaa sille myös vasempaan kääntyminen temppuna. Seuraava rallytokokoulutus on sitten toukokuussa rotuyhdistyksen järjestämänä ja toukokuussa alkaisi myös rallytokotreenit, jos vaan päästään ryhmään. Rion kanssa olen harjoitellut perusasentoa, sillä toivon, että pääsisimme myös sen kanssa rt-ryhmään. Muitakin perusvalmiuksia täytyy vielä treenata, jotta olisimme valmiita harjoittelemaan kylttien tehtäviä. Seuraaminen vasemmalla ja oikealla onnistuu, mutta käskyt vielä puuttuvat. Perusasennon treenaaminen on aika haastavaa, kun en sitä houkuttelemalla halua opettaa. Rio istuisi mieluummin eteeni, mutta on se jo tajunnut, että palkka tulee sivulla istumisesta.

Sunnuntaina menin Rion kanssa kahdestaan treeneihin. Alkuun opetin Riolle namikupille menemistä, jotta pystyisin tehdä sen kanssa putkea. Rio tajusi nopeasti idean, mutta putken kanssa ei toiminut. Ensimmäisellä yrityksellä Rio meni putkeen, mutta sitten se koko ajan kiersi putken ja meni namikupille. Putkea on tehty niin vähän, että se vaatii vielä jonkun avuksi. Teimme sitten hypyn tarjoamista. Nyt sujui jo aikaisempia kertoja paremmin, mutta vaikuttaa vähän siltä, että Rio luulee palkan tulevan siivekkeiden haistelusta. Täytyy miettiä mitä seuraavaksi tekisi. Ehkä voisin hyödyntää namikuppia. Täytyisi muutenkin tehdä agilityyn treenisuunnitelma, sillä sellaista ei ole. Eli siis millä tavalla esteet haluan opettaa.

Rio oli kovin innokas puutarhuri, kun sunnuntaina vihdoin pistin pois parvekkeelta viime vuoden tomaatit. Tomaatin rangat ovat olleet koko talven parvekkeella, kun en syksyllä saanut aikaiseksi siivota niitä pois. Rankoihin jäi myös useita tomaatteja, jotka muuten säilyivät yllättävän pitkään hyvännäköisinä. Vasta kovimpien pakkasien jälkeen ne alkoivat kurtistua. Joskus alkusyksystä tomaatit alkoivat jäädä pieniksi eikä makukaan ollut enää yhtä hyvä, joten siksi niitä jäi poimimatta. Rio oli kovin innokkaana maistamassa kaikkea, mitä tippui lattialle ja tutki ruukkuja. Pari tomaattiakin hävisi parempiin suihin... Nyt on aika pistää uudet siemenet itämään ja toivottavasti ensi kesänä tulee yhtä hyvä sato kuin viime vuonna.

  Miko meni oravan hajujen(?) houkuttelemana neljään haarautuvan puun keskelle

Nose Work -kurssin päätös

Viime viikonloppuisesta hajukoiran koulutus -luennosta innostuneena kävin ostamassa kaksi lasipurkkia lisää. Minulla oli Nose Workiä varten vain kaksi purkkia, joista toisessa säilytän eukalyptuspulloa jääkaapissa ja toista olen käyttänyt hajun opettamisessa. Aloitin treenit maanantaina poikien kanssa luennoitsijamme tyylillä eli istuin ja pidin lasipurkkia kädessä. Tein molempien kanssa muutamat toistot, niin että välissä oli pienet tauot. Keskiviikkona teimme sitten hajuerottelua niin, että maassa oli kolme lasipurkkia ja vain yhdessä eukalyptuksen hajua. Molemmilla pojilla meni tämä hyvin, Mikokin kävi purkkeja läpi. Luulen silti, ettei Miko vielä tiedä mistä on kyse. Vähän nimittäin näytti siltä, että se taas pistää leukaa purkin päälle ja usein myös nuolaisi purkkia. Erityisen iloinen olen siitä, että sain Rion pysymään paikallaan sillä aikaa, kun pistin purkkeja riviin :D Rio ei nimittäin osaa odottaa mitään muuta kuin lupaa päästä ruokakupilleen. Ollaan me myös hississä harjoiteltu sitä, että vasta luvalla pääsee ulos, mutta myönnän, en ole ollut ihan johdonmukainen ja vaatinut joka kerta odottamista. Mutta siis pitäisi tuota odottamista eli paikalla pysymistä harjoitella Rion kanssa.

Torstaina meillä oli Mikon kanssa viimeinen treenikerta. Aloitimme laatikkoetsinnällä. Mikolla laatikkoja oli ensin kolme ja ne olivat kyljellään, jotta se ei yritä mennä laatikoihin. Olin ihan yllättynyt, että Miko käveli laatikkoriviä ja kävi haistelemassa kaikki laatikot. Oikeakin löytyi, vaikka pariin kertaan laatikkojen järjestystä muutettiin. Toisella kierroksella Miko meni ensin sille laatikolle, josta palkan sai edellisellä kerralla ja sitten se meni oikealle laatikolle, mutta hetken haisteltuaan jäi vain seisomaan ja katsomaan minua. Siinä meni hetki ennen kuin Miko alkoi uudestaan haistella ja oikea kohta laatikosta löytyi. Viimeisenä oli sisäetsintää eli rajattu nurkka, jossa oli tuoleja, pöytä ja pari muuta esinettä. Hajustettu huopatarra oli pöydän jalassa. Mikoa varten pöytä otettiin erilleen. Miko ei etsimistä vielä ymmärrä eikä se tiennyt mitä sen olisi pitänyt pöydän kanssa tehdä. Ensin se kiersi pöydän kaukaa ihan kuin se olisi pelottanut. Pöytä oli trimmipöytä, joka siis muistuttaa näyttelyissä olevaa pöytää. Miko myös välillä katseli pöydän päälle ja mietin, että luuleekohan se, että pöydän päälle pitäisi päästä. Vaikka Mikoa lopulta kovastikin avustettiin, niin ei meinannut tulla mitään. Sain sille kuitenkin pari kertaa naksautettua, kun kuono kävi lähellä. Jos harjoitukset meillä etenee, niin täytyy katsoa josko syksylle miettisi jatkokurssia. On kyllä ollut tosi kiva nähdä, kuinka muut koirat ovat edenneet kurssin aikana. Ne jo tosi hienosti lähtee etsimään hajua ja koirista näkee, kun ne saavat hajun nenäänsä. Mikon kanssa se on jo ihan tuttua, ettei me missään loisteta :) Aika paljon siihen vaikuttaa se, ettei Miko erityisesti mistään innostu enkä osaa motivoida sitä. Siksi Rion kanssa on niin ihana puuhailla, kun se on ihan innoissaan kaikesta.

Viikonlopun juttuja

Perjantaina kotiin tullessani yllätyin, kun Rio tuli ovelle vastaan. Pojat viettävät työpäivän erillään niin, että Riolle on rajattu pentuaitauksella keittiön lisäksi osa eteisestä. Rio oli työntänyt pentuaitausta sen verran, että oli mahtunut sieltä pois. Poikien erillä pitämiselle ei ole muuta syytä kuin se, että jätän niille ruokaa. Huolestuinkin hieman, sillä olin jättänyt Riolle nahkaluun. Luuta ei löytynyt mistään, mutta myöhemmin Rio kävi sen makuuhuoneesta hakemassa. Pojilla on tämän vuoden aikana ollut pari yhteenottoa ja kaikissa syynä on ollut ruoka. Ja kaikki ovat lähteneet siitä, kun Rio on puolustanut omaansa. Sen vuoksi puruluu sai minut huolestumaan. Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin, sillä työpäivän äänitallenteessa ei kuulunut mitään normaalista poikkeavaa. Miko ei yleensä ole kiinnostunut puruluista, mutta se silti usein haluaa sen, joka Riolla on. Harvemmin Miko sitä syö, vaikka saisikin nahkaluun itselleen. Muiden purtavien osalta, esim. kuivattu possun häntä, pojat syövät omansa, mutta Miko on Rioa ennen valmis. Riolla menee aikaa siihen, että se yrittää löytää sopivan paikan ja se katsoo, mihin Miko menee. Monesti käy niin, että Miko on valmis, kun Rio vasta aloittaa. Ja sitten Miko tulee viereen katsomaan. Jos en itse olisi lähellä, se yrittäisi ottaa Rion purtavan. Rio hermostuu siitä, että Miko tulee tuijottelemaan. Miko ei millään tahdo uskoa, kun sitä käskee pois. Tilanteet yleensä rauhoittuu joko niin, että otan purtavat pois tai pistän toisen portin taakse. Usein myös Rio on sylissäni syömässä, jolloin se on turvassa Mikolta. Täytyy vaan varmistaa, että en enää jätä puruluita lattialle ja että Riolla on rauha syödä omaansa. Samoin aktivointilelujen käyttöä pitää valvoa, sillä Miko on niin "päällekäyvä" myös niiden kanssa. Aktivointileluja Rio ei ole puolustanut, mutta ei ole kiva, että se joutuu varomaan Mikoa, joka saattaa yhtäkkiä syöksähtää ottamaan lelun. Ruokailut kupeista sujuu hyvin ja pojat käyvät nuolemassa toistensa kupit, kun ovat valmiita, mutta en silloinkaan jätä niitä vahtimatta. Poikien muutamat yhteenotot eivät ole olleet pahoja, sillä eivät ne käy toisiinsa kiinni. Se on vain haukkumista puolin ja toisin. Luulisin, että jos tilanteeseen ei puuttuisi, niin Rio perääntyisi melko pian.

Lauantaina emme mennytkään Rion kanssa mätsäriin, vaan menimme Purinalle katsomaan Sannan ja Esan treenejä. Tarkoituksena oli totuttaa Rioa häiriöihin ja kokeilla, miten se toimii häiriössä. Sanna ja Esa tulivat kooikereiden ja shelttien kanssa treeneihin. Rio kovasti ilahtui nähdessään Murun, mutta se ei ensin meinannut muiden koirien takia uskaltaa mennä moikkaamaan Murua. Kovasti se kyllä halusi :) Ja kyllä se lopulta uskaltautui. Sannaa Rio tervehti hyvin iloisesti, Esa sai hieman vaisumman tervehdyksen, mutta kuitenkin sellaisen tutun ihmisen tervehdyksen :) Murun treenien ajan Rio olisi kovasti halunnut mukaan. Vähän Rioa jännitti äänet, jotka Purinalla ovat erilaisissa kuin ATD:n pienessä hallissa, mutta melko rennosti se oli kuitenkin. Aian vuorolla tein Rion kanssa mm. istumista. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes Aian kanssa tehtiin keinua. Rio pelkäsi keinun kolahdusta ja se pelkäsi sitä ihan kunnolla. Keinua tehtiin myös shelttien kanssa, mutta silloin kuului myös enemmän muitakin ääniä. En osaa sanoa, pelottiko Rioa myös muut äänet vai oliko se vain keinu. Pelko näkyi niin, että Rio istui seinässä kiinni välillä läähättäen, vikisten tai täristen ja välillä Rio yritti päästä tilanteesta pakoon. Onneksi Rio pystyi palautumaan sen verran, että toimintakyky palasi. Kävin Krumin ja Moran treenivuorojen välillä kävelyttämässä Rioa kentällä, jolloin sain Rion ottamaan kontaktia ja syömään nameja. Lopuksi teimme Rion kanssa muutaman kerran putkea ja sille kelpasi myös lelupalkka. Keinun kanssa saamme tehdä töitä, mutta onneksi on aika todennäköistä, ettei Rio ulkona reagoi muihin ääniin yhtä voimakkaasti. Lopuksi Rio pääsi leikkimään Murun kanssa. Oli outoa nähdä Rioa niin paljon selällään, sillä yleensä Rio on ollut hieman dominoivampi osapuoli :) Rio oli muutenkin kovin nöyrää poikaa Sannan ja Esan koirien edessä.

Sunnuntaina päivä meni kuunnellessa luentoa hajukoiran koulutuksesta sekä Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokouksessa. Luento oli pääpiirteissään sama kuin syyspäivillä, mutta uusiakin ideoita tuli, varsinkin kun nyt itsekin treenaillut hajujuttuja koirien kanssa. Syyspäivilläkin oli puhetta Lymed-vaatteista, jollaista toinen luennoitsijan koirista käyttää hajutyöskentelyssä, mutta nyt vasta kiinnostuin tuotteesta. Vaatteissa on paine, jolla voidaan helpottaa esim. erilaisia pelko- ja ahdistustiloja yhdessä koulutuksen kanssa. Mietin, jos tuotteesta voisi olla hyötyä vaikka Rion julkisissa kulkuvälineissä tulevaan ahdistukseen. Täytyy tutustua tuotteeseen tarkemmin.

Selfie Rion kanssa. Rio tulee välillä makaamaan rinnan/vatsan päälle

Riolla on vähän lyhyt kaula, mutta kyllä sillä kuitenkin on kaula :D

Yksi kuva Mikostakin

Nose Work treenailua ja näyttelykoulutus

Viime viikolla treenailin kahdesti poikien kanssa Nose Workia ja torstaina Mikolla oli treenit. Ensin kotona yritin vahvistaa hajun merkitystä. Rio on mielestäni paremmin perillä siitä mistä on kyse, kun taas Mikolla ei tunnu olevan hajua. Pistin hajustetun huopatarran lasisen jälkiruokakupin pohjaan ja kupin nurinpäin (tarra oli siis kupin ulkopuolella). Tämä oli helppoa molemmille. Sitten otin mukaan toisen kupin, jossa ei ollut hajua. Riolle se ei tuottanut vaikeuksia. Tosin en osaa sanoa johtuuko se siitä, että Rio tietää hajun olevan se juttu vai se, että Rio muutenkin jaksaa yrittää, vaikka asia josta palkka tulee ei heti löytyisikään. Mikoa sai palkattua oikean kupin päälle nenän pistämisestä silloin, kun kupit olivat vierekkäin tai peräkkäin ja hajukuppi ensimmäisenä. Mutta sitten ei enää onnistunut, kun hajukuppi oli kauempana. Miko ei edes yrittänyt haistaa sitä ja turhautui, kun palkkaa ei tullut.

Seuraavalla kerralla käytin pahvimukeja. Ensin mukeja yli yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme. Pidin mukeja nurinpäin ja huopatarra oli pohjassa. Tämä sujui Mikon kanssa paljon paremmin ja se löysi helposti oikean kupin silloinkin, kun niitä oli kolme. Rion kanssa kevyet pahvikupit olivat haastavia, sillä ne lentelivät ympäriinsä, kun Rio ryntäili kupilta toiselle. Mutta hyvin sekin oli perillä siitä, miltä kupilta sai palkan.

Torstain treeneissä hajustettu huopatarra oli ensin muovikorin sisällä ja kori nurinpäin. Silloin Miko oli koko ajan astumassa korin päälle. Kun kori käännettiin oikein päin, oli Miko koko ajan menossa koriin sisälle. Kouluttaja sitten piti koreja pystyssä ja silloin Miko alkoi pistää päätä koriin sisälle. Seuraavana haju oli muovikartion sisällä. Kartiossa oli reikiä sekä sivuilla että päässä. Lattialla oli myös koreja. Miko löysi ensin hajun kartiosta (tai kokeili vaan saako siitä palkkaa), mutta kun kartioita oli kaksi, se yritti laskea päätä vain toisen päälle. Mikolla tuo pään laskeminen esineen päälle on vahva toimintatapa. Täytyy edelleen jatkaa hajun opettamista. Viimeisenä huopatarra oli tokohypyssä. Mikon kanssa me tuttuun tapaan vaan seisoskeltiin ja Miko katsoi minua. Sellaisia meidän treenit pääasiassa ovat. Kiersimme välillä estettä, mutta Miko ei edes yrittänyt tehdä mitään. Kouluttaja tuli sitten koputtelemaan/taputtelemaan estettä, jolloin Miko kiinnostui siitä ja haju löytyi. Yhden palkkauskerran jälkeen Miko löysi hajun uudestaan. Vielä on yksi kerta treenejä jäljellä. Jatkokurssia ei ainakaan vielä tarvitse harkita :)

Poikien uudet ruokakupit

Keskiviikkona Riolla oli näyttelyharjoitukset Espoossa. Samassa paikassa, samalla kouluttajalla kävimme myös joulukuun alussa. Pienessä tilassa oli tällä kertaa seitsemän koiraa, joka oli mielestäni liikaa. Tosin loppujen lopuksi aikaa ja tilaa oli hyvin koko porukalle, mutta Rio olisi tarvinnut joko enemmän tilaa tai vähemmän koiria ympärille. Paikalla oli kaksi isompaa koiraa, joista toinen oli hyvin levoton ja se hermostutti Rioa. Seisominen meni Riolla hyvin, mutta aika helposti sillä painui takapuoli maahan. Liikkuminen yhdessä toisen koiran kanssa ei mennyt yhtä hyvin. Toinen koira ei ollut häiriöksi, mutta odottavat koirat olivat. Jonkin verran Riolla tuli myös hyppimistä. Edestakaiset liikkeet tehtiin yksitellen. Alkuun Rio otti kovasti häiriötä muista koirista eikä liikkuminen mennyt siksi hyvin. Muutaman kerran jälkeen alkoi kuitenkin sujua.

Pöydällä tutkittaessa Rio ei väistänyt yhtään. Se seisoi nätisti tutkimisen ajan. Olin siitä yllättynyt, mutta toki hyvin iloinen :) Kouluttaja totesi, että selkeästi kehittymistä on tapahtunut sitten viime kerran. Lihaksisto oli kehittynyt, erityisesti takaosassa on hyvät lihakset. Etuosa tarvitsee vielä aikaa. Kouluttajan mielestä Riolla on edelleen hyvin pieni yläpurenta. Ei hän nähnyt siitä haittaa, mutta hampaista tarkka tuomari voisi siihen puuttua. Toisella kierroksella nuorimies tutki Rion pöydällä. Silloin Rioa hieman jännitti, mutta hyvin meni silläkin kertaa. Lopuksi liikkeitä harjoiteltiin vielä ryhmässä. Rio oli nyt yhdessä kolmen muun pienemmän koiran kanssa. Siinä vaiheessa Rioa alkoi jo enemmän hermostuttaa muut koirat, joten loppu oli aika rähinäherkkää... Eikä ne liikkeetkään mennyt hyvin. Hyvä fiilis jäi kuitenkin kokonaisuudessaan. Tällä hetkellä näyttelykäyttäytymisessä haastavin osuus on muiden koirien kanssa liikkuminen. On harmi, että tänä vuonna kaikissa pentunäyttelyissä Rio oli yksin eikä harjoitusta tullut rotukavereiden kanssa, jotka Rioa hermostuttavat vähemmän kuin muun rotuiset.

Sylissä nukkuja

Keskiviikkoaamuna kävin molempien koirien kanssa yhtä aikaa aamulenkillä. Puolessa välissä selvittelin Rion aiheuttamaa "hihnasotkua" (se oli kiertänyt takakauttani tms.), jolloin Rion hihna putosi kädestäni. Olin juuri tarttumassa hihnaan, kun yhtäkkiä vierestä pongahti citykani juoksuun. Ja niinhän siinä kävi, että Rio syöksyi sen perään. Olimme hieman normaalia aikaisemmin ulkona, jolloin oli vielä melko hämärää. Rio juoksi pupun perässä rinteeseen, jossa kasvaa puita. Ei sitä metsäksi voi sanoa, mutta kuitenkin melko tiheästi siellä kasvaa. Jos Rion valjaissa ei olisi ollut valoa, en olisi nähnyt sitä. Pystyin seuraamaan, missä sininen valo kulkee. Muuten olisi varmasti tullut hätä, kun Hämeenlinnanväyläkin on vaan muutaman kymmenen metrin päässä. Lähdin Mikon kanssa kulkemaan rinteessä olevaa polkua ja kutsuin Rioa. Pupu oli varmaan aika nopeasti karistanut Rion kintereiltään ja Rio tuli meitä kohti. Kun Rio oli lähellä, meinasin tarttua hihnaan, mutta Rio lähtikin uudestaan juoksemaan. Ei se enää pupun perässä ollut, mutta hajut veivät. Lähdin Mikon kanssa tarpomaan hangessa Rion perään eikä onneksi mennyt kauaa, että sain tartuttua hihnaan. Hajujen perässä Rio ei mennyt yhtä reippaasti ja pysähtyi välillä. Kylläpä tuo säikäytti. Onneksi Rio ei missään vaiheessa kadonnut niin, etten olisi nähnyt sitä. Olipa huonoa tuuria, että pupu sattui juuri sillä hetkellä lähtemään, kun hihna ei ollut kädessäni.