sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Treenit kesätauolle

Tässäpä katsaus viimeiseltä 1,5 viikolta. Viime viikon keskiviikkona emme menneet agilitytreeneihin. Taisi olla niin, ettei oikein huvittanut enkä uskonut, että treenit menisi yhtään edellistä kertaa paremmin, koska tytöt olivat edelleen mielessä. Treeneistä on ollut aika helppo jäädä pois, kun aksamotivaatio on vielä vähän hakusessa. Viime viikon torstaina oli viimeiset tokotreenit ennen kesätaukoa. Taisimme aloittaa paikalla makaamisella. Sen jälkeen teimme kukin mitä halusimme. Mikon kanssa teimme hyppyä. Jostain syystä Mikoa jännitti tokohyppy. Ehkä se pelästyi, kun otin lautoja hypystä pois. Miko kiersi hypyn ensimmäisellä kerralla, vaikka kertaalleen se oli hypyn ylittänyt. Teimme parit hypyt ja seuraavalla kerralla koko liike onnistui. Kouluttajan nähden teimme kaukoja. Uudessa ALO-luokassa kaukot onkin tosi helpot, koska etäisyys on lyhyt ja vaihtoja vaan pari. Kouluttaja suositteli ottamaan yhden asian kesäprojektiksi eli vaikka seuraamisen harjoittelun tai esineen pitämisen.

Viime sunnuntaina hyppytekniikkatreenit meni taas paremmin. Teimme etäisyyksiä ja alastuloa. Keskiviikkona meillä oli ylimääräinen agitreenikerta ja aloitimme jo tuntia aikaisemmin. 1,5 h aikana teimme kaksi lyhyttä radan pätkää ja puomia. Ratapätkänä oli yksi putki ja neljä hyppyä, jota tehtiin ensin yhdellä tavalla ja sitten toisella. Aluksi Miko ei oikein tahtonut innostua, mutta onneksi sain lopulta vireen nostettua ja pätkä meni ihan kivasti. Tauon jälkeen teimme puomia. Aluksi Miko oli puomilla tosi varovainen. Ensimmäisellä kerralla se hyppäsi alas jo pienen nousun jälkeen. Sen jälkeen sain Mikon nousemaan puomin ylös asti ja loppu menikin jo rennommin. Heti seuraavalla kerralla puomi oli jo paljon nopeampi, kun Miko jo tiesi, ettei se ole keinu. Jännä juttu tavallaan, sillä pari viikkoa sitten teimme treeneissä puomia ja edellisestä keinusta on lähes vuosi aikaa. Mutta se olikin lentokeinu kisoissa. Viimeksi teimme vielä toisen radan pätkän ja sekin meni ihan hyvin.

Treenien kesätauko on nyt ja syyskesäkaudella jatkamme agilityn ja tokon lisäksi myös rallytokon parissa. Hyppytekniikat jatkuu koko kesän, mutta tänään jouduimme jättämään ne välistä, sillä Miko ontuu. Lauantaina Miko onnistui jälleen telomaan tassuaan. Anturassa on samanlainen vamma, joista Miko on nyt jo useamman kerran kärsinyt. Ilmeisesti se on astunut johonkin terävään. Jälki anturassa oli aluksi pieni, mutta ilmeisesti yöllä Miko oli nuollut tassua niin paljon, että alue oli suurentunut. Se näyttää tosi kipeältä. Vielä lauantaina Miko käveli ihan normaalisti, mutta tänään se on nilkuttanut ja selkeästi varoo tassuaan. Aamulenkin jälkeen kävin hakemassa kaulurin varastosta. Sille onkin ollut paljon käyttöä...


Vasemmalla kuva lauantailta ja oikealla sunnuntailta.

Miko varoo oikeaa takajalkaa

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Karvaton kooikeri treenaa ja viettää päivän tyttöseurassa

Mikki-metromatkustaja
Viime keskiviikko oli kovin tuulinen päivä. Jätin ihan suosiolla fillarin kotiin ja menin junalla töihin. Kova tuuli ei yhtään helpottanut iltaan mennessä, jolloin meillä oli agilitytreenit. Niinpä meille etukäteen pistetty rata oli vaihtunut radaksi, jolla oli vain putkia, kontakteja ja kepit. Muut meidän ryhmässä ovat niin alussa keppien ja kontaktien kanssa, että vain me teimme samaa rataa kuin edellinen ryhmä ja sitten muille tehtiin kolmesta putkesta treeni. Meidän suoritus alkoi ihan ok, mutta kolmen tai neljän esteen jälkeen alkoi takkuilla. Jotain saimme tehtyä, mutta melko pian Miko menetti viimeisetkin kiinnostuksen rippeet. Yritimme kouluttajan kanssa innostaa Mikoa heittelemällä vinkupalloa toisillemme ja alkuun saimme Mikon innostumaan. Mutta sekin meni ohi. En edes odottanut, että treenit menisivät hyvin, sillä ei Mikon mieleen oikein muuta mahdu kuin tytöt. Myöhemmin Mizy ja Xema tulivat kentälle ja siitähän Miko innostui. Se olisi niin kovasti halunnut päästä tyttöjen luo. Mari sentään kävi Mikoa tervehtimässä ja vaikka Miko iloisesti tervehtikin, niin tyttöjen luo se haikaili. Meidän oli lopuksi tarkoitus käydä treenaamassa vähän kontakteja, mutta en tiennyt, että uskaltaako Mikoa päästää irti. Kyllä me sitten kuitenkin mentiin A:lle. Teimme A:ta muutaman kerran ja Mikolla oli jo parempi vire eikä se katsellut tyttöjen suuntaan.

© Petra Mustonen
Torstaina oli tokotreenien vuoro. Aluksi kouluttaja teki kehääntulotarkastuksen ja kun oli puhetta, että mielestäni on hyvä, että luoksepäästävyys poistuu, niin ennen paikalla makaamista tehtiin luoksepäästävyys. Hyvin se meni, kuten aina treeneissä, mutta kouluttaja sanoi jo kehääntulotarkastuksessa, että kyllä sen selkeästi huomaa, että Mikoa jännittää. Paikalla makaaminen tehtiin uusien sääntöjen mukaisesti eli 1 min ja koirat käskettiin maahan yksitellen. Me olimme viimeisiä, joten Mikolla makuuaika oli lyhyin. Jonkun mielestä viimeisenä on pahinta, mutta Miko ei ainakaan tähän mennessä ole mennyt muiden käskystä maahan. Pahinta on ehkä se, että perusasennossa pitää istua pidempään. Muuten treenien aiheena oli seuraaminen + perusasento ja teimme myös merkin kiertämistä.

Perjantaina lenkkeilimme eläinlääkärin vaa'alle, joka näytti 15,7 kg. Miko on siis edellisestä punnituksesta eli seitsemässä viikossa laihtunut 300 g. Aika heikkoa ollut tuo laihtuminen... Pakko se on sitten pienentää Mikon ruoka-annosta tai katsoa, jos saisin vähempirasvaisia lihoja. En haluaisi vähentää ruokaa, koska annos on jo nyt pieni, mutta en kai muutakaan voi. Nyt Miko ei syö kovinkaan hyvällä ruokahalulla. En muista, että Miko olisi koskaan aiemmin menettänyt ruokahaluaan hormonien hurratessa, mutta nyt on jo pariin kertaan jäänyt ruoka kuppiin ja useamman kerran meinannut jäädä. Kuppia Miko ei nuole puhtaaksi. Vitamiinien ja hivenaineiden lisääminen ruokaan vähentää ruokahalua entisestään, sillä erityisesti BE-liuos on voimakkaan hajuista/makuista. Hetken aikaa tuntui, että tyttökaipuu alkaisi jo helpottaa, mutta se on taas pahentunut. Taitaa johtua siitä, että Miko saa taas sinkkiä normaalisti eli päivittäin. Vähennetään sitä taas...

© Petra Mustonen

Lauantaina vein Mikon Petralle hoitoon, sillä veljelläni oli häät. Petran luona oli kylässä tärppipäiväinen Pimu, joten Miko joutui aluksi erilleen muista. Myöhemmin Pimun lähdettyä Miko pääsi Taikan ja Gimman seuraan. Sunnuntaina kävin hakemassa Mikon takaisin kotiin. Hyvin oli mennyt ja vaikka Miko kovin nöyrää poikaa tyttöjen kanssa olikin, niin kaikki olivat mahtuneet sopuisasti samaan sänkyyn nukkumaan :D Eikä Mikon hihnankäyttäytyminenkään tainnut olla niin huonoa, kuin ajattelin :)

Taika, Gimma ja Miko © Petra Mustonen

Sunnuntaina oli vielä hyppytekniikkatreenit. Tein perussarjan ja lyhyen alastulon. Miko oli jälleen huonossa vireessä eikä vauhtia oikein ollut. Vinkupallon heittelystä Miko vähän innostui, mutta ei normaalilla tavalla.

Tässä kuva, jossa näkyy Mikon vähäturkkisuus, vaikka ei se kuvasta näy niin hyvin. Mari ja Petra kiinnittivät heti huomiota Mikon karvattomuuteen. Vatsanahka paistaa läpi, haaroissa ei ole karvaa juuri ollenkaan vaan sellaista pehmeää pennunmasuihoa, housukarvoja ei ole juuri ollenkaan ja turkki on kuin junnulla. Tai ehkä junnuillakin on enemmän turkkia :) Enää iho ei hilseile niin paljon eikä karvaakaan lähde normaalia enempää.


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Karvaton ja hormonihuuruissa

Onpas viime kirjoituksesta vierähtänyt aikaa... Mitäs tässä onkaan tapahtunut. Treenirintamalla on ollut hieman hiljaisempaa. Toissa viikolla agilitytreenit jäi välistä, kun käytin illan mieluummin uuden pyykinpesukoneen etsimiseen. Paljonhan vertailut ja etsimiset vie aikaa ja kun vanha kone hajosi, niin pakko oli saada pian uusi tilalle. Astianpesukone lähti vaihtoon myös. Olihan siinä siis ihan riittävän hyvä syy treenien skippaamiselle... Torstaina tokotreeneissä aiheena oli nouto ja hyppy. Naksuttelin Mikolle muovikapulaa, joka on edelleen samassa vaiheessa kun joskus, kun sen naksuttelu on aloitettu. Eli Miko pistää hampaat kapulan ympärille. Pari kertaa olen myös kotona jatkanut treeniä, mutta edistystä ei ole vielä tapahtunut. Pakko tähän on panostaa, jotta päästään joskus kokeeseenkin. Onneksi alokasluokassa riittää, että koira pitää kapulaa. Hyppyä tehtiin uusien sääntöjen mukaan eli niin, että koira jätetään hypyn taakse ja kutsutaan sivulle. Ei ole uusiin sääntöihinkään tullut vielä sen tarkemmin tutustuttua, mutta estehyppyhän on tosi helppo. Mutta toki se voi mennä nollille :) Perjantaina oikea nilkkani kipeytyi niin, että käveleminen sattui. Jätimme siksi sunnuntain hyppytekniikkatreenit välistä.


Viime viikolla agility- ja tokoreenit jäivät nilkan takia välistä, mutta sunnuntaina menimme jo hyppytekniikkatreeneihin. Teimme perussarjaa ja etäisyyksiä. Miko teki molemmat harjoitukset hyvin reippaasti ja olin hyvän vauhdin lisäksi erittäin tyytyväinen Mikon keskittymiskykyyn. Se olisi nimittäin taas semmoinen kiva juttu, kuin naapuruston tyttökoirat juoksuineen... Olin jopa iloinen siitä, kun Miko yksi päivä lenkillä syöksyi oravan perään. Muutenhan lenkit on yhtä haistelua, pissojen nuolemista ja hajujen perässä säntäilyä. On välillä ihan sätkynukke-olo hihnan päässä... Ja hermoja kiristää. Onneksi isäntä on pääasiassa hoitanut pitkät lenkit. Miko ei sunnuntaina huomannut varista, jonka pesän läheltä ilmeisesti kävelimme. Se alkoi kovasti rääkyä ja levitellä siipiä läheisellä oksalla, joten lisäsin suosiolla kävelyvauhtia. Ei sitten ilmeisesti liikuttu tarpeeksi nopeasti ja varis syöksyi kohti. Lähdin juoksemaan ja Miko oli ihan hämmästynyt, kun ei tiennyt mistä on kyse. Takaisin kotiin mentiin toista reittiä...


Tyttöjen perään haikailun vuoksi Miko myös vinkuu kotona vähän väliä, erityisesti (hyvissä ajoin) ennen lenkkiaikaa. Viikonloppunakin Miko herättää jo ennen seitsemää (kun arkenakin pääsee niin aikaisin pihalle), mutta onneksi se menee takaisin nukkumaan jossain vaiheessa. Eilen aamulla jo luulin, että ollaan menossa parempaan päin, sillä Miko ei noussut samaan aikaan kuin minä ja se ihmeen vähän vikisi ennen ulos lähtöä. Mutta kotiin tultuani se vinkui lähes koko loppupäivän ja oli levoton... Ulkoa Miko ei haluaisi tulla sisälle. Se on jo ihan normaali osa lenkkiä, että meidän kotipihalla Miko piehtaroi nurmikolla. Ihan selkeästi tuo poika viivyttelee kotiin menoa ja tietysti maasta noustessaan se yrittää lähteä jonnekin muualle kuin kotiin. Tätä on nyt kai kestänyt kaksi viikkoa ja toivottavasti kohta helpottaisi.



Mikon painosta ei ole tietoa, mutta henkilövaa'alla sylissä punniten Miko painaisi edelleen 16 kg. Täytyisi sinne eläinlääkärin vaa'alle yrittää mennä, että saisi varmemman tuloksen. En vaan voi uskoa, ettei Miko olisi laihtunut. Ehkä kylkiluut tuntuu nyt hieman paremmin, mutta ylimääräistä kyllä vielä on. Muuten Miko näyttää aika solakalta, melkeinpä riutuneelta. Se ei ole koskaan ennen ollut niin huonossa karvassa kuin nyt. Karvaa lähtee ihan kauheasti ja iho hilseilee. Mikon monivitamiinijauhe on ollut jokin aikaa loppu enkä ollut saanut aikaiseksi hankkia kalkkia ja E-vitamiinia (koska niitä ei löytynyt lähiapteekista tai -eläinkaupoista). Viikonloppuna lähti purkit tilaukseen ja ostin Mikolle myös jauhettua maksaa, sillä tajusin, että A-vitamiinin saantikin on jäänyt puutteelliseksi. Sinkkiä olen antanut hyvin vähän, jotta hormonit ei hurraisi entistäkin enemmän. A- ja E-vitamiinit sekä sinkki ja öljyt vaikuttavat ihoon/turkkiin, joten toivottavasti näiden lisäykset auttaisivat tuohon surkeaan turkkiin.



Kuvat on viime viikonlopulta. Miko tykkää kun sille potkii voikukkia (niin, että kukat irtoaa ja Miko sitten pyydystää niitä) ja yleensä se innostuu niin, että alkaa napsimaan itsekseen voikukkia. Lisää kuvia lisäsin kuvasivustolle.

Tulipa tällä viikolla merkittyä Agirotukin kalenteriin...