Ohjatut treenit

Perjantaina meillä oli agilitytreeneissä vierailevina tähtinä Tytti & Jana. Tytti toimi meidän kouluttajana, joka oli oikein mukavaa vaihtelua treeneihin. Radan alku meille hieman haastava, sillä pitäisi olla aika lailla suoraa, jotta Mikon saa vauhtiin. Ensimmäinen kerta oli hyvä ja Miko haki hyvin kepeille, mutta sitä ei ole videolla. Sen jälkeen alkoi alku hidastua. Ainakin ensimmäisellä kerralla Miko pujotteli kepit kokonaan, mutta sitten alkoi jäädä viimeinen väli pujottelematta. Pieni hetki tuli aina mietittyä, että mitä nyt, mutta jatkettiin rataa. Ei kai muutakaan voinut, kun ei virheitä voi alkaa korjailla. Renkaan jälkeen en yhtään tiennyt miten ohjaisin seuraavalle esteelle. Tytti ehdotti persjättöä, joka olisi ollut hyvä valinta, mutta en sitä saanut onnistumaan. Eikä jääty hinkkaamaan, joten aloitus siirtyi seuraaville esteille. Jos joku meni hyvin, niin ohjaus ensimmäiseen putkeen. Tauon jälkeen päästiin puomille asti, josta Miko tuli läpi. Palautin, jonka jälkeen puomi oli hitaampi. Niin, ei pitäisi korjata. Tehtiin sen jälkeen puomia, jotta saatiin siihen vauhtia. Enempää ei ehdittykään tekemään, kovin nopeasti meni aika. Oli tosi kiva, että pitkästä aikaa oli joku sanomassa miten pitäisi tehdä :)

Vuosi vaihtui

3.1.2014 © Lotta Franck

Normaaliin tapaan täällä alkoi satunnainen rakettien ampuminen heti kun ilotulitteet tulivat myyntiin. Miko ei onneksi lenkeillä reagoinut kovin voimakkaasti. Miko vähän säpsähti kun pauke kuului, mutta jatkoi sitten matkaa. Poika kuitenkin ahdistui pamauksista, joka näkyi siinä, että Miko kantoi häntäänsä normaalia alempana, sillä oli korvat vedettynä taakse ja se pysähtyi harvemmin haistelemaan. Jos olimme jo lähellä kotia, niin Miko saattoi kävellä reippaammin kotia kohden, mutta muuten raketit eivät aiheuttaneet haluttomuutta liikkua muualle kuin kotiin päin. Näin siis muina päivinä kuin uudenvuodenaattona.

3.1.2014 © Lotta Franck

Uudenvuodenaattona teimme pitkän lenkin jo aamulla. Tai aamupäivällä, kun en viimeisen viikon aikana ole saanut itseäni kovin aikaisin ylös :) Lenkin aikana paukahti pari kertaa ja lenkillä oli jo havaittavissa pientä haluttomuutta. Tarkoituksena oli tehdä normaalia päivälenkkiä pidempi lenkki, mutta se jäi vähän vajaan tuntiin, sillä ainakin kerran Miko pysähtyi hetkeksi eikä suostunut liikkumaan. Kyllä se suostuttelujen jälkeen taas jatkoi matkaa, mutta ajattelin sitten, että ei väkisin ulkoilla. Seuraavan kerran kävimme ulkona noin klo 16.30. Ehdimme olla ulkona noin 2 min kun alkoi paukkua ja Miko löi jarrut pohjaan. Se ei suostunut menemään mihinkään muulle kuin kotiin ja sinnekin kovalla kiireellä. Miko oli ehtinyt pari kertaa nostaa koipea, joten menimme sitten kotiin. Kotona Miko ei juurikaan reagoinut pamauksiin, kuten ei aikaisemminkaan ole, mutta pistin kuitenkin olohuoneen verhot kiinni. Isoimmat pamaukset saivat Mikon säpsähtämään. Illalla Miko sai pakastetun Kongin, jossa oli jauhelihaa. Tunti Mikolla kesti sen tyhjentämisessä ja jossain vaiheessa pojalla alkoi jo mennä hermo kun se alkoi heitellä Kongia :D Ei se jäinen jauheliha taida kovin helposti irrota :) Viimeinen ulkoilu oli noin klo 1. Mikolle olisi riittänyt koivennosto talon kulmaan, mutta Markus vei sen väkisin noin 10 min lenkille. Ihan hyvä niin, sillä Miko oli sitten nostanut koipea useampaan kertaan ja välillä pidemmäksikin aikaa, joten hätä oli varmasti ollut iso.

3.1.2014 © Lotta Franck

Uudenvuodenpäivänä lenkkeilyt sujuivat normaalisti. Viime vuonna Miko ei olisi vielä aamullakaan halunnut lähteä ulos, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä voisi sanoa, että tämä uusi vuosi meni paremmin kuin edellinen. Taas mietin, että olenko syypää Mikon ilotulituspelkoon. Ensimmäinen uusi vuosi meni ok, Miko ei silloin 7 kk ikäisenä pentuna raketeista juuri välittänyt. Seuraavan uuden vuoden Miko vietti koirahoitolassa Oulunkylässä ja sen jälkeen Miko on pelännyt ilotulituksia. Koirahoitolan lähellä on varmasti paukkunut enemmän kuin Nummelassa, jossa silloin asuimme. Ja siihen vielä päälle se, että me jätimme Mikon sinne "yksin" ja ympärillä muita ikävää potevia ja ehkä ahdistuneita koiria. Ei voi tietää, olisivatko asiat toisin, jos olisimme olleet uuden vuoden silloin kotona.

3.1.2014 © Lotta Franck

Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa koko porukka koossa agilitytreeneissä ja lisäksi mukana olivat myös sheltit Tessi ja Teppo. Teimme aluksi Mikon kanssa lyhyttä ja yksinkertaista radan pätkää, joka päättyi A:han. Mikolla oli aluksi ylimääräistä virtaa ja sillä oli enemmän vauhtia kuin normaalisti. Ensimmäinen kerta päätyi A:n sijasta rallatteluun. Sen jälkeen meno oli hallitumpaa, mutta kontaktille Miko ei malttanut pysähtyä. Se tuli niistä läpi useamman kerran. Toisena harjoittelukohteena oli keinu, jota teimme putken kanssa ja Taina oli palkkaamassa. Ei auttanut, vaikka kiva ihminen oli keinun päässä, silti keinut olivat joka kerta hyvin hitaita. Joko ryhdytään treenaamaan keinua toisin keinoin tässä talvikauden aikana tai sitten odotan, että pääsemme keväällä omalla kentälle treenaamaan laskettavalla keinulla.

Huomenna alkaa taas normaali arki. Kahden viikon loma oli erittäin mukava ja päivät kuluivat kovin nopeasti, vaikka en kauheasti ole edes kotoa poistunut. Kaikenlaista tekemistä on riittänyt ja aherruksen tuloksena kaikki kooikereiden vuoden 2012 näyttelyarvostelut on nyt kirjoitettu. Siitä olen hyvin iloinen! Ja sitten vuoden 2013 arvostelujen kimppuun...

Tavoitteet vuodelle 2014

Toki tällekin vuodelle täytyy asettaa tavoitteet, sillä tavoitteiden tarkoituksena on toimia motivaattorina. Onhan se kiva jos tavoitteet ovat vuoden aikana täyttyneet :) Tosin omalla kohdalla tavoitteiden asettaminen on toiminut vähän huonosti motivaattorina, mutta ehkä tänä vuonna...

Tässä ne nyt ovat:

Agility
Isoimpana tavoitteena on vihdoin aloittaa kisaaminen. Keväällä Miko täyttää jo 5 vuotta, joten olisi jo senkin puolesta aika kisauran aloitukselle. Pitkää kisauraa meille ei ole luvassa, mutta eipä se haittaa. Mikon kanssa ei kuitenkaan ole mitään sen kummempia tavoitteita, enemmin me vain harjoitellaan kisaamista. Tai siis minä harjoittelen ja ehkä sitten tulevaisuudessa saan sellaisen kooikerin, jonka kanssa voin asettaa isompia tavoitteita, kuten vaikkapa valioitumisen. Vielä on paljon pieniä asioita, joita pitäisi saada kuntoon, että olisimme kisavalmiita. Mutta toisaalta minua ei haittaa, vaikka emme olisikaan ihan kisavalmiita vielä kisaamisen aloitettua, pääasia että meillä on kivaa, tuloksilla ei niin väliä. Paitsi ehkä siinä vaiheessa kun meillä on kymmenen hylkäyksen putki 1. luokassa ;)

Toko
En tiedä viitsinkö enää asettaa tokotavoitteita, mutta tässä ne nyt kuitenkin on. Tavoitteena olisi käydä parissa möllitokokokeessa ja jos jaksan treenata riittävän ahkerasti, niin syksyllä voisimme osallistua ihan oikeaan kokeeseen. Liikkeiden osalta isoimmat tavoitteet ovat paikallamakuun saaminen varmaksi kuten myös kopelointien eli juoksutarkastuksen ja luoksepäästävyyden. Seuraamiseen on tavoitteena saada tekemisen meininki mukaan eli että seuraaminen ei olisi lenkkeilyä.

Rally-toko
Tavoitteena on treenata alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi, jotta voisimme osallistua rally-tokokokeeseen. Ennen oikeita kokeita haluan käydä ainakin kertaalleen möllikokeessa. Ja ehkä uskallan asettaa tavoitteeksi myös hyväksytyn tuloksen oikeasta kokeesta :) Rally-tokostahan tulee virallinen laji 1.5.2014.

Mejä
Tänä vuonna meillä ei ole tavoitteena osallistua kokeeseen, sillä meillä varmasti riittää koko jäljestyskausi tekemistä Mikon jäljestysmotivaation kanssa. Aloitamme treenit lyhyillä jäljillä lyhyessä hihnassa. Katsotaan sitten miten harjoitukset etenevät. Tavoitteena siis lisätä Mikon jäljestysmotivaatiota ja jälkiuskollisuutta, jotta voisimme harjoitella myös pidempiä jälkiä. Jos minua pyydetään jälleen sihteeriksi rotumestaruuskokeeseen, niin saatan sitten ilmoittaa Mikon kokeeseen, mutta yritän vastustaa kiusausta...

Näyttelyt
Näyttelyiden osalta ei ole enää juurikaan tavoitteita. Koska Miko sai viime vuonna kaksi CACIBia Suomesta, niin houkuttelisi lähteä ulkomaille, sillä olisihan C.I.B.-titteli ihan kiva... Mutta en kuitenkaan usko, että ainakaan tänä vuonna käymme ulkomailla. En ole vielä katsonut tämän vuoden näyttelykalenteria, mutta tarkoituksena olisi käydä parissa näyttelyssä. Ilmoitan Mikon varmaan Spanieliliiton juhlanäyttelyyn ja Maailmanvoittaja-näyttely kiinnostaisi. MV-näyttelyn tuomari ei vaan taida olla meille sopiva, mutta tutkitaan sitä asiaa vielä. Mitkä siis ovat meidän näyttelytavoitteet? Osallistua muutamaan näyttelyyn ja saada niistä EH/ERI.

Muuta
Muita tavoitteita on osallistua Dobo-jatkokurssille, nostaa sekä koiran että emännän kuntoa ja saada ohitukset vihdoin kuntoon (Miko kyllä osaa ohittaa ihan nätisti, mutta pelottaville koirille se rähjää).

Viime kirjoituksessa unohtui mainita vuoden kohokohdissa Mikon uiminen. Viime vuonna Miko nimittäin ui useamman kerran omasta aloitteestaan eli sitä ei kannettu veteen. Se vasta hieno juttu olikin :) Sitten kun vielä saisin Mikon noutamaan, niin voisimme osallistua taippareihin! No, oikeasti meillä olisi vaikka kuinka paljon tehtävää, jos haluaisin Mikon joskus taippareihin viedä (haluaisin kyllä).