maanantai 18. marraskuuta 2013

Tauon jälkeen

© Lotta Franck
Onpas täällä taas ollut hiljaista. Kahteen viikkoon emme päässet perjantain agilitytreeneihin, joten mitään kirjoittamisen arvoista ei ole tapahtunut. Mikolla on varmasti ollut tylsää, kun kauheasti mitään ei ole tapahtunut kotonakaan, mutta onneksi se kestää sen. Ainakin toistaiseksi. Tällä hetkellä työ ja opiskelu pitävät kiireisenä, tai ainakin vievät kaiken ajan. Sitten jos vapaa-aikaa on, niin en jaksa tehdä mitään. Mikon takia poden huonoa omatuntoa, mutta onneksi meillä on edes nämä perjantaitreenit.

Perjantaina oli siis agilitytreenit, joihin menimme pienen tauon jälkeen. Ohjaustekniikoista vuorossa oli sylkkäri, mutta en löytänyt mitään sopivaa pikkuharjoitusta, joten lähdin treeneihin ilman suunnitelmia. Teimme Mikon kanssa ensin ihan perusjuttuja, hyppyjä ja putkea. Kokeilin sitten myös leijeröintiä, joka sujui hyppyjen osalta ok, mutta mutkaputkeen Miko ei osannut hakea. Ehkä se ei ollut hyppyjen kanssa samalla linjalla. Ensimmäisellä yrityksellä Miko hyppäsi putken yli… Toisella kerralla teimme ensin keppejä. Viimeksi keppien kanssa oli ongelmaa, joten kaksi toistoa, molemmat onnistuneita, sai riittää. Teimme sitten vielä jotain hyppy-putki-juttua.  Kolmas kierros oli kontaktitreeniä puomilla. Taina oli palkkaamassa. Alkuun puomi oli vähän varovainen, mutta sitten sujui paremmin. Jonkin verran puomi heilui, joka saattoi vaikuttaa vauhtiin. Joka kerta Miko lähti kontaktilta vasta luvan saatuaan. Ehkä jos ensi kerralla uskaltaisin kokeilla etupalkkaa.

© Lotta Franck
 
Vajaan kahden viikon päästä meillä on ensimmäinen rally-tokokoe. Osallistumme mölli-ALO luokkaan. Pitäisi siis kai vähän treenailla ja lukea sääntöjä… Onneksi liikkeitä voi harjoitella ilman kylttejäkin, joten voimme harjoitella kotona ja lenkeillä.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Nuuksio / Möllitokokoe

Kävelimme sinisen ja punaisen reitin
Olen jo monta viikkoa suunnitellut reissua Nuuksioon, mutta aina joko juuri sinä päivänä (eli lauantaina) on satanut tai en vain ole jaksanut lähteä. Perjantai-iltana säätiedotus näytti ihan ok ilmaa lauantaille. Puolilta päivin oli mahdollisesti pientä sadetta tiedossa, mutta se ei haittaisi. Matkustimme Nuuksioon bussi-juna-bussi -yhdistelmällä ja vähän jännitystä matkaan aiheutti se, että Espoon keskusta edeltävällä asemalla joku veti hätäjarrusta ja juna jäi seisomaan asemalle. Vaihtoaika junasta Nuuksion bussiin oli 5 minuuttia. Onneksi juna ei seissyt asemalla kuin 4 minuuttia ja ehdimme bussiin. Seuraava olisi mennyt vasta tunnin päästä.

Nuuksiossa oli paljon enemmän porukkaa kuin viimeksi heinäkuussa. Menimme taas rengasreitille, tällä kertaa 4 kilometrin Haukankierrokselle. Maisemat olivat jälleen upeat. Jossain vaiheessa alkoi hieman sataa. Sade ei kestänyt kauaa ja pysähdyimme sen loppumisen jälkeen kalliolle, josta suurin osa kuvista on otettu. Sateen jälkeen alkoi muodostua usvaa. Olimme melko korkealla ja kalliolta oli pitkä tiputus alas, mutta usvan vuoksi alas ei kovin hyvin nähnyt. Sen jälkeen, kun jatkoimme matkaa, alkoi sataa uudestaan ja tällä kertaa kovempaa. Sadetta riitti koko reitin loppuun asti. Haukkalammella menimme katoksen alle odottamaan sateen loppumista. Olin kyllä varautunut sateenpitävillä vaatteilla ja kengillä, mutta housuista vesi meni läpi.



Sateen loputtua lähdimme toiselle reitille, 2 kilometrin Punarinnankierrokselle. Kun kerta sinne asti olimme matkustaneet, niin eihän me neljän kilsan lenkin jälkeen voitu vielä takaisin lähteä. Melko pian sen jälkeen alkoi taas sataa. Toisesta reitistä en nauttinut yhtä paljon kuin ensimmäisestä, sillä sade alkoi jo tympiä, kun tosiaan housut olivat märät ja kengistäkin tuli jo vesi läpi, sormet oli jäässä jne. Kierroksen lopulla sade lakkasi. Bussia saimme odottaa 45 min. Sormet olivat ihan kohmeessa, sillä molemmat mukana olleet sormikkaat olivat märät ja siksi kädet olivat paljaana. Ajattelin, että nyt jos joskus flunssa tulee... Kuusi tuntia meni taas reissuun kuten viimeksikin. Olihan se ihan mukavaa, mutta toisaalta mietin, että päivän olisi voinut viettää toisinkin :)







Tänään oli vuorossa meidän toinen möllitokokoe. Edellisen möllitokokokeen jälkeen treenit on jäänyt hyvin vähälle: pari kertaa paikalla makaamista kotona ja vähän seuraamista lenkeillä. Ei lähestyvä koe saanut treenimotivaatiota esiin. Koepaikalla ilmoittautumisen jälkeen kävin lenkillä ja palauttelin Mikon mieleen jääviä liikkeitä. Seisomiset ja maahanmenot menivät tosi kivasti eikä Miko kertaakaan sekoittanut käskyjä.

Mölliluokassa oli 14 osallistujaa ja me olimme onneksi nro 2. Ryhmäliikkeet tehtiin kolmessa ryhmässä ja me olimme ensimmäisessä. Juuri meidän ollessa menossa kehääntulotarkastukseen, alkoi yksi koira haukkua Mikolle ja se sai Mikon hämilleen ja haukkumaan. Mielentila ei pojalla ollut paras mahdollinen ja Miko haukkui sitten muutaman kerran tuomarille. Miko suhtautui muutenkin tuomariin varauksella, vaikka hän oli kyllä tuttu. Miko myös murisi tuomarille, mutta ei varoitusmurinaa vaan sellaista Mikolle tyypillistä epäilymurinaa. Tämä tuomari ei tehnyt uroksille juoksutarkastusta, mikä oli hyvä.

Luoksepäästävyys: 9,5 - Miko nousi ylös ja meni tuomaria vastaan. Siitä puolikkaan pisteen menetys. Enää Miko ei suhtautunut epäilyksellä.

Paikalla makaaminen: 10 - Miko makasi lonkallaan ja oli oikein kunnolla kaarella eli asennossa ei ollut mitään ryhdikästä. Mutta Miko pysyi koko minuutin ajan liikkumatta paikallaan. Sehän on se pääasia.

Seuraaminen kytkettynä: 7 - Eipä ollut yhtään yllättävää, että Miko oli enemmin sunnuntaikävelyllä kuin seuraamassa. Lopussa Miko meni maahan juuri ennen liikkeen päättymistä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 - Tuomari sanoi, että annoin voimakkaan vartaloavun. Luulen, että kääntyminen Mikoa kohden oli voimakkaampi nyt kuin yleensä, sillä Miko jäi vähän jälkeen. Perusasentoon tulemiseen tarvitsi kaksi käskyä, joka oli yllättävää.

Luoksetulo: 9,5 - Luoksetulo oli tuttuun tapaan vauhdikas. Lopussa Miko päästeli ääniä, joten siitä puolikkaan pisteen menetys.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0 - Miko osaa mennä maahan. Meni liikkeen aikana kaksi kertaa kun ensin ennakoi. Perusasentoon nouseminen vaati taas kaksi käskyä. Tuomari sanoi, että Mikolla on hienot maahanmenot, mutta aina ne ei vaan tule oikeissa kohdissa...

Estehyppy: 10 - Liikkeenohjaajan annettua luvan odottelin käskyn antamista hetken aikaa, sillä Miko katseli muualle kuin estettä kohden. Tämänkin liikkeen Miko tekee ihan hyvin.

Kokonaisvaikutus: 8,5 - Kyllä Miko osaa, mutta se välillä näyttää siltä ettei oikein kiinnosta.




Liikkeet menivät melko samalla lailla kuin viimeksikin. Luoksepäästävyys meni kivemmin, sillä viimeksi Miko väisti ja nyt meni vastaan. Luoksetulosta tulee aina hyvä mieli. Kaksoiskäskyt perusasentoon nousemiseen harmittivat, sillä aina aikaisemmin Miko on noussut ensimmäisestä käskystä. Ennakoiminen jäävissä liikkeissä (ja myös seuraamisessa) on ongelma. Seuraava meidän seuran järjestämä möllitoko pitäisi olla vuodenvaihteessa, joten yritetään sinne saada liikkeet parempaan kuntoon.