Vuosi 2014

Niin on taas yksi vuosi tullut päätökseen. Koiraharrastusten osalta vuoteen on mahtunut sekä iloa että "surua". Itselle vuosi on ollut töiden ja opiskeluiden osalta melko raskas eikä siksi ihan kauheasti ole ollut intoa treenaamiseen. Sen lisäksi, että vuosi sitten työkuormani nousi melko reippaasti, meillä oli töissä yt:t loppuvuodesta. Ei ollut kovin mukava miettiä onko kohta enää töitä tai kuulla huhuja siitä, ketkä joutuvat lähtemään tai se, että yhtäkkiä joku, jota näki aikaisemmin töissä päivittäin, vain katoaa työpaikalta. Onneksi työt jatkuvat.

Vuodenvaihde vietetään meillä jälleen kotona. Heti joulun jälkeen alkoi satunnainen rakettien ampuminen, mutta onneksi sillä ei ole ollut vaikutusta meidän lenkkeilyyn. Joihinkin kovempiin pamauksiin Miko on reagoinut nostamalla hetkeksi pään ylös, mutta nopeasti se on taas uppoutunut hajujen maailmaan. Kovimmat pamaukset tulivat eilen päivälenkillä. Ensimmäistä säikähdin itsekin, kun ääni oli niin kova ja kaikui talojen välissä. Nopeasti kuitenkin kokosin itseni ja sanoin Mikolle "mennään" ja niin lenkki jatkui normaalisti. Lenkin loppuvaiheessa pari paukkua sai hetkeksi Mikon hännän laskeutumaan selkälinjan alapuolelle, mutta ei kuitenkaan ihan alas, ja haistelun loppumaan. Hetken päästä häntä kuitenkin nousi normaaliin korkeuteen ja pää painui maahan. Olin niin iloinen, ettei Miko reagoinut sen kummemmin pamauksiin. Aikaisemmin isommat pamaukset ovat saaneet Mikon kääntymään takaisin kotiin. Tänään kävimme aamulla pidemmän lenkin, joten voimme viiden aikaan ja joskus puoli kahden maissa yöllä käydä lyhyemmät lenkit.

Ja sitten vielä perinteinen tavoitekatsaus. Tavoitteet kokonaisuudessaan löytyvät täältä, mutta tässä lyhyesti.

Agility
Tavoitteena oli aloittaa kisaaminen. Tuloksilla ei niin väliä, kunhan meillä on kivaa.
Tavoite saavutettiin eli meidän ensimmäinen startti ykkösissä oli 4.6.2014 Purinalla. Mikolla ainakin oli kivaa ja hyllytimme aika monessa kohtaa :) Meidän toinen startti oli 9.6.2014 myöskin Purinalla ja hyppyradalla. Tällä kertaa meno ei ollut yhtä hyvää, mutta teimme silti ratavirheettömän suorituksen 7,74 s yliajalla... Yliaika ei johtunut Mikon hitaudesta vaan jonkun etsimisestä radanreunalta. Jatkoimme kisaamista elokuussa kolmen startin verran, joissa kaksi oli agilityratoja. Ensimmäinen kolmesta startissa oli meidän oman seuran kisoissa ja meillä oli kaikkea muuta kuin kivaa. Kaksi seuraavaa starttia olivat Nummelassa, joista ensimmäisessä Mikolla oli alkuun kivaa, mutta lentokeinun jälkeen ei enää ollut. Sen verran huono fiilis jäi, että saa nähdä miten meidän agilityn käy. Kisojen saldona HYL, 7.74, HYL, HYL, HYL.

Toko
Tavoitteena oli osallistua pariin möllitokokokeeseen ja mahdollisesti viralliseen kokeeseen sekä saada varmuutta paikalla makaamiseen, luoksepäästävyyteen ja seuraamiseen.
Tavoitteet täyttyivät osittain. Osallistuimme kahteen möllitokokeeseen, joissa molemmissa oli sekä erittäin hyvin menneitä liikkeitä että niitä vähemmän hyviä. Viralliseen kokeeseen ilmoittautuminen oli lähellä. Liikkeissä varmuutta vielä tarvitsee, vaikka erityisesti paikalla makaamisessa on ollut erittäin onnistuneita treenejä.

Rally-toko
Tavoitteena oli käydä ainakin kerran möllikokeessa ja saada virallisesta kokeesta hyväksytty tulos.
Tavoitteet saavutettu. Osallistuimme kolmeen möllikokeeseen, joista yhdestä tuli 99 p. ja voitto! Ilmoitin Mikon myös kolmeen viralliseen kokeeseen, joista ensimmäinen piti peruuttaa Mikon loukattua jalkansa, toisessa meidät suljettiin kokeesta ja kolmannessa pääsimme vihdoin radalla asti ja teimme hienon 91 pisteen arvoisen suorituksen.

Mejä
Tavoitteena oli lisätä Mikon jäljestysmotivaatiota ja jälkiuskollisuutta.
Tavoite ei täyttynyt, sillä emme tehneet yhtään ainoata kertaa mejää tänä vuonna. Ei ollut tarkoituksellista.

Näyttelyt
Tavoitteena oli osallistua muutamaan näyttelyyn ja saada niistä EH tai ERI.
Tavoite saavutettiin. Ilmoitin Mikon vuoden aikana kolmeen näyttelyyn, joista tuloksena toukokuun Helsinki KV:stä ERI ja vara-cacib ja kesäkuun spanielierkkarista EH. Kolmas näyttelyreissu peruuntui Mikon tassuvaivojen vuoksi.

Muina tavoitteina oli osallistua dobon jatkokurssille, nostaa meidän molempien kuntoa ja saada ohitukset kuntoon. Joop... ehkä nuo on meidän tavoitteet myös ensi vuonna :p

Tähän vuoteen mahtui aika vähän blogikirjoituksia, tämä on vuoden 66. kirjoitus ja vuonna 2013 kirjoittelin 114 postauksen verran. Melkein puolet vähemmän. Kauhean aktiivinen vuosi ei ollut, mutta kivoja asioita kuitenkin tapahtui ja saimme kivoja tuloksiakin. Esimerkiksi mätsäreissä kävimme kaksi kertaa ja sijoituimme kaksi kertaa! Huhtikuussa tulos oli SIN2 ja toukokuussa PUN3. Toukokuussa Miko pääsi myös juoksemaan vieheen perään ja meillä oli kivat treenit pieneksi kutistuneen porukan kanssa. Kesäkuussa osallistuimme RotuRaceen ja joukkueemme sijoitus oli hienosti 5. ja jäimme 3. tulleesta joukkueesta vain 0,02 s päähän! Heinäkuussa Agirotu oli kuun päätapahtuma ja mukavaa meillä olikin, vaikka tuloksilla ei juhlittu. Vuoden jälkimmäinen puolikas oli treenien suhteen melko hiljainen.

Tapahtui joulukuussa

Ei ole blogi päivittinyt juurikaan joulukuun aikana... Enimmäkseen kiirettä aiheuttivat viimeisten kurssien tehtävät, varsinkin yhden tilintarkastustehtävän vaatiman ajan aliarvioin oikein kunnolla. Sen parissa meni ilta jos toinenkin enkä saanut sitä edes määräpäivään mennessä valmiiksi. Mutta nyt olen palauttanut kaikki tehtävät, mitä viimeisiin kursseihin kuului. Tammikuussa ei siis tarvitse istua enää yhtään iltaa koulussa :) No, ehkä pari iltaa menee opinnäytetyöryhmän tapaamisessa, mutta kursseja ei enää ole. Vain opinnäytetyö ja raportti, jolla kuittaan työharjoittelun. Kylläpäs tuntuu hyvältä, että loppu häämöttää! Koneen äärellä ei ole kauheasti tehnyt mieli istua sen jälkeen kun loma alkoi.

Joulukuuhun ei sisältynyt ollenkaan treenejä Mikon jumien aiheuttaman treenikiellon vuoksi. Mietin kyllä, että kai rally-tokoa voisi tehdä, mutta parempi kuitenkin vaan pysyä poissa treeneistä kunnes toisin sanotaan. Tähän syksyyn meille mahtui vain hurjat kaksi treenikertaa rally-tokoa. Onneksi omatoimiryhmä ei maksa kovin paljoa...

6. - 7.12.2014 oli Messariviikonloppu. Olin taas paikalla kuvaamassa kooikereita ja Miko sai jäädä kotiin. Olin varautunut ostoslistalla, sillä kaikenlaisia tarpeita oli ilmaantunut. Miko sai mm. ruokaa, Dentastixejä, Nutrolin-öljyä, herkkuja jumppaamista varten, hihnan rally-tokoon / tokoon sekä Back on Track verkkoloimen. BoTin hankin Mikon lihaskireyksien vuoksi. Joskus joku fyssari on puhunut BoTista ja ollut sitä mieltä, ettei siitä ole hyötyä, joten en ole nähnyt sitä tarpeellisena. Mikon jumien vuoksi päätin kuitenkin kokeilla, sillä Mikon fyssari sanoi, että lämpö olisi hyväksi lihaksille. BoT oli ehkä hieman iso Mikolle, joten kävin vielä sunnuntaina keskustelemassa siitä. Myyjät olivat erittäin asiantuntevia ja olin erityisesti ilahtunut siitä, että rotu oli myös tuttu. Näytin sunnuntaina yhdelle myyjälle kuvia Mikosta loimi päällä. Hän oli sitä mieltä, että koko 52 on parempi kuin edellinen koko, koska kooikerurokset on usein melko leveitä edestä. Olenkin joutunut löysäilemään loimea edestä, kun se tuntuu vähän tiukalta. Miko ei edes ole kovin leveä edestä. Viikonlopun aikana oli tarkoitus käydä kuuntelemassa paria luentoa, erityisesti Tommy Wirénin luento hienosti hihnassa kulkemisesta kiinnosti. Aikataulullisesti luento olisi molempina päivinä sopinut, mutta en kumpanakaan päivänä jaksanut mennä sitä kuuntelemaan. Se harmitti kovasti jälkeenpäin, varsinkin nyt kun Miko on koko joulukuun ollut tyttöjen perään ja se aiheuttaa välillä ikävää hihnakäytöstä (vetämistä, syöksyilyä sinne tänne). Flunssa oli iskenyt ja ainakin tuntui siltä, että olin viikonlopun kuumeessa. Siksi kotiinlähtö silloin vaikutti paremmalta idealta kuin luento. Kuvia lauantain Helsinki Winneristä löytyy täältä ja sunnuntain Voittajasta täältä.

Perjantaina 19.12. kävin iltapäivällä hakemassa Mikon töihin. Halusin ennen lomalle jäämistä saada joitain töitä tehtyä, sillä heti tammikuun alusta riittää taas kiireitä. Markus lähti aikaisin sählypeliin, joten lenkitysapua ei ollut saatavilla. Neljän aikaan, kun saavuimme työpaikalleni, oli lähes kaikki jo lähtenyt, joten saimme olla Mikon kanssa keskenämme. Pidin huoneeni oven raolla, jotta Miko pysyisi huoneessa, vaikka alue, jossa työhuoneeni sijaitsee ei ole kovin iso. Yksi työkaveri tuli käymään opintotoimistossa ja hänelle Miko kovasti haukkui, vaikka menikin heti tekemään tuttavuutta ja antoi rapsutella. Vaikka tulija oli todettu vaarattomaksi, niin Mikon piti silti jonkin aikaa jatkaa haukkumista. Juuri sillä hetkellä vartija oli kävelemässä ohi. Itse en häntä nähnyt, kun en ollut lasiseinien kohdalla, mutta työkaverini viittoi vartijalle, että kaikki on ok :) Miko oli melko levoton koko sen 4,5 tuntia, jotka työpaikalla vietimme, mutta loppua kohden se alkoi levätä enemmän. Tosin levoton se on ollut myös kotona tyttöjen takia, kun pihalle pitäisi koko ajan päästä. Lähdimme kotiin vasta klo 20 jälkeen.

Kylläpäs olikin ihanaa, kun ennen joulua alkoi sataa lunta ja tuli pakkasta. Nautin näistä keleistä ihan kunnolla ja Miko tykkää myös. Ihanaa kun on valoisaa eikä tarvitse joka lenkin jälkeen viedä Mikoa suihkuun. Motivaatio lenkkeilyynkin on kasvanut ja lenkit siksi pidentynyt. Toivottavasti nyt talvi kestäisi helmikuun loppuun asti. Maaliskuussa voi sitten alkaa jo kevät tulla :)

Jouluaaton vietimme äidin ja Mikan luona Vantaalla. Meitä oli vain neljä plus Miko (illalla myös äidin anoppi liittyi seuraan), joten aatto oli melko rauhallinen. Miko viihtyi tapansa mukaan keittiössä, mutta jossain vaiheessa se aloitti äidin ahdistelemisen ja sitten myös Mikan. Miko siis yritti astua heidän jalkaa... Miko ei malttanut levätä ollenkaan ja se seurasi äitiä kuin hai laivaa. Miko kyllä lopetti astumisaikeensa kun sitä kielsi, mutta silti se vaan yritti ja yritti. Kyllä Mikolle sitten kotimatkalla ja kotona maistuikin uni. Kuusen alla olleet lahjat kiinnosti Mikoa kovasti ja se oli hyvin iloinen, kun pääsi avaamaan lahjojaan, joista tuli kivoja leluja. Jossain vaiheessa iltaa kaikki neljä ihmistä leikki Mikon kanssa heittelemällä palloa :)

Joulupäivänä menimme myös äidille ja Mikalle, mutta porukkaa oli sitten vähän enemmän, muistaakseni 15. Veljen poika Niklas on nyt vuoden ikäinen ja ajattelin, että parempi pitää Miko Niklaksesta erossa, sillä pieni lapsi voi napata ikävästi turkista tai korvasta tms. enkä tiedä miten Miko siihen reagoi. Syytä huoleen ei ollut. Miko oli heti kiinnostunut Niklaksesta (ei tosin mukavissa merkeissä) ja oli koko ajan nuolemassa tai yrittämässä nuolla Niklaksen korvia. Yritti Miko ottaa sitä syleilyynsäkin... Niklas tykkäsi erityisesti Mikon tassuista, joita se yritti ottaa kiinni ja Mikon naama oli myös kiinnostava. Olen tosi tyytyväinen, ettei Miko ollut moksiskaan, vaikka Niklas kopeloi sen naamaa ja välillä vähän läiski kädellään. Olen myös tosi iloinen siitä, että vaikka paikalla oli ihmisiä, joita Miko harvemmin näkee ja yksi uusikin mies, niin Miko haukahti vain pari kertaa ja oli sen jälkeen kaikkien kanssa kaveria. Se välillä meni jonkun viereen rapsutuksia kerjäämään. Vaikka osin sain olla hyvin tyytyväinen Mikon käytökseen, niin ei vierailusta kovin hyvä mieli jäänyt. Myöskään joulupäivänä Miko ei malttanut levätä vaan se oli koko ajan jonkun kimpussa. Joko se yritti kosiskella Niklasta tai sitten oli jonkun muun jalassa kiinni. Siskon pojat Miko jätti rauhaan. Mikoa joutui olla kieltämässä ihan koko ajan. Ja silti se vaan jaksoi ja jaksoi yrittää astumista. Normaalisti Miko ei ole tuollainen. Tällaisina aikoina, kun ulkona on paljon ihania tyttöjen hajuja, Mikon tekee mieli astua meidän sohvatyynyjä. Pari kertaa kun sitä kieltää, niin se lakkaa yrittämästä. Välillä minä tai Markus otimme Mikon sohvalle viereen emmekä päästänyt sitä hetkeen mihinkään. Ruokailun ajan syötin Mikolle jotain pientä vähän väliä, jotta se pysyisi meidän vieressä eikä menisi pöydän alle jalkoihin tarttumaan. Mikoa selkeästi välillä ahdisti kaikki se kieltäminen, mutta tuntui, ettei poika vaan voinut itselleen mitään. Jäi sellainen fiilis, että onko tuon pojan kiusaamista, että se saa pitää pallinsa. Tapaninpäivänä kävimme isän ja Päivin luona, mutta jätin silloin Mikon kotiin.

Jatkan vielä lomailua viikon ajan. Vielä en ole päässyt opinnäytetyötä tekemään, kun siivoamista riittää ja tv:n ääressäkin on ollut kiva viettää päiviä. Ensi viikolla pitää ryhdistäytyä. Mikolla on jumppapäivä joka toinen päivä (välillä kyllä vähän venähtää väli). Yksi liike saa Mikon selän värähtämään, joten jumeja vielä on. Fyssariaika täytyy varata vuoden alkuun.

Hyvän joulun toivotus

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

(Lähipäivinä tulee jotain luettavaakin... ja kuvat © Eläinten Koulukuvaus)

Ihan jumissa

Viime viikon perjantaina kävimme pitkästä aikaa rally-tokotreeneissä. Se oli vasta meidän toinen kerta näissä treeneissä... Teimme radan, jolla oli ALO ja AVO luokkien kylttejä. Miko oli hyvässä vireessä, joten rata meni oikein sujuvasti. Perusasennot olivat aika vinoja, mutta en viitsinyt pilata virettä korjailemalla asentoa. Toinen kierros meni myös hyvin. Vire oli hieman matalampi, mutta kuitenkin hyvä. Enempää en viitsinyt tehdä, vaikka aikaa olisi ollut. Tulimme treeneihin myöhässä lumipyryn vuoksi, joka sotki liikennettä. Mikon kanssa ei päässyt kovin ripeästi etenemään, kun lumen alla on niin paljon hyviä hajuja ja kun olimme jo muutenkin myöhässä, niin mitä sitä enää kiirehtimään... Paikalla oli vain kolme koirakkoa ja treeniaikaa 1,5h.

Sunnuntaina oli sitten hyppytekniikkatreenien vuoro. Teimme kolmea etäisyyttä ja liikkuvaa hyppyä. Kaikki menivät ihan hyvin, mutta Miko ei taas malttanut yhtään odottaa lupaa lähteä.

Tänään oli kauan odotettu fyssariaika. Mikon vatsa ja jalat olivat aivan mustana, kun saavuimme Aistiin. Olin ottanut pyyhkeen mukaan ja sille tosiaan oli käyttöä. Jouduimme odottamaan sen verran pitkään omaa vuoroa, että Miko ehti jo kuivuakin ja loppu lika varista pois. Mutta vatsakarvat ei yhtään näytä siltä, että ne olisi tiistaina pesty. Miko kävi vaa'alla, joka näytti ikäviä lukuja: 15,8 kg! Elokuussa Miko painoi 15 kg ja toukokuussa 14,4 kg. En ymmärrä miten painoa on voinut tulla noin paljon lisää, mutta tästä käyrä lähtee alaspäin, sen lupaan. Noh, ehkä sittenkin tiedän mistä painonnousu johtuu (isäntä "puhutteluun").

Pesun jälkeen

Oli hyvä, että meillä oli nyt myöhäinen aika, sillä saimme odottaa ihan keskenämme. Alkuun Miko oli kovin levoton, mutta lopulta se rauhoittui makaamaan. Eläinlääkäri on ahdistusta herättävä paikka. Rauhallisuus loppui siihen, kun fyssari tuli kutsumaan meitä. Mikolta sai haukkuvastaanoton kera mulkoilevan katseen. Kerroin alkuun kuulumiset eli pääasiassa Mikon tassuongelmat ja epäilyt ehkä isommistakin jumeista. Mainitsin myös hyppytekniikkakoulutuksessa Ullan mainitseman mahdollisen tukilihasten heikkouden Mikon etupäässä. Fyssari ei päässyt tutkimaan Mikon syvien lihasten tilannetta Mikon seistessä, koska Miko väisti. Mentiin siksi suoraan asiaan eli Miko kyljelleen hoitopöydälle. Hieman myöhemmin fyssari meinasi, että on aika uskomatonta, että huolimatta Mikon epäilevästä käytöksestä häntä kohtaan Miko pystyy hänen käsittelyssä rentoutumaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän sitä ihmettelee. Miko on vähän erilainen tapaus.

Mikolla oli voimakkaita lihaskireyksiä rinta- ja lannerangassa molemmilla puolilla. Kireydet olivat symmetrisiä, johtuen kai siitä, että tassuvaivaa oli sekä oikealla että vasemmalla puolella. Fyssari kyllä mietti olisiko Miko voinut törmätä johonkin tms. sen verran pahasti se oli jumissa. En keksi mitään mistä jumit olisi voinut tulla kuin ontumisista. Edellisestä kerrasta on aika pitkä aika, joten onhan tässä välissä voinut olla vaikka mitä, mikä jumit on aiheuttanut. Miko reagoi kireyksiin pääasiassa hiljaisella ääntelyllä ja yrittämällä kierähtää selälleen. Lopuksi laserhoitoa selkään. Fyssari myös tutki Mikon tassuja ja ihmetteli vasemman takajalan anturavammaa ja sitä mistä sellainen olisi voinut tulla. Yleensä anturasta lähtee ihoa niin kuin Mikon oikeasta takajalasta oli lähtenyt. Fyssari teki myös sellaisen huomion, että Mikon toinen kives on pyöreämpi/pulleampi kuin toinen. Hän kehotti tarkkailemaan sitä, sillä en ollut itse sitä huomannut eikä kukaan muukaan Mikoa kopeloinut ole asiasta huomauttanut. Jäi jonkin verran häiritsemään, kun en tiedä onko ero ollut aina. Täytyy jonkin aikaa tarkkailla ja käydä mahdollisesti näyttämässä palleja eläinlääkärille.

Mikon kaikkia jumeja ei saatu auki. Nyt täytyy tehdä säännöllisesti venyttelyjä ja jos ne auttavat jumeihin, niin voimme seuraavan kerran mennä ensi vuoden alussa. Mutta jos venyttelyt eivät tuo helpotusta, niin olisi hyvä käydä vielä tämän vuoden puolella uudestaan. Messarin ostoslistaan täytynee lisätä BOT-loimi, vaikka en tiedä uskallanko ostaa sitä ilman koiraa. Saimme myös yhden etuosan syvien lihaksien harjoitteen. Fyssari sanoi lopuksi, että jos Mikolla on jo hyppytekniikkakoulutuksen aikaan ollut jumeja, niin etupään joustamattomuus alastulossa on voinut johtua myös siitä. Se olisi sitten taas vaihteeksi treenitauko. Nyt on kyllä huono omatunto, että kävimme Mikon kanssa kahtena viime viikkona hyppytekniikkatreeneissä.

Tältä vtj antura näytti 24.11.2014

Kuulumiset viime viikolta

Mikon tassuille kuuluu ihan hyvää. Otin eilen illalla kuvat, jotta näkisi miltä nyt näyttää. Kuvista ei kuitenkaan näy yhtä hyvin tassujen tilanne kuin paljaalla silmällä, sillä Mikon tassut on niin kuivat. Täytynee ottaa öljy mukaan ruokavalioon. Pistän kuvat kuitenkin tähän, näkee ainakin kuinka kuivat anturat on. Seuraavan kynsienleikkuun yhteydessä saa nuo rehottavat tassukarvat lähteä ;)

Vas. oikea tassu, jossa anturan alaosassa erottuu vielä rikki mennyt kohta,
oik. vasen tassu ja siinä anturan yläosassa iso alue

Torstaina kävimme Malmin Mustissa ja Mirrissä joulukuvauksessa. Tai siis Miko kävi. Kuvaaja oli sama kuin toukokuussa. Ensin otettiin kuvia ilman mitään rekvisiittaa ja lopuksi pistettiin joulukoristeet mukaan. Toivottavasti tuli hyviä kuvia :)

Kuvausreissun jälkeen mietin, että pitäisi varmaan käydä enemmän Mikon kanssa eri paikoissa, niin kuin silloin nuorempana käytiin. Miko ei ollut kovin rennosti Mustissa ja Mirrissä, paitsi silloin kun kävelimme hyllyjen välissä ja Miko olisi halunnut haistella kaikkea. Muuallakin olen huomannut epävarmaa, hieman pelokasta olemusta. Tuntuu, että Mikosta on tullut iän myötä epävarmempi. Tai sitten kyse on vaan siitä, että nykyään tiedostan paljon paremmin epävarmuuden. Jos Mikoa jännittää, niin se näkyy myös suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin. Ihan kuin joku olisi joskus tehnyt Mikolle jotain pahaa ja sillä olisi syytä olettaa, että vierailla ihmisillä on pahat aikeet. Tutut ihmiset on sitten ihan kauhean kivoja. Varsin iloisen tervehdyksen sai eilen Mari, joka kävi hakemassa meiltä kisapaikalle unohtuneen kisakirjansa, jonka vein mukanani kotiin.

Syyslomalla 17.10.2014. Huomaa tuike silmässä!

Sunnuntaina pääsin Tainan ja Lokin mukana Kirkkonummelle katsomaan kooikereiden agilitymestaruuskisoja. Kisoihin osallistui mukava määrä kooikereita ja turistejakin oli useita. Taina ja Loki menestyivät mestaruuskisassa hienosti. Kenenkään muun suoritusta katsellessa ei jännittänyt yhtä paljon :) Kun kooikereita oli niin runsaasti paikalla, niin punavalkoisesta porukasta otettiin yhteiskuva. Mulla oli kolme kameraa kaulassa ja kun yleensä ihmiset ei kovin kauaa jaksa pönöttää, niin aika pikaisesti piti yrittää kuvia räpsiä. Mulla ei ollut paras objektiivi tuollaiseen tarkoitukseen, mutta onneksi ainakin Tainan kameralla sai koko porukan samaan kuvaan. Kuvia täällä (ja yhteiskuva edellisen linkin takana). Ja kun ilman koiraa olisin muuten ollut toimettomana, niin sain muutamat radat kuvata videolle :)

Syyslomalla 17.10.2014

Heti kotiuduttuani pistin treenikamat kasaan ja lähdimme hyppytekniikkatreeneihin. Muutamat treenit on jäänyt välistä ja pääsimme nyt ensimmäistä kertaa testaamaan hallin uuden keinonurmimaton. Vaikka kivituhkapohja onkin minulle mieluisin, niin olihan tuo matto aika kiva. Hieman se taisi aiheuttaa Mikolle vaikeuksia huomata oranssi namikippo. Teimme perussarjaa ja etäisyyksiä. Muuten meni ihan hyvin, mutta Mikolla oli pää vähän ylhäällä. Se viittaisi jumeihin selässä ja olenkin aika varma, että 1,5 viikon päästä juurikin selästä löytyy jumeja, vaikka Miko ei mitenkään erityisesti selkää arista.

Tassuongelmia osa 2

Mikon oikean takajalan antura parani lähes kokonaan viime viikolla, mutta ihan kokonaan iho ei ole vielä kasvanut takaisin. Tällä viikolla tiistai-iltana Miko alkoi hyppiä kolmella jalalla kun olimme ylittämässä tietä. En pimeässä nähnyt tassussa mitään, mutta pyyhin sitä vähän jos joku roska olisi pistänyt. Ei se auttanut ja koko ulkoilun ajan Miko ontui. Välillä se vähän astui vasemmalle takajalalle ja välillä liikkui kolmella jalalla. Kotona tassua tutkiessa selvisi, että kyse on samanlaisesta anturavammasta kuin viime viikolla. Viime viikon tiistaina oikea takajalka ja tämän viikon tiistaina vasen takajalka...

Tiistai-iltana

Pistin Mikolle tiistaista torstaihin iltaisin ja aamuisin Cothivet-haavasuihketta sekä kaulurin. Perjantaina en enää pistänyt suihketta ja annoin Mikon jäädä ilman kauluria työpäivän ajaksi. Oletin, että anturavamma paranisi yhtä nopeasti kuin edellisviikkoinen, mutta niin ei käynyt. Haavasumute kirveli Mikoa, joten sen pistäminen ei ollut ollenkaan mieluisaa. Torstaiaamuna Miko juoksi minua karkuun ympäri kämppää, kun jouduin yksin pistämään suihkeen tassuun. Useamman kerran sain tassusta kiinni, mutta Miko riuhtaisi itsensä irti, kun en viitsinyt kovin tiukasti pitää kiinni, ettei olisi mitään sattunut. Miko ei edelleenkään anna tutkia tassua, joten tutkiminen pitää tehdä niin, että Markus ottaa Mikon selälleen syliin ja minä tutkin. Mielelläni olisin kuvannu tassun joka päivä, jotta olisin voinut nähdä mihin tahtiin antura paranee, mutta kuviinkin tarvitsi kaksi. Tai olisi kipeimpinä päivinä tarvinnut kolme. Lauantai-illan kuvaa ottaessa osuin johonkin kipeään kohtaan tassussa ja Miko vinkaisi kovaa. Edelleen antura näyttää ikävältä. Miko vielä perjantaina ontui, mutta nyt alkaa liikkuminen näyttää normaalilta. Ulkona Mikolla on vielä kumitossu jalassa. Parin viikon aika Miko on ontunut enemmän tai vähemmän, joten mielenkiinnolla odotan fyssariaikaa. Varmasti on tullut jumia.

Perjantai-iltana

Lauantai-iltana

Eilen vietin päivän talkoillen agikisoissa. Paikan päällä oli pari punavalkoista. Pääsin tervehtimään Terraa ja Nena (Bullbenz Kooi Nena Sade) voitti kaikki kolme miniykkösten rataa nousten kakkosiin. Olin ilmoittanut Mikon Jyväskylän kv-näyttelyyn, joka oli tänään. Teki mieli käydä pitkästä aikaa näyttelyssä, mutta piti sitten jättää välistä. Ehkä sitten joskus ensi vuonna.

Ensilumikuva

Tassupäivitys

Onneksi anturavamma on parantunut nopeasti ja nyt ollaan jo ohi kipeästä vaiheesta. Miko taitaa jo astua ihan normaalisti oikealla takajalalla.

Keskiviikkona, jolloin pistin Mikon anturaan ensimmäistä kertaa Cothivet-haavasumutetta, en pistänyt Mikolle kauluria vaan tarkkailin, ettei se pääse nuolemaan tassuaan. Sumutteen yrttituoksujen on tarkoitus estää nuolemista, mutta ei haju Mikoa haitannut. Pari kertaa Miko ehti hetken aikaa nuolla tassua. Illalla pistin sumutetta uudestaan, mutta en pistänyt kauluria yöksi. Yön aikana Miko oli varmasti nuollut tassuaan enemmänkin eikä pojan vatsa tainnut tykätä haavasumutteesta. Heräsin kahdesti yöllä, kahden ja neljän aikaan, kun Miko oksensi. Aamulla Miko oksensi vielä kerran. En sen vuoksi pitänyt haavasumutetta, koska en halunnut oksennusriskin vuoksi pistää Mikolle kauluria. Päivän aikana Miko oli vielä oksentanut. Onneksi kaikki kerrat osuivat samalle matolle.

Punatossu

Torstaiaamusta lähtien Mikolla on lenkeillä ollut tassussa punainen kumitossu, jonka alla ei ole ollut mitään. Sininen on M-kokoa ja aika reilu Mikon jalkaan, mutta sinne mahtuu alle tassuside tms. Punainen on S-kokoa ja hyvin nafti Mikolle. Se voisi olla hieman isompi, mutta menee ihan hyvin jalkaan. Tossun sisälle ei ole muodostunut kosteutta. Varmaan silloin, kun niin kävi, oli kesä ja lämpimämmät ilmat. Torstain ja perjantain vastaisen yön Mikolla oli kauluri ja perjantaina työpäivän ajan. Sen jälkeen en ole enää pistänyt haavasumutetta eikä ole ollut tarvetta estää tassun nuolemista. Antura ei ole enää kipeä ja se alkaa jo näyttää ihan hyvältä. Haluan vielä muutaman päivän lenkeillä suojata tassua lialta ja teräviltä kiviltä. Kumitossu on kestänyt hyvin eikä ole ollut vielä tarvetta ottaa uutta käyttöön. 12 tossun pakkaukset (molempia kokoja) taitavat riittää koko loppuelämäksi :)

Torstai (antura oli vielä arka enkä saanut siksi tuota roskaa pois)

Perjantai

Lauantai

Huolenaiheita

Perjantaina työpäivä venyi sen verran, että rally-tokotreenit jäivät välistä, mutta sunnuntaina menimme hyppytekniikkatreeneihin. Teimme etäisyyksiä ja etäisyyden arviointia. Miko oli hyvin energinen varsinkin alkuun, joten vire oli hyvä ja siten myös vauhti.

Maanantaina hieman huolta aiheutti se, ettei Miko kakannut koko päivän aikana. Markus oli ollut Mikon kanssa kahden tunnin päivälenkillä ja useampaan kertaan Miko oli meinannut kyykkiä, mutta sitten muuttanut mielensä. Iltalenkilläkään ei tullut mitään. Miko oli kuitenkin koko ajan pirteänä ja ruoka maistui, joten en sen enempää huolestunut. Tiistaiaamuna sitten "onnisti". Mutta aamulenkki toi mukanaan uuden huolenaiheen: Miko nimittäin ontui hieman. Jouduin ensin pidempään seuraamaan Mikon kävelyä ennen kuin tajusin kummasta takajalasta on kyse. Oikea takajalka oli se, jota Miko varoi. Kotona katsoin tassua ja syy selvisi heti. Anturasta oli lähtenyt isompi pala pois. Mikolla on aikaisemminkin ollut samanlainen repeämä anturassa, joka parantui hyvin nopeasti. Uutta ihoa alkoi kasvaa pian. Tällä kertaa vamma tassussa on varmaan kolme kertaa isompi. En yhtään tiedä missä Miko olisi voinut tassunsa satuttaa, mutta edellisenä iltana se kovasti järsi toista takatassuaan, varmaankin tuota oikeaa. Silloin jo katsoin tassun läpi, mutta en löytänyt mitään poikkeavaa.

Tassu tiistaiaamuna

Päivälenkille pistin vähän sideharsoa tassuun ja päälle Pawz-kumitossun, joita ostin sen jälkeen, kun Mikolla oli ollut tassuhaava. Tossut on kätevät, koska ne pysyvät hyvin jalassa, ovat vedenkestäviä ja kestävät useamman käyttökerran. Huono puoli on se, että suuaukko on pieni ja tiukka (muuten eivät pysyisi niin hyvin jalassa) ja siksi ne on vähän hankala pistää tassuun. Joka kertaa saa pelätä, että satutan Mikoa ja niin on tapahtunutkin. Tässä videossa on kätevä tyyli pistää tossut ihan pienelle koiralle :)

Sideharso + tossu -yhdistelmä

Sideharso ei ollut ihan paras vaihtoehto, sillä joudun kiinnittämään sen teipillä karvoihin kiinni eikä teipin poistaminen ole mukavaa. Seuraava vaihtoehto, jota kokeilin tänään aamu- ja päivälenkillä tossun alla, oli sukka. Sekään ei ollut paras vaihtoehto, sillä tossu alkoi liukua alas sukan kanssa. Ehkä yritän vielä kiinnittää sukan teipillä kintereen yläpuolelle tai sitten vain pistän tossun paljaaseen tassuun. Mieluummin kuitenkin suojaisin tassua jollakin pehmeämmällä ja koska tossu ei hengitä, niin sen sisälle alkaa muodostua kosteutta. Jokin tassun ja tossun välillä estäisi kostumisen.

Miko pitää kipeää jalkaa seistessä taempana

Yritin eilen illalla pistää Vetramil-voidetta anturaan, mutta en tiedä kuinka paljon voidetta tassuun meni. Antura on niin hellänä, ettei se siedä kosketusta. Ostin tänään apteekista Cothivet-haavasumutetta, joka sisältää erilaisia öljyjä ja uutteita. Se taisi kirvellä melkoisesti, sillä suihkautusta seurasi kova jalan sätkiminen. Toivottavasti tassu paranisi pian. Kipeä se ainakin on ja Miko selkeästi varoo tassua. Mikolla olisi ollut fyssari torstaina, mutta kyselin fyssarilta, että kannattaisiko aikaa siirtää ja hän oli sillä kannalla. Seuraava vapaa aika oli vasta kuukauden päästä.

Tassu keskiviikkoiltana

Miko on muuten parina viime päivänä, erityisesti eilen ja tänään, ollut hyvin ärsyttävä ulkona. Sillä on kauhea kiire, paitsi silloin, kun löytyy joku hyvä haju ja se sinkoilee sinne tänne. Tänään se on vikissyt sisällä lähes koko illan. Ne on ne tytöt...

Kolmas kerta toden sanoi

Tänään oli meidän kolmas yritys aloittaa kisaaminen rally-tokossa. (Ensimmäisellä kerralla kisat jäi väliin jalan loukkaamisen vuoksi.) Tällä viikolla oli viimeinen viikko ensimmäisestä jaksosta, joten kaikki opiskelutehtävien deadlinet ja tentit olivat viikon aikana. En siksi ehtinyt/jaksanut sen kummemmin valmistautua kokeeseen. Kotona harjoittelimme muutaman kerran käännöksiä ja perjantai-iltana kävimme tekemässä pienen treenin lähikentällä. Käännöksiä innostuin harjoittelemaan, kun viikon takaisissa rallytreeneissä ihailin yhden koirakon käännöksiä. Heillä on tokotaustaa ja sellaiset käännökset saa varmasti vain sillä, että koiran seuraaminen on erinomaista. Mäkin haluan!

Kispaikka oli meille ennestään tuttu AgiMesta Espoossa. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja heti ilmoittautumisessa oli tuttu henkilö. Kerroin, että meillä on kisakirja ja mittauksen tuloskin on jo ruksattu, mutta kisakirjaa ei ole varmennettu. Koitin kysellä, josko mittaamisen voisi jättää siksi välistä. Eri henkilö tuli sitten tekemään varmennuksen ja mitta otettiin ensin esiin. Mittaus meni hyvin, mutta kesti niin kauan, että Miko namien loputtua luikahti mitan alta pois. Ilmeisesti oli epäselvyyksiä onko Miko alle 50 cm. Kun nainen lähti vaihtamaan välinettä, niin Miko murahti ja päästi pienen haukahduksen. Mutta siihen äänet jäivät, sillä mikrosirun tarkastuksessakaan ei ollut ongelmaa. Saatiinhan se kirjakirja varmennettua...

Kävimme pienellä lenkillä ja etsimme sitten sopivan paikan leiriytyä. Miko oli selkeästi rennompi kuin Karjaalla. Se näkyi myös liikkeissä, joita harjoittelimme omaa vuoroa odotellessa. Vire oli yhtä hyvä kuin meidän iltalenkkitreeneissä. Petra tuli meitä tapaamaan ja Miko oli kovin iloinen tutun ihmisen nähdessään. Odotusaika oli pitkä, sillä olimme luokan viimeisten joukossa. Miko pääasiassa lepäili, mutta välillä piti käydä kerjäämässä Petralta huomiota ja rapsutuksia.

Miko haluaa rapsutuksia

Lähdin ihan hyvillä mielin radalle, kun paineistumista ei ollut näkynyt. Ei se kuitenkaan yllätyksenä tullut, että tositilanteessa epävarmuus tuli kuvioihin mukaan. Jälleen kävi niin, että loppua kohden parani. Ensimmäinen virhe tuli jo lähtökyltillä puutteellisesta yhteistyöstä. Kyltin 7, istumisesta juosten, uusimme. Taluttimen kiristymisestä tuli kolme virhepistettä, vinosta asennosta yksi ja vielä toinen puutteellisesta yhteistyöstä. Yksi epävarmuudesta kertova asia on se, että pysähtyessä Miko ei automaattisesti istu perusasentoon vaan joudun antamaan käskyn. Ja uusitussa kyltissä Miko meni istu-käskystä maahan...

Tuloksia kirjoiteltiin lähtölistaan sitä mukaa, kun niitä tuli. Olin niin iloinen, kun meidän nimen perässä luki 91! Ihan huippupisteet! Kyllä tähän rally-tokodebyyttiin voi olla tyytyväinen :) Tosin KoiraNettiin taitaa tulla merkintä myös edellisviikon kokeesta, kun kisakirjassa lukee ALO-

Kiitos Petralle kuvauksesta! Uusi videokamerani pääsi nyt ensimmäistä kertaa tositoimiin. On tää aika luksusta kun voi zoomata kesken kuvauksen :)

Takaisku

Niin se aika on taas kulunut. Pahoittelen, että tulee runsaasti tekstiä. Noin kolme viikkoa sitten oli agilityn piirinmestaruuskisat Purinalla. Kävin katselemassa meininkiä ja näin pitkästä aikaa Xema-pennun, joka olikin jo paljon kasvanut sitten edellisen kerran. Purinalla vierähti useampi tunti enkä sitten jaksanut jäädä katsomaan palkintojenjakoa. Se harmitti jälkikäteen, sillä meidän seura menestyi joukkuekilpailuissa loistavasti: medeille kultaa, makseille hopeaa ja mineille pronssia!

Viikko piirinmestaruuskisojen jälkeen oli kooikereiden tokomestaruuskoe Ojangossa. Tämän piti olla meidän tokodebyytti, mutta peräännyin viime hetkillä enkä ilmoittanut Mikoa. Oli ihan hyväkin, etten ilmoittanut, sillä en meinaa tässä kokeessa olleelle tuomarille Mikoa viedä ollenkaan. Ja jos joskus vielä järjestän tokomestaruuksia, niin en valitse tämän tuomarin kokeita. Hän ei ole tämän rodun ystävä. Toki hänellä on siihen syynsä, mutta... Kokeeseen oli ilmoittautunut vain kaksi kooikeria, joista toinen perui. Harmittavasti ainoa kooiker jäi ilman tulosta, joten mestaria ei tälle vuodelle saatu. Mutta oli kiva nähdä kooikereita, joita oli kuitenkin paikalla neljä. Ja erityisesti oli kiva nähdä pentuja Xemaa ja Velmua, kun pennut on aina ihania! Kuvia löytyy täältä.

Viime viikon perjantaina meillä alkoi rally-tokon talvitreenit. Olemme omatoimiryhmässä ja treenaamme joka toinen viikko. Koska meillä oli seuraavana päivänä rally-tokokoe, niin ajattelin tämän olevan kenraaliharjoitus. Vaikka halli oli tuttu, niin koirat ja ihmiset olivat uusia ja se sai aikaan paineistumista. Sekin vaikutti, että lähtö oli liian lähellä seinää/esteitä ja se tuotti vaikeuksia perusasentoon tulemiseen. Miko oli siis aluksi epävarma perässä löntystelijä ja jouduimme uusimaan muutaman kyltin. Radan lopussa Miko yhtäkkiä rentoutui ja loppu meni siksi oikein mainiosti. Radan jälkeen Mikolla oli kova kiire repulle, josta löytyy palkka (toki palkkasin sitä myös radalla, kun vire oli mitä oli). Toinen kerta meni jo paljon paremmin. Yksi ryhmästämme palkkasi Mikon pari kertaa radan aikana laskemalla namikupin maahan. Tarkoituksena, että palkka voi tulla milloin vain. Tällä oli myös sellainen vaikutus, että Miko alkoi liikkeiden jälkeen vilkuilla "tuomaria" palkan toivossa. Eikö kokeissa voisi saada ensin harjoittelukierroksen...

Lauantaina oli sitten rally-tokodebyytin vuoro Karjaalla. Pääsimme Robinin (Chriskooi's Robin) perheen kyydillä kisapaikalle. Olin edellisen viikon lauantaista asti käynyt joka iltalenkillä läheisellä kentällä tekemässä pienet treenit, joissa palkka tuli vasta lopuksi. Treenit menivät oikein hienosti, mutta edellisen päivän treenit hallissa palauttivat maanpinnalle. Aluksi ostin kisakirjan ja sitten tarvitsi koiran mukaan kisakirjan varmentamista varten. Mikolta katsottiin siru ja se mitattiin. Vaikka tiesin, mitä on luvassa, en silti osannut varautua siihen. Agilitymittaustahan stressasin paljon, koska Miko pelkää kaikenlaisia välineitä, joita tuodaan sitä kohti. Ennen agimittausta harjoittelimme sitä kotona ja muuallakin. Miko pelkää mittaa yms. vaikka se olisi tutullakin henkilöllä, jopa minulla. Miko haisteli maata kun vastaava koetoimitsija tuli ensin katsomaan sirun. Miko tietenkin väisti ja murisi. Otin sitten pannasta kiinni, jolloin sirun katsominen onnistui. Miksi en heti voinut ottaa pannasta kiinni ja pistää vaikka nameja nenän eteen... Mittauksessa kävi sama juttu ja sitä Miko pelkäsi enemmän, joten se myös murisi kovemmin. Koetoimitsija pyysi ottamaan Mikon kuonosta kiinni ja sitten mittaus onnistui. Tämän jälkeen Miko oli hetken mielistelevä. Tilanne ei ollut sille lainkaan mukava. Harmitti niin, etten vaan suoraan pistänyt Mikoa naama toiseen suuntaan, kuten teen näyttelyissä, jotta se ei näe mittakeppiä heti. Koko tilanne olisi voinut mennä paljon paremmin, jos olisin valmistautunut paremmin eli ollut Mikon tukena.

Tämän jälkeen tein Mikon kanssa pätkiä radasta hallissa. Miko oli jälleen ihan paineessa enkä millään saanut sitä rentoutumaan ja siten virettä nousemaan. Radan ensimmäinen liike oli liikkeestä maahan, joka tokossa on täysin varma liike. Mutta paineistuneena Miko ei oikein kykene toimimaan ja se jäi koko ajan istumaan. Hallin matossa oli myös paljon hajuja, jotka vetivät puoleensa myös muiden koirien neniä. Yllättävän vähän jännitti ennen rataantutustumista, mutta ihan kauhean hyvällä fiiliksellä en kuitenkaan meidän vuoroa odottanut, kun tiesin, ettei radan alku ainakaan mene hyvin.

Juuri ennen rataantutustumista lähtölistasta käytiin vetämässä nimi/nimiä yli ja sanottiin, että kaksi koiraa on poissa. Robinin emäntä Johanna huomasi, että meidän nimi vedettiin yli ja hän kävi sanomassa, että vetivät väärän nimen yli. Koetoimitsija sanoi sitten kovaan ääneen, että Miko yritti purra, joten se on suljettu kilpailusta. Kävin ihmettelemässä tilannetta ja sanoin, että eihän Miko yrittänyt purra. Siihen koetoimitsija sanoi, että mittaamisessa yhden murinan hän olisi hyväksynyt, mutta koska Miko murisi vielä uudestaan ja pidin sitä kuonosta kiinni, niin hän ei voinut enää hyväksyä sitä. Sain sitten kisakirjan takaisin, jota tuomari ei varmentanut. Ei kai sille sitten mitään voinut. Vähän tämän jälkeen tuomari tuli sanomaan minulle, että hän ei tee ilmoitusta aggressiivisesta koirasta. Jos emme olisi käynyt katsomassa, mitkä nimet vedettiin yli, niin olisin iloisesti mennyt rataantutustumiseen. Olisi ollut kiva, jos joku olisi voinut tulla sanomaan asiasta.

Ei sitten ollut meidän rally-tokodebyytti tässäkään kokeessa. Johannalla ja Robinilla meni hienosti ja he sijoittuivat hyvillä pisteillä isossa luokassa toiseksi. Mikolla tästä reissusta tuli vain road trip. Mutta jos jotain hyvää, niin Miko edelleen hyväksyy Robinin eikä sitä edes haitannut, vaikka Robin hyppi naamalle. Sietihän Miko sitä Lokiltakin. Ainoastaan silloin Miko päästi pienen haukahduksen, kun lenkillä Robin hyppi minua vasten ja silittelin sitä. Miko sitten itse hyppäsi minua vasten. Hänen emäntä ja hänelle kuuluvat rapsutukset...

Ihmeen vähän kisoista sulkeminen kuitenkaan harmitti. Ehkä juuri siksi, että Miko ei kyennyt rentoutumaan enkä tuskin olisi voinut olla tyytyväinen meidän suoritukseen. Mutta se harmitti, kun asiaa kotona miettiessäni tajusin, että koetoimitsija todennäköisesti oli sanonut tuomarille, että Miko yritti purra (kun hän niin kaikille kuulutti). Ja luulen, että kun kävin oikaisemassa puremisyritysväitettä, jolloin myös tuomari oli paikalla, niin tästä syystä tuomari tuli sitten sanomaan ettei tee ilmoitusta. Tietenkin jos koira yrittää purra, niin se pitää sulkea kisoista pois enkä murisemistakaan voi puolustella. Silti tuntuu, ettei tuo ollut ihan reilua meitä kohtaan. Mutta antaa asian olla. En ole katkera tai muutakaan. Yritämme tällä viikolla uudestaan.

Sunnuntaina meillä oli hyppytekniikkatreenit, joissa olimme Mikon kanssa kahdestaan. Teimme ensin korkeuden arviointia, jossa 45 cm vaikutti hyppäämiseen. Minun on pitänyt viedä Miko fyssarille tässä syksyn aikana, mutta se on jäänyt (osittain siksi, että samana päivänä, kun fyssarilla on vastaanotto, on ollut opiskelua). Nyt on aika varattuna kuun loppuun. Lopuksi keskityimme seuraamiseen. Sain siihen mukavan vireen vinkupallon avulla. Lopuksi vielä heittelin Mikolle palloa ja juoksutin sitä hallissa. Juuri, kun olimme lopettelemassa ja palaamassa repun luokse, hallin ovi avautui ja sisään tuli seuraavasta ryhmästä nainen koiransa kanssa. Meillä oli vuoroa jäljellä vielä 5 min. Ei ollut kiva mennä irti olevan Mikon kanssa repulle ja hihnalle, jotka olivat 1,5 metrin päässä naisesta koirineen. Miko oli epäileväinen isoa koiraa kohtaan, kunnes hihnassa ollessaan tajusi, että se on tyttö. Siinä sitten suuresti ärsyyntyneenä pakkasin meidät kamat enkä edes saanut sanotuksi, että olisi ihan ystävällistä odottaa ulkopuolella ja antaa treenirauha. Ensi kerralla sitten, jos hän vielä ilmaantuu halliin meidän vuorolla.

Nyt vietän parin päivän syysloman ja lauantaina sitten kolmas kerta toden sanoo.

Hyppytekniikkakoulutus III

No niin, tässä se nyt olisi eli raporttia neljän viikon takaisesta hyppytekniikkakoulutuksesta, jonka piti Ulla Kaukonen. Tämä oli meille kolmas Ullan koulutus ja ihan yhtä hyödyllinen oli kuin edellisetkin. Jos ensimmäisen hyppytekniikkakurssin jälkeen jatkaa harjoitteiden tekemistä, niin kannattaa ehdottomasti käydä vielä uudestaankin koulutuksessa. Postauksen kuvat on luvalla kopioitu.

Lauantaina päivä alkoi luennolla, joka on alkeiskurssilaisille tarkoitettu. Asioita on kuitenkin hyvä palauttaa mieleen ja uuttakin asiaa tuli. Luennolla tuli muistutus miksi haluan kuvauttaa Mikon olat, jos vaan vielä joskus tulee aihetta rauhoitukselle. Ihan vaan olkien kuvausta varten en halua Mikoa rauhoittaa ellei ole syytä epäillä niissä olevan mitään vikaa. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun ajattelin, että voi kun olisin tiennyt silloin reilu viisi vuotta kaiken sen mitä tiedän nyt...

© Jukka Pätynen / Koirakuvat

Olimme Mikon kanssa toisessa ryhmässä, jossa oli kaksi muutakin koirakkoa, joilla oli aikaisempaa hyppytekniikkakokemusta. Myös Saara ja Huugo olivat samassa koulutuksessa, mutta eri ryhmässä. Koulutus oli Konalan hallissa, joten mukavan matkan päässä meiltä. Sain vielä hankittua Mikolle kuljetuspalvelun, joten Mikon ei tarvinnut olla häkissä ensin muutamaa tuntia ennen meidän vuoroa. Miko tuotiin hallille isännän toimesta lounastauon aikana. Oi, kuinka kätevä tuo kuljetuspalvelu olikaan! Sain siis valmiiksi lämpätyn koiran, jolla riitti energiaa.

© Jukka Pätynen / Koirakuvat

Aloitimme set pointilla, joka oli vähän erilainen kuin aikaisemmin. Se aiheutti Mikossa hieman epävarmuutta, mutta myös rimojen korkeus kaipasi säätöä ennen kuin alkoi sujua. Seuraavaksi teimme perussarjaa ja sitten kasvavaa sarjaa. Mikolla harjoituksen vaihtuminen aiheutti alkuun epävarmuutta, joten vaihtelua kannattaa tehdä. Kasvavaa sarjaa meidän kannattaa tehdä medietäisyyksillä 5-6-7-8, sillä maksien viimeiseen väliin Miko ottaa ylimääräisen askeleen. Miko kyllä pystyisi venymään, mutta se kokee sen epämiellyttäväksi. Perussarjaa meidän kannattaa tehdä niin, että aloitus on useamman metrin päässä. Vaikka Miko lähestyy sarjaa varovasti, niin se osaa tehdä hyvin painonsiirron. Päivän viimeinen harjoitus oli alastulon lyhyt versio. Olemme tehnyt aikaisemmin pitkää, mutta lyhyt sopii paremmin Mikolle. Harjoituksessa piti säätää sekä rimakorkeuksia että etäisyyksiä.

Sunnuntaina Mikon harjoituksena oli etäisyydet. Mikon askel on pidempi kun lähdemme matkaan samaan aikaan, en juokse liian kovaa ja kun Miko on hieman edelläni. Silloin tulee parhaat suoritukset. Jos otan liikaa välimatkaa alkuun tai juoksen liian kovaa, niin Mikolle tulee kiire ja silloin tekniikka kärsii (tulee etupainoisuutta). Muutaman toiston jälkeen yhtä rimoista alettiin nostamaan 5 cm kerrallaan alkaen 20 cm:stä. Pääsimme 35 cm:iin ja tauon jälkeen nostamista jatkettiin. 50 cm:ssä tuli hankaluuksia alastuloon (sen lisäksi, että alastulo on äänekäs niin videon hidastuksella näkyy, ettei matka seuravaalle esteelle jatku ihan sujuvasti). Ulla oli jo edellisenä päivänä miettinyt onkohan Mikolla riittävää tukilihaksistoa edessä. Täytyykin puhua asiasta seuraavan kerran fyssarilla. Olen lihasten vahvistamisessa keskittynyt takapäähän. 55 cm:n hypyn Miko kiersi. Syynä siihen saattoi olla se, että olin liian edellä ja kiireessä Miko ei uskaltanut hypätä tai sitten sitä alkoi jännittämään. Ulla meinasi, että on järkevän koiran merkki kiertää este sen sijaan, että ottaisi riskin päin estettä hyppäämisestä. Rima laskettiin 45 cm:iin, jolloin hyppy oli taas rento. Sitten nostettiin taas 50 cm:iin. Mikoa taas vähän jännitti ja se mietti ponnistusta. Tässä siis menee Mikon raja. Viimeinen toisto oli 20 cm:n rimalla. Tätä meidän myös kannattaa tehdä ja nostettavan riman paikkaa voi vaihtaa, mutta maksimikorkeuksia ei kannata pistää 12 jalkaa lyhyempiin etäisyyksiin. Lopuksi teimme hevosenkenkä harjoitusta, joka oli meille uusi. Sitäkin kannattaa tehdä taipumisharjoitusten lisäksi.

Kannatti ehdottomasti käydä jälleen koulutuksessa. Sain siitä paljon irti. Meidän ei kannata ajatella kisaamista ennen kuin Miko pystyy rennosti hyppäämään korkeampia hyppyjä. Mikolle on tullut lisää rohkeutta ja itsevarmuutta ja sen hyppytekniikka on parantunut. Ei me siis ihan turhaan olla hyppytekniikkaa treenailtu jo pidemmän aikaa. Toki edelleen epävarmuus näkyy, mutta se tulee enemmän esille korkeissa hypyissä. Ulla meinasi, että neljän etäisyyden harjoitus, jossa nostetaan yhtä rimaa vähitellen, sopii hyvin sellaisille koirille, joilla on hankaluuksia ponnistuspaikoissa ja etäisyyksissä ja joilla korkeus pahentaa epävarmuutta. Kuten Miko ja Huugo. Harjoitus ei kuitenkaan sovi aloitteleville koirille ja muutenkaan hyppytekniikkaharjoituksia ei kannata tehdä omin päin, jos ei ole ensin käynyt koulutuksessa.

© Jukka Pätynen / Koirakuvat

Tuplasti epiksiä

Onpas tullut taukoa... Osittain syynä on ollut ajanpuute ja osittain se, että silloin kun on aikaa, niin ei jaksa/huvita. Hyppytekniikkakoulutus oli jo kolme viikkoa sitten, mutta videot on edelleen katsomatta, joten siitä myöhemmin (tällä viikolla). Tässä välissä on ollut kahdet agilitytreenit, mutta molemmat jäi meiltä välistä. Seuraavan kerran agilitya joskus tulevaisuudessa. Viime viikolla oli viimeiset tokotreenit, joissa aiheena oli kolme liikettä putkeen. Alkuun teimme paikalla makaamisen. Häkissä haukkuvan koiran vuoksi Mikolla oli korvat vedettynä ihan taakse, mutta sain ne hörölle, kun tein yhden haarahypyn :) Ja Miko pysyi paikallaan. Liikkeistä teimme jäävät liikkeet ja luoksetulon. Muuten kaikki meni ok, mutta luoksetulossa Miko jäi seisomaan sivulle ja liikkeestä seisominen ei tahtonut onnistua. Maahanmeno on niin varma, että täytyy jättää sen harjoittelut vähälle. Lopussa teimme uuden paikalla makaamisen, jossa kouluttaja kävi heiluttamassa nameja koirien lähellä. Se oli odotetusti Mikolle liian suuri häiriö. Talvella meillä jatkuu treenit rally-tokon ja hyppytekniikan merkeissä.

Reilu viikko sitten osallistuimme epävirallisiin toko- ja rally-tokokokeisiin. Lauantaina oli tokokoe. Ilmoitin Mikon ensimmäistä kertaa ALO-luokkaan, sillä halusin jättää palkkaamisen vähiin. Aikaisemmin olemme osallistuneet nakkiluokkiin. Myös Petra oli Taikan ja Gimman kanssa paikalla. Mikolla oli paljon energiaa ja se koko odotteluajan touhusi jotain, mm. silppusi keppejä. Ylimääräinen energia purkautui ikävästi meidän suorituksen aikana, mutta eipä siitä voi syyttää kuin itseään. Meiltä oli jäänyt sekä agility- että tokotreenit siltä viikolta välistä ja Mikon aktivointi oli jäänyt vähiin yllä mainituista syistä.

Luoksepäästävyys: 10 - Miko istui nätisti sivulla ja tuomarin lähdettyä kääntyi katsomaan palkkaa odottaen. Olen niin tyytyväinen!

Paikalla makaaminen: 10 - Kylläpä 2 minuuttia tuntui pitkältä! Miko makasi hienosti paikallaan. Jonkin verran se katseli ympärilleen, mutta edes vieressä seisomaan noussut koira ei häirinnyt. Onneksi viereinen koira hetken haisteltuaan meni takaisin maahan. Tähänkin olen hurjan tyytyväinen!

Seuraaminen kytkettynä: 0 - Seuraaminen oli ihan kamalaa. Videolta katsottuna se ei tosin näytä ihan niin huonolta kuin miltä tuntui, vaikka huonoa se silti oli. Miko oli epävarma eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä ja se oli paineistunut. Lopussa Miko teki yhden liikkeestä istumisen. Ei mennyt tällä kertaa yhtä hyvin kuin kesällä, jolloin seuraaminen oli parasta ikinä... Mutta ihme ja kumma, olisimme saanut tästä liikkeestä 8! Palkkasin Mikon liikkeen jälkeen vireen parantamiseksi ja siksi jäimme pisteittä. Edellisessä möllikokeessa, johon Mikon ilmoitin, mutta rappuonnettomuuden vuoksi jouduimme jättämään välistä, olisi ALO-luokassa saanut palkata liikkeiden välissä, mutta se olisi tiputtanut kokonaisvaikutuksen 5:een. Jotenkin ajattelin, että niin olisi tässä kokeessa. No, enpä sitten palkannut enää tämän jälkeen. (Palkkasin kyllä Mikon myös luoksepäästävyyden ja paikalla makaamisen jälkeen, joten niistäkin olisi kuulunut meille nollat!)

Seuraaminen taluttimetta: 7 - Kun ensimmäinen seuraaminen oli huonoa, niin ei seuraavakaan ollut hyvää, mutta ehkä kuitenkin vähän parempaa. Miko ennakoi jääviä liikkeitä vähän enemmän.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7½ - Jouduin alussa antamaan toisen seuraa-käskyn, kun Miko ei lähtenyt mukaan. Sitten Miko ennakoi liikkeestä seisomista. Maahanmeno meni kyllä sitten oikein hyvin.

Luoksetulo: 0 - Mä oon niin pettynyt... Meidän bravuuri, varma liike meni nollille. Syynä tuo edellä mainittu energianpurkaus. Miko siis vähän innostui juoksemaan. Ensin se juoksi musta ohi ja kävi kurkkaamassa kehän ulkopuolella puuhun ja sitten Miko juoksi Markuksen luokse.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 - Ensimmäistä kertaa epiksissä Miko pysähtyi seisomaan! Olen niin tyytyväinen!

Estehyppy: 9½ - Perusasento vaati kaksi käskyä, muuten hyvä suoritus.

Kokonaisvaikutus: 6 - Pisteitä vähensi Mikon poistuminen kehästä. Kokeessa siitä saisi kuulemma punaisen kortin. Varmaan liittyen luoksetuloon, kommentoitiin mun ja Mikon välistä rakkautta ja että joskus voisi käyttää tough lovea. En kyllä ollut yhtään samaa mieltä, mutta kunhan nyökkäilin.

Oli vähän ristiriitainen koe, kun joihinkin liikkeisiin olin tosi tyytyväinen ja joihinkin pettynyt. Huono fiilis oli kuitenkin päällimmäinen tunne.

Sunnuntaina oli rally-tokoepiksien vuoro. Vaikka kentän laidalla liikkeet sujui kivasti, niin radalla meno oli tahmeaa. Miko taas paineistui. Eteen istumista on harjoiteltu paljon ja se on sujunut hyvin, mutta radalla koko juttu tuntui olevan Mikolle vieras. Eteen istumista on tehty häiriössäkin. Kyltillä 5 tuli -3 p. (ohjaajavirhe) ja kommenttina "ota koira selkeästi sivulle". Aina olen ko. liikkeen tehnyt samalla tavalla eikä aikaisemmin ole tullut virheitä. Kyltin 14 uusin (-3 p.), sillä Miko ei ollut yhtään mukana. Uudella yrityksellä meni paremmin, mutta jatkoin matkaa ennen kuin Miko oli ehtinyt istua sivulle ja siitä -10 p eli väärin suoritettu tehtävä. Kyllä harmitti, kun tajusin virheen heti jatkaessani matkaa. Meille 84 p. ja arvostelulomakkeessa kommentti "Varma ja rauhallinen suoritus :)". Palkintojenjaossa tuomari sanoi, että näytti siltä kuin olisin yrittänyt houkutella Mikoa hihnalla. Miko kun tuli vähän perässä, niin yritin olla kiristämättä hihnaa.

Ei tästäkään jäänyt kovin hyvä mieli. Harmittaa tuo Mikon perässä laahaminen ja innottomuus, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä, ettei Miko paineistu. Meillä on muuten paikka toiseenkin rally-tokokokeeseen eli lokakuussa on sitten tuplasti tosi kyseessä. Täytyy vaan tehdä lisää palkattomuustreeniä. Ehkä se siitä.

Treenihöpinää

Viime viikonloppuna olimme hyppytekniikkakoulutuksessa, mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan olen saanut videot katsotuksi. Sunnuntaina valvoin puoleen yöhön rally-tokokokeeseen ilmoittautumisen vuoksi. Ja ihan turhaan. Klo 00.01 lähetetyllä viestillä jäimme niin isolle varasijalle, ettei paikkaa varmasti saada. Alkoi sen jälkeen entistä enemmän harmittamaan meidän seuran kokeen väliin jääminen. Keskiviikkona matkalla tokotreeneihin huomasin, että ilmoittautuminen yhteen rally-tokokokeeseen oli alkanut juuri sinä päivänä.  Pistin heti viestiä, vaikka en kauheasti uskonut meidän mahdollisuuksiin päästä kokeeseen. Mutta niin vain kävi, että meille on nyt paikka rally-tokokokeeseen lokakuulle! Rally-toko- ja tokoepikset on myös tiedossa.

Tiistaina agilitytreeneissä kouluttaja-sijainen oli tehnyt sellaisen radan, jota pystyimme myös Mikon kanssa tehdä pienissä osissa. Teimme oman osuutemme kahdessa osassa ja kivasti Mikolla riitti motivaatiota. Radalla oli pari mutkaputkea vastakkain ja hyppyjä niiden välissä, persjättö tai valssi ohjauskuviona. Loppusuoralla oli muuri, pituus ja okseri. Miko hyvin vauhdikkaasti juoksi putkien välillä, mutta hyppyjä jäi monta kertaa välistä, kun ohjaus oli mitä oli… Mutta pääasia, että Mikolla oli kivaa eikä se huomannut mokiani. Loppusuoraa teimme niin, että kouluttaja oli palkkaamassa namikipolla. Ihan lopuksi oli tarkoitus tehdä helppo, vauhdikas ralli putkilla ja parilla hypyllä. Aloitusesteenä oli sama putki, jolta lähti myös loppusuoran harjoittelu aikaisemmin. Miko lähti putkesta loppusuoralle, vaikka itse oli ihan muualla. Toisella yrityksellä kävi sama juttu ja vähän epävarmasti Miko hyppäsi muurin ja pituuden ja tuli sitten takaisin. Kouluttaja siirtyi sinne päin, jonne oli tarkoitus mennä, mutta silti Miko jälleen lähti loppusuoralle ja teki sen nyt kokonaan. Ihan hyvää irtoamista, kun itse olin melko kaukana ;) Ei sitten jääty tuota hinkkaamaan. Kouluttaja oli edellisellä kerralla ehdottanut palkkaa, jonka Miko saa meidän poistuttua radalta. Mulla oli sitten pari kippoa, joissa oli Cesaria. Käytin samanlaista palkkaa jo edellisen viikon tokotreeneissä ja aika nopeasti Miko oppi odottamaan, että repulle mennessä se saa jotain :)

Keskiviikon tokotreenien aiheena oli häiriö paikkamakuussa ja kaukokäskyt. Aloitimme luoksepäästävyydellä. Miko on aina näissä treeneissä istunut nätisti paikallaan. Tällä kertaa Miko luoksepäästävyyden jälkeen kääntyi katsomaan minua namin toivossa. Ehkä se alkaa ymmärtämään, että se on liike siinä missä muutkin. Paikalla makaamisessa häiriöiden vuoksi pidimme vähän lyhyemmän välin koiriin ja kävimme palkkaamassa häiriöiden jälkeen. Ensin kouluttaja käveli koirien edessä. Sitten hän käveli koirien ohi lelua heitellen ja seuraavaksi vinkupalloa vingutellen. Kaikki koirat kestivät häiriön hyvin. Miko välillä vilkaisi kouluttajaa, mutta ei sillä näyttänyt olevan aikomuksiakaan reagoida häiriöihin. Toisessa osiossa jätimme koirat kauemmaksi seinästä, jotta kouluttaja voisi pujotella koirien ohi. Tämäkään ei ollut liian iso häiriö. Mikolle varmasti suurin häiriö on toiset koirat eli se, että joku lähtee rivistä/menee tekemään tuttavuutta. Vieressä maanneelle koiralle kouluttaja kävi ihan vieressä vinguttelemassa palloa. Miko lopulta ahdistui siitä ja tuli luokseni. Mua ei haittaa (no haittaa jonkun verran, kun liike menee nollille) jos Miko nousee ylös ja tulee luokseni, jos sitä alkaa ahdistaa. Se haittaa, jos Miko lähtisi toisia koiria häiriköimään. Kaukokäskyt menivät ihan hyvin, mutta jos Mikon vire on melko korkea, niin se ei kauaa malta odottaa seuraavaa käskyä vaan alkaa tarjoamaan mm. peruuttamista. Istu-maahan vaihdot menee hyvin, mutta seisomisen kanssa tekniikka kaipaa hiomista. Mikon tekniikka on sellainen, että se helposti liikkuu eteenpäin. Itsenäisesti treenasimme tokohyppyä. Käytin siinä eri palkkaa, joka nosti virettä sen verran, että Miko lähti useamman kerran suorittamaan hyppyä ilman lupaa. Suoritukset olivat muuten lähes täydellisiä ja Miko jäi ihan suoraan esteen taakse seisomaan kun se normaalisti on ihan vinossa (joka ei haittaa). Jouduin sitten miettiä palkkaanko vai en... Hyvät treenit oli!

Paluu treeneihin

Mikon huulessa oleva patti ei ole vielä kadonnut. Kyllä se vaikuttaisi pienentyvän, mutta jos se ei ensi viikon aikana katoa, niin täytynee käydä näyttämässä eläinlääkärille. Pitkästä aikaa on tullut tehtyä punkkihavaintoja, valitettavasti. Yhden irrotin Mikon jalasta alkuviikosta ja yksi turkilla vaelteleva koki loppunsa lenkillä keskiviikkona.

Tiistaina menimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Meillä oli vieraileva kouluttaja tuuraajamassa omaa koutsia. Luvassa oli ratatreeniä, jota on tainnut olla lähes joka kerta kesätauon jälkeen. Rata oli ihan kivanoloinen, mutta mulla oli meille muita suunnitelmia. Mikon kanssa nyt keskitytään vaan vauhtiin ja siihen, että on kivaa. Katsoin siksi radasta sellaisen pätkän, joka sopisi tähän tarkoitukseen. Esteet olivat hyppy-putki-hyppy-hyppy-putki ja putket suoria. Ensimmäinen yritys ei vielä onnistunut, sillä Miko lähti haistelemaan ensimmäisen hypyn jälkeen. Hetki meni, että sain Mikon ajatukset takaisin agilityyn. Sitten alkoi sujua. Viimeisestä putkesta Miko juoksi ohi, joten uusimme sen ja Miko sai sitten namikupista nakkia. Teimme saman vielä toisen kerran ja se sujui oikein hyvin ja vauhdikkaasti. Se oli sitten siinä. Kerrankin lopetin tarpeeksi ajoissa. Kouluttaja ehdotti, että voisimme vielä ihan lopuksi tehdä jotain pientä, mutta aikaa ei sitten jäänyt, kun meidän jälkeen oli vielä yksi ryhmä tulossa. Sen sijaan teimme vähän rally-tokoliikkeitä ja niissä Mikolla oli oikein hyvä vire. Omatoimipisteellä, jossa oli keinu, emme käynyt ollenkaan.

Keskiviikkona oli tokotreenien vuoro. Aloitimme paikallamakuulla. Aika ja matka olivat oikeat. Treeniin tuli tarkoituksetonta häiriötä, kun ensin jonkun reppu tippui tuolilta lattialle. Se oli Mikolle liian suuri häiriö, joten Miko tuli korvat luimussa luokseni. Vein Mikon takaisin paikalleen. Juuri kuin aika oli tulossa täyteen, halliin tuli myöhässä yksi ryhmästämme kahden koiran kanssa, joista toinen haukkui. Se ei kuitenkaan ollut liian suuri häiriö ja kaikki koirat pysyivät paikallaan. Miko ei tainnut edes vilkuilla taaksepäin. Koirat olivat siis takapää ovelle päin. Treenien aiheena oli liikkeiden väli ja hyppy. Kouluttaja sanoi, että liikkeestä toiseen siirryttäessä koiralla olisi hyvä olla joku käsky, jolla se tulee mukana. Mikolla "mennään" tai "tule" yleensä toimii. Teimme ensin liikkeestä maahan palkkaamatta ja siitä siirryimme seuraavalle paikalle, jossa vasta palkkasin Mikon. Tämä sujui hyvin. Tokohyppy meni myös hyvin ja kouluttaja kannusti ilmoittautumaan kokeeseen. No, maanantaina alkaisi ilmoittautuminen kooikereiden tokoestaruuskokeeseen... Miten se nyt tuleekin näin nopeasti... Katsotaan.

Patti ja hyppytekniikkaa

Perjantaina huomasin Mikon huulessa jotain, mikä näytti punkilta. Katsoin sitä lähemmin eikä se ollutkaan punkki. Näytin pattia Markukselle, joka oli taas sitä mieltä, että kyllä se punkki on. Kaivoimme sitten punkkipihdit esiin, mutta kyllä se sittenkin oli patti. Ajattelin seurailla sitä pari päivää. Tänään se näytti jo pienemmältä, joten toivottavasti se menee itsekseen pois.

Miko oli vielä alkuviikon lyhyemmillä lenkeillä, mutta viikon puolivälistä lähtien poika on päässyt normaaleille lenkeille. Seuraan edelleen Mikon liikkeitä, jotka kyllä näyttää ihan normaaleilta. Onneksi jalka on parantunut. Virikkeenä Mikolla on mm. ollut älypelit ja rally-tokoilu. Kotona treenin aiheena on ollut täyskäännökset oikeaan ja vasempaan sekä eteen istuminen. Pitäisi ostaa Mikolle uusi älypeli, kun nykyisistä on namit syöty ihan hetkessä.

Tänään Miko pääsi kahden(?) viikon tauon jälkeen treeneihin, kun meillä tänään oli hyppytekniikkatreenit. Ensimmäisessä harjoituksessa oli eri etäisyyksiä, muistaakseni 7-9-12. Pitkien etäisyyksien vuoksi harjoitus oli melko pitkä. Miko ei taaskaan meinannut malttaa odottaa lähtölupaa. Ehkä kaksi kertaa Miko lähti minun luvalla ja loput omalla luvalla... Heti ensimmäisen toiston lähtö oli ennen lupaa. Miko ihan hyvin suoritti harjoituksen ja juoksi sitten takaisin ja lähti jälleen suorittamaan sarjaa. Ja taas Miko tuli takaisin ja lähti sarjalle. Takaisin poika tuli harjoituksen nurin päin. Ai miten niin energiaa on hieman päässyt patoutumaan... Kun Miko oli jo omasta halusta hinkannut harjoitusta, niin teimme sen enää kerran. Tauon jälkeen oli harjoitus, jossa viimeisenä pituus. Tämä meni ihan hyvin (paitsi aluksi Miko kiersi pituuden) ja lopuksi Miko sai rallatella pallon kanssa. Ensi viikolla tekniikkaa hiotaankin koko viikonlopun ajan.

(Vaikka meidän epäonnisesta agilitykisareissusta tänne kirjoitinkin, niin en halunnut sille kovin suurta näkyvyyttä. Kirjoitin siksi jo heti seuraavana päivänä uuden postauksen. No, eiköhän se ole nyt jo blogin koko historian kuudenneksi luetuin postaus... Pöh.)