Pikkumies huollossa

Olenkin jo odotellut tämän vuoden ensimmäisiä punkkihavaintoja ja tämä viikko on sitten ollut oikein punkkiviikko. Maanantaina lenkin jälkeen Mikon päästä löytyi punkki etsimässä sopivaa verenimemispaikkaa, samoin tiistaina. Torstaiaamuna, kun olin herännyt, pyysin Mikon sänkyyn. Siinä poikaa rapsutellessa tuntui patti päälaella ja punkkihan se. Kovin iso punkki ei vielä ollut, mutta sen on täytynyt edellispäivänä tarttua mukaan. Toinen punkki löytyi myös Mikoa rapsutellessa, sekin torstaina. Tämä punkki oli poskessa. Pitäisi käydä ostamassa liuokset apteekista. Inhoja otuksia!

Eilen torstaina Miko pääsi uuden fyssarin käsittelyyn. Tuntui vähän pahalta vaihtaa fyssaria, koska tykkään Mikoa vuoden hoitaneesta Patriciasta. Vastaanotto muutti hieman kauemmaksi Porvoon keskustasta, kylläkin kävelymatkan päähän, mutta sen vuoksi katselin uutta fyssaria vähän lähempää. Varasin ajan Niina Sorvarille eläinsairaala Aistiin. 50 km muuttui 5 km:ksi. Hieman mietitytti, miten Miko pystyy rentoutumaan käsittelyn ajaksi, sillä ensimmäistä kertaa olimme eläinlääkärissä fysioterapeutilla. Eläinlääkäri ei ole Mikon lempipaikkoja.

Aloitimme ulkona, jossa fyssari katsoi Mikon liikkeitä. Liikkeet olivat ok, mutta fyssari toivoi niihin lisää energisyyttä ja napakkuutta. Sisällä kävimme Mikon historiaa läpi ja Miko sai sillä aikaa tutustua huoneeseen. Ensin Miko käytiin läpi sen seistessä. Selästä tuli jotain kommenttia, jotenkin Miko meni vinoon. Lanneselän lihaksien käsittelyyn Miko reagoi ja sen olin jo itsekin huomannut. Rangan jousto oli hyvä. Hoitopöydällä Miko pysyi hyvin kyljellään, mutta ei se pystynyt kunnolla rentoutumaan. Ympäriltä kuului koko ajan ääniä, joita Miko kuunteli silmät auki. Mikolla oli lihaskireyksiä normaalia enemmän ja kipeää kohtaa käsitellessä Miko yritti nostaa päätä ylös. Välillä Miko piti pientä ääntä. Koskaan aikaisemmin Miko ei ole äännellyt fyssarin käsittelyssä. Lihaksiin Miko sai laserhoitoa. Lihaskireyksiä oli rintarangassa, jossa Mikolla on joka kerta ollut jumia ja vasemmassa sisäreidessä. Lanneselkä oli myös jännittynyt ja Miko reagoi oikean puolen kylkiluiden käsittelyyn. Jos Mikon selkää ei olisi kuvattu ja hyväksi todettu, niin fyssari olisi kehottanut menemään kuvauksiin. Mikon selkä oli sen verran jumissa, ettei sitä vielä saatu kuntoon. Kahden viikon päästä on uusi aika. Mietimme syitä selän jumiutumiseen. Yksi asia, joka ei tullut vielä fyssarin luona mieleen, oli meidän uusi sänky. Ostimme alkuvuodesta isomman sängyn, joka on aikaisemmasta poiketen jenkkisänky ja siten selkeästi korkeampi. Olen mitannut korkeudeksi 60 cm. Täytyy muistaa mainita tuo seuraavalla kerralla. Eläinlääkärin yhteydessä olevan vastaanoton hyvä puoli on se, että mukaan sai potilaskertomuksen. Ei siis tarvinnut muistella kaikkea fyssarin sanomaa jälkikäteen. Miko ottaa vielä tämän päivän rennosti, joten agilitytreenit jäävät tänään välistä.

Pääsiäisen viettoa

Lauantaina menimme äidin luokse syömään. Oli aivan ihana ilma, joten ulkona oli kiva istuskella. Pääasiassa ulkoilu oli kuitenkin Mikon harjaamista. Karvanlähtöaika on alkanut, joten otin siksi harjan mukaan. Karvaa lähti vaikka kuinka. Harjasin niin paljon kuin jaksoin kyykkiä, siitäkin huolimatta, että vajaan kolmen viikon päästä on näyttely. Onneksi "karvattomanakin" uroksilla riittää turkkia, mutta karvanlähtö saa pilkut ikävästi esille. Miko tapansa mukaan vietti aikaa keittiössä, mutta jossain vaiheessa pistettiin yksi ovi kiinni, jolloin Miko pääsi vain olohuoneeseen ja eteiseen. Suljetun oven takana piti sitten vinkua... Mikosta on tullut niin ahne, ettei sitä voi jättää yksin keittiöön, jos ruokaa on esillä. Kotona ei ole ongelmaa, mutta äidillä on keittiössä aina niin hyvät tuoksut :) Mikokin sai osansa pääsiäiskaritsasta. Miko pääsi tutustumaan veljeni 5 kuukauden ikäiseen poikaan. Vauvaa nauratti kun Miko tuli nuuskimaan sen naamaa. Mikon mielestä vauva taisi maistua hyvälle, kun Miko olisi halunnut nuolla vauvan korvia, päätä ja vatsaa...

Sunnuntaina kävimme pitkällä lenkillä koko perheen voimin. Reitti oli Kannelmäki-Maununneva-Paloheinä-Haltiavuori-Hakuninmaa-Kaarela-Malminkartano-Kannelmäki, jolle kertyi pituutta 11,6 km. Aikaa kului 2,5 tuntia. Alunperin tarkoituksena ei ollut tehdä normaalia pidempää lenkkiä, joten meillä ei ollut mukana vesipulloa. Oli hyvin lämmin ja vesi olisi tullut tarpeeseen, mutta selvisimme kotiin asti :) Miko pääsi kahlailemaan ojissa, joten joku meistä pääsi sammuttamaan janoaan. Yli puolet matkasta kuljimme keskuspuistossa ja mietin metsässä kävellessä, etten näitä lenkkeilymaastoja halua jättää. Uusi asunto on ollut nyt kolme viikkoa hakusessa eikä vielä ole tullut vastaan sellaista, joka kelpaisi. Monia kivoja asuntoja on kyllä ollut tarjolla, mutta sijainti on asia, josta en vielä tällä hetkellä ole valmis joustamaan. Vähän alkaa jo tuntua mahdottomalta tehtävältä löytää asunto, jossa on kaikki kohdallaan. Kolme viikkoa asunnon etsimistä on lyhyt aika ja onneksi meillä ei ole kiirettä. Ja onneksi vielä on varaa olla nirso.

Korvatkin pitää harjata

Pääsiäistreenit

Viime perjantain treenit jäivät välistä töiden ja opiskelun vuoksi, mutta tänään (perjantaina) taas jatkoimme tutulla kaavalla: hyppytekniikka ja keppejä. Hyppytekniikkatreeninä oli taas set point ja tasaokseri, jota nostettiin 30 cm:stä 50 cm:iin. Keppejä oli pitkästä aikaa 12 ja se hieman hämmensi Mikoa, kun niin pitkän aikaa on tehty vaan kuutta keppiä. Lähetin Mikon tekemään keppejä itsenäisesti, mutta olisi pitänyt olla ensin mukana. Kepit sujui paremmin kun kuljin vierellä, mutta muutaman toiston jälkeen itsenäinenkin pujottelu onnistui. Vauhtia ei ollut samalla tavalla kuin kuudella kepillä. Ehkä palaamme vielä hetkeksi kuuteen keppiin tai sitten täytyy vaihtaa taktiikkaa. Tällä samalla kaavalla menemme varmaan talvitreenien loppuun asti, koska talvikauden aikana ei muutaman viikon taukoja lukuun ottamatta ole ollut taukoa agilitysta. Ennen kesätreenien alkua olisi yhdet epikset tiedossa, joten vähän kai täytyy rataakin treeneissä tehdä, mutta hoidetaan Miko ensin fyssarilla kuntoon.

Kotimatkalla meitä vastaan tuli ranskanbulldoggiuros, joka pysähtyi tuijottelemaan. Miko ei suostunut enää liikkumaan, kun olin lähempänä. Miko pisti niin kovasti vastaan, etten viitsinyt vetää sitä väkisinkään perässä, joten Miko sai jäädä maahan makaamaan. Normaalisti en halua, että Miko pysähtyy katsomaan vastaan tulevaa koiraa, mutta ajattelin, että ehkä näin ohitus sujuu paremmin. Miko jostain syystä reagoi melko voimakkaasti lyttykuonoisiin koiriin, joten niiden ohitus on vaikeinta. Ranskis tuijotti Mikoa intensiivisesti isoilla pyöreillä silmillään ja Miko makasi maassa häntää heiluttaen ja vaikutti kiinnostuneelta. Jostain syystä Miko on välillä kiinnostunut toisista uroksista ja käyttäytyy niin kuin toinen olisi tyttö. Sitten jos Miko pääsee nenäkkäin uroksen kanssa, niin tulee rähinä. Ihan kuin Miko vasta sitten tajuaisi, että toinen olikin poika. Ranskis tuli vähitellen lähemmäksi, joten sanoin ulkoiluttajalle, ettei Miko välttämättä tykkää. Ihan kuin hän olisi kuullut minun sanovan "tulkaa vaan tervehtimään", sillä kohta ranskis olikin Mikon kanssa nenäkkäin. Onneksi huomasin Mikon kehonkielestä vetäistä Mikon pois juuri ennen kuin rähinä alkoi. Vähän ärsytti, kun nainen ei vaan voinut mennä ohi, mutta olisin itsekin voinut sanoa, että älkää tulko lähelle. Mikon elekielikin viesti ihan jotain muuta. Pitäisi jatkossa tilanteissa, joissa Miko jähmettyy, kiertää metsän kautta, jos vaan mahdollista. Mitenköhän saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja hoitamaan ohitukset kuntoon...

Olen ihan unohtanut mainita, että ilmoitin Mikon mukaan kooikereiden vuoden 2013 näyttelykoirakisaan, sillä vuosi 2013 oli näyttelyrintamalla erinomainen. Kilpailuun sai ilmoittaa max 5 PU-sijoitusta ja juuri sen verran sijoituksia Mikolla oli. Ekstrapisteitä ei juuri tullut, sillä Mikon menestys tuli niissä näyttelyissä, joissa kilpakumppaneita ei kauheasti ollut. Siitä huolimatta Miko sijoittui jaetulle 4. sijalle! Se oli varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun Miko kisasi vuoden näyttelykoiran tittelistä :)

Perinteiseen tapaan lomailen pääsiäisen aikaan eli ensi viikon olen lomalla!

Mätsärimenestystä

Kävimme tänään vuoden ensimmäisessä match showssa, joka järjestettiin Munkkiniemessä. Tälle päivälle oli luvattu sadetta ja aamusta lähtien vettä on tullut. Mielelläni olisin jäänyt kotiin, mutta näyttely lähestyy ja edellisestä on jo lähes 8 kk, joten lähdettiin palauttelemaan näyttelytouhuja mieleen. Käsittelyharjoitukset eivät muutenkaan ole koskaan pahasta, kun on tällaisesta pidättyväisestä koirasta kyse. Matkustimme pitkästä aikaa ratikassa, joka oli Mikosta hieman jännittävää. Yhtä nätisti Miko ratikassa matkusti kuin muissakin kulkuneuvoissa, mutta ei se ihan rento ollut. Mätsäriin osallistuivat myös Taina ja Loki. Kiva, että oli seuraa.

Sateinen sää ei ollut houkutellut kovinkaan montaa osallistujaa, joten mätsäri sujui mukavan ripeästi. Mikolla oli parina jokin vinttikoira. Arvelin vinttikoiran juoksevan sen verran meitä reippaammin, että ehdotin heidän menevän edellä. Vinttikoira oli tyttö, joten Miko liikkui ihan kivasti sen perässä ;) Normaalisti Miko saattaa olla hieman perässä vedettävä, mutta nyt Miko meni välillä edellä. Olen tyytyväinen liikkumiseen. Kopeloinnit menivät hyvin, mutta yksittäiset liikkeet edestakaisin eivät olleet yhtä hyvät kuin yhteiskierroksella. Meille sininen nauha. Sinisten kehässä Mikon sijoitus oli 2. ja palkinnot olivat hyvät! Pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saimme isojen koirien nappuloita ja retkituolin. Retkituolin hankkimista olen välillä suunnittelut, joten se tuli tarpeeseen. Ilmoittautumisen yhteydessä saimme vielä näytepussin RC ruokaa, isojen koirien sekin. Ei ehkä kannattaisi mainita, mutta isojen koirien sinisten kehässä osallistujia oli huimat 3... Mutta sijoitus on aina sijoitus ja hei, ei me oltu viimeisiä ;) Meidän molemmat mätsärien SIN2 sijoitukset ovat tulleet sateisina päivinä, kun osallistujia on ollut vähän, mutta ei se haittaa, jotain muuta me mätsäreistä kuitenkin haetaan :) Taina ystävällisesti heitti meidät kotiin, joten ei tarvinnut palkintojen ja märän koiran kanssa lähteä julkisilla seikkailemaan.

13.4.2014 Match show Munkkiniemi SIN2

FCI listaa nykyään vahvistetut CACIBit nettisivuillaan (Suomen Kennelliiton uutinen täällä), joten kävin katsomassa joko Mikon kesän CACIBit siellä näkyvät. Siellähän ne olivat ja tulostin Mikon sertifikaatit, kun FCI ei niitä enää postita. Oletin, ettei Kennelliitoltakaan tulee enää postia, kun CACIBit on vahvistettu, joten olin iloisesti yllättynyt, kun sain tällä viikolla Kennelliitolta kaksi kirjettä. Molemmissa oli CACIBien vahvistukset ja Mustin ja Mirrin lahjakortit. Kiva saada ruusukkeiden ja pokaalien lisäksi jotain rahanarvoistakin (tiedän kyllä, että pokaalin tilalla on usein mahdollisuus ottaa lahjakortti, mutta kyllähän minä sen pokaalin haluan ;) )

Treenejä kahdelta viikolta

Viime perjantain treeneissä oli tarkoituksena tehdä jälleen hyppytekniikka ja keppejä, mutta aikaa riitti vain hyppytekniikkaan. Ensimmäisenä harjoituksena oli set point, jonka varmaan ensimmäistä kertaa rakensin ilman sianselkää. Toisena harjoituksena oli tasaokseri, jonka korkeutta nostettiin 5 cm joka kerran jälkeen. Aloituskorkeus oli joko 30 tai 35 ja ylin korkeus 50 cm, jonka jälkeen vielä rimoja laskettiin 10 cm kerralla takaisin 30 cm:iin. Miko jopa pysyi ponnarin takana, joten pystyin itsekin katsomaan sivusta, miten Miko hyppää. Hypyt menivät hyvin, mutta laskettaessa 40 cm:iin Miko ensin kiersi okserin. Vierailevan treenaajan kommentit Mikon hypyistä oli, että hyvin se arvioi korkeutta.

Tänään treeneissä oli samat suunnitelmat eli hyppytekniikkaa ja keppejä. Hyppytekniikkana myös samat kuin viimeksi eli set point ja tasaokseri. Set pointissa ei mitään sen kummempaa. Tasaokseri aloitettiin 35 cm ja viiden senttimetrin välein rimoja nostettiin 55 cm:iin asti. 55 cm tuotti alkuun vaikeuksia eli Miko kiersi hypyn. Vauhdin kanssa rimat ylittyivät. Muutamien yritysten jälkeen Miko onnistui tekniikkaharjoituksen mukaisesti. Luulen, että hyppyhaluttomuus johtuu Mikon epävarmuudesta. Mikohan ei ole kovin itsevarma hyppääjä ja luulen, että varsinkin nyt kun on ollut taukoa korkeista rimoista, niin korkea hyppy ilman vauhtia saa Mikon epäilemään omia kykyjään. Kohtapuolin alkaa olla aika käydä taas fyssarin luona, joten voihan jumistakin olla kyse. Kevyesti Miko kuitenkin hyppii meidän 60 cm korkeaan sänkyyn.

Keppejä oli jälleen 6, mutta namikippo sai jäädä pois. Lähtö viistosti keppien oikealta puolelta sujui hyvin, mutta vasen puoli tuotti hankaluuksia. Syynä oli liian lähellä oleva rengas, jota Miko luuli suoritettavaksi esteeksi. Renkaan siirtäminen auttoi ja sitten vasemmalta puolelta tulikin tosi hieno pujottelu! Pienestä kulmasta Miko hakee kepit jo hyvin ja hienosti sujui myös itsenäinen pujottelu.

Agilitytreenien sijaan olisin voinut käydä katsomassa oikein kivalta vaikuttavaa rivitalon päätyasuntoa. Neliöitä oli sopivasti ja moni muukin vaatimus täyttyi, mutta parasta oli mukavankokoinen oma piha. Ainoa huono puoli oli sijainti ja sijainti oli niin epäsopiva, että pakko oli jättää tämä hyvä mahdollisuus välistä. Itäisestä Itä-Helsingistä ei pääse oikein minnekään yhdellä kulkuvälineellä, vaan vaihtoja on aina vähintään yksi tai kaksi. Kun kaikki kulkeminen on julkisten varassa, niin yhteyksien täytyy olla paremmat. Enkä muutenkaan halua Itä-Helsinkiin. Onneksi meillä on aikaa odottaa sopivaa asuntoa. Tosin vaikka uutta asuntoa olen katsonut vasta viikon ajan, niin kyllä sen sopivan löytyminen vaikuttaa aika mahdottomalta tehtävältä. Perjantain aikana olen saanut sähköpostiini 16 (!) ilmoitusta tulevista asuntonäytöistä eikä mikään miellyttänyt niin, että lähtisin katsomaan. Erityisesti sijainti on ratkaiseva asia, mutta kaikenlaisia muitakin toiveita/vaatimuksia on...