Kooikerhondjien kesäpäivät 9. - 11.8.2013

Viikonloppuna oli kooikereiden kesäpäivät Kaarinassa, Tuorlan majatalossa. Hieman jännitin viikonlopun säätä, kun alkuviikosta ja vielä torstaina näytti siltä, että viikonloppuna sataa ja mahdollisesti jopa hieman ukkostaa. Perjantai-iltana saavuimme hieman klo 19 jälkeen Tuorlaan ja silloin satoi. Tietenkin olin juuri ennen lähtöä ottanut sadekamppeet pois laukusta tilaa viemästä, sillä Foreca näytti, ettei sadetta olisikaan tiedossa. Onneksi sadetta ei kestänyt pitkään.

Majoituimme soluasunnoissa. Kaikki yöpyjät, joilla ei ollut asuntoautoa, mahtuivat yhteen kämppään, jossa oli neljä kahden hengen huonetta (meillä tosin oli kolme sänkyä). Saimme olla Mikon kanssa ensimmäisen yön kahdestaan, sillä huonekaverimme Tanja kera Tuffen ja Apsin saapuikin paikalle vasta lauantaina. Muita meidän huoneistossa asustavia punavalkoisia olivat Tristan, Ego, Primo, Mindi, Maggie ja Jina. Asuntoautoissa yöpyivät Keira, Julia, Mila, Ruudolf ja Luka. Perjantaina paikalla olivat myös Peter, Sade ja Rianna. Näiden 15 kooikerin kanssa kävimme iltapalan jälkeen iltalenkillä. Kaikkiaan paikalla nähtiin (tai ainakin minä näin) 44 kooikeria, joista osa vain piipahti. Perjantain piipahtajia olivat Savina, Bene, Onella ja Ode. Lauantaina kesäpäiville osallistuivat yöpyjien lisäksi pennut Mimmi, Hilary, Rex, Luna ja Kiia sekä aikuiset/nuoret Isla, Uffe, Lissu, Velda, Merlin, Vili, Bitti, Leevi, Lenni, Julle, Nita, Kavi, Sally, Lotta, Namu, Maru ja Sava. Sunnuntaina nähtiin vielä yksi uusi kooikeri kun Iita piipahti Tuorlassa. (Pakollinen nimilista :) )

Pikkutassu © Suvi Reini

Tuorlan alue oli oikein mukavan näköinen paikka. Vastaanoton/ravintolan ja meidän majapaikan vieressä oli kaneja ja kanoja. Kanat olivat pihassa vapaana. Harmittavasti en aikomuksista huolimatta muistanut ottaa yhtään kuvia itse alueesta vaan keskityin vain koiriin.

Ensimmäinen yö oli vähäuninen. Huoneisiin kuului kaikki äänet hyvin enkä muutenkaan saa kovin hyvin unta vieraassa paikassa, ainakaan ensimmäisenä yönä. Aika aktiivista tuntui illan ja yön aikana olevan :) Osalla koirista oli haukku herkässä. Miko haukahti vain kerran yön aikana, muuten se nukkui tyytyväisenä jalkopäässä. Tosin Mikon piti käydä yön aikana testaamassa kaksi tyhjää sänkyä.

Miko & pupu

Lauantaina aamupalan jälkeen kävin auttamassa agilityesteiden kanssa, kun osa niistä oli vielä purkamatta ja kokoamatta. Esteet oli vuokrattu ATT:ltä ja pieni naisvoittoinen porukka hoiti kaikki esteet majatalon jalkapallokentälle ja sieltä sunnuntaina takaisin. Se ei ollut mikään pikkuhomma, joten hatunnosto asianosaisille. Osalla porukasta alkoi agilitytreenit ja osalle oli luvassa taipparitietoutta. Miko sai aamupäivän lepäillä kun minä olin kuuntelemassa luentoa spanielin taipumuskokeesta. Taippareihin osallistuminen on kiinnostanut varmaan niin kauan kuin Miko on meillä ollut, mutta ainakin vielä niin moni osio voi mennä pieleen, että turha edes yrittää. Kouluttaja ei nähnyt Mikon reagointia laukaukseen esteenä taippareille vaan oli sitä mieltä, että esim. ääni CD:n avulla ääneen voi siedättää. Luennon jälkeen haimme koirat tutustumaan riistaan. Laahausjälkeä emme harmittavasti päässeet kokeilemaan, sillä porukkaa oli liikaa. Ensin teimme sosiaalisen osion, jossa olimme koirinemme lähekkäin (näkee miten koira reagoi toisiin koiriin) ja sitten kouluttaja kävi yksitellen tervehtimässä omistajaa ja sitten rapsutteli koiraa. Samalla koira sai tutustua riistapukkiin. Miko haisteli riistapukkia, mutta ei ollut siitä erityisen kiinnostunut. Seuraavaksi maahan pistettiin iso jänis/rusakko, jota koirat pääsivät yksitellen haistelemaan. Miko oli kiinnostunut pupusta ja haisteli sitä tarkkaan. Miko myös nuoli pupua. Kun kaikki olivat haistelleet pupua, vaihdettiin maahan siivetön fasaani. Sitäkin Miko kovasti haisteli ja alkoi näykkiä kohtaa, jossa siivet olivat olleet, mutta huomautuksen jälkeen tyytyi vain nuolemaan. Riistaan tutustumisen jälkeen sain vielä kouluttajalta vinkkejä vapaana pitämisen harjoittelemiseksi.

Lounaan jälkeen oli parin tunnin tauko ennen kuin meillä alkoi agility. Kouluttaja oli Esa Lehdistö ja treenattavana 3.luokan rata. Saimme ensin itse tutustua rataan ja sitten kävimme sen kouluttajan kanssa yhdessä läpi. Minun ja kouluttajan käsitys välistävedosta ei ollut sama, mutta pääasia että ohjauskuvio oli toimiva. Kun tätä tekstiä on jo muutenkin niin paljon, niin jääköön agilitylöpinä pois, videolta näkee miten meillä meni. Treenit tosin tuntuivat menneen paremmin kuin miltä näyttää. Luulen, että Miko oli jo vähän väsähtänyt aamupäivän ohjelmasta. Treeneistä suurin osa meni keskustellessa kouluttajan kanssa ja parempi niin. Kouluttajan kanssa oli puhetta Mikon motivaatiosta ja toistoista. Hän oli huomannut, että jo ensimmäisen kerran jälkeen vauhti alkoi hiipua ja sitä enemmän se hiipui mitä enemmän tehtiin. Esa sanoi, että minun oikea-aikaisella ohjauksella olisi positiivinen vaikutus Miko motivaatioon. Hän uskoo, että iän myötä Mikon motivaatio myös paranee. Kouluttaja kommentoi käsistä, joilla huitaisen kohti estettä sen sijaan, että ohjaisin kunnolla. Siitä on ennenkin mainittu ja huomaan sen videoilta. Minun pitäisi myös käyttää vähemmän ääntä, mm. täällä-sanan hokemista. Eikä tosiaan joka esteen jälkeen tarvitse sanoa ”hyvä” tai ”jee”… Varsinkaan silloin kun Miko ohittaa hypyn… Lopuksi kouluttaja sanoi, että minusta löytyy potentiaalia ja että kannattaisi käydä koulutuksissa. Minä en taas mielelläni lähde koulutuksiin, kun Mikon kanssa hyvää treeniaikaa on vain pieni hetki enkä siitä viitsi kauheasti maksaa. Mutta kiva, että meihin löytyi uskoa eikä olla ihan toivottomia tapauksia :)

Lentävä hollantilainen, © Suvi Reini

© Suvi Reini

Agilityn jälkeen Miko pääsi hetkeksi lepäämään, kun käväisin pikaisella kahvitauolla. Sen jälkeen oli vuorossa näyttelytreeniä. Kouluttaja ei tuntenut rotua, mutta oli tutustunut etukäteen kooikereiden rotumääritelmään. Ensin pöydällä kävivät konkarit, jotta kouluttaja pystyi näyttämään mihin asioihin tuomari kiinnittää huomiota. Miko meni toisena ja seisoi niin nätisti ja rennosti. Mikosta kouluttaja ainakin näytti miten rungon neliömäisyyttä katsotaan. Kouluttaja sanoi, ettei Miko näytä kovin innostuneelta ja sanoin, ettei se koskaan näyttelyistä näytä. Mutta sain silti Mikon heiluttamaan häntää pöydällä. Pöytätreenien jälkeen kaikki, niin pennut kuin aikuiset, ravasivat yhdessä kehää. Ravaaminen meni varmaan paremmin kuin koskaan. Miko pysyi sivulla eikä sitä tarvinnut vetää perässä. Edestakaisin liikkeet tehtiin pareittain ja meidän parina oli Kaisa & Primo. Juoksuttaessa koirien piti olla ihmisten välissä ja läheinen etäisyys Primoon sai Mikon nostamaan hännän ylös kippuralle. Takaisin tullessa Miko oli oikealla puolella, joka oli hankalaa. Kouluttaja sanoi, että Miko ravaa minusta poispäin, joten meidän pitäisi liikkua vähän tuomarista sivuun. Siihen saattoi vaikuttaa Primon läheisyyskin.

© Suvi Reini

© Ville Ruth

Näyttelytreenien jälkeen ilta jatkui saunomisen ja grillauksen merkeissä. Koirat pääsivät ansaitusti nukkumaan. Makkaran ja lettujen paiston yhteydessä Suvi ja Kaisa pitivät meille koira-aiheisen tietokilpailun. Hyvässä seurassa aika kului joutuisasti. Yöllä kaikille varmasti maistui uni ja yö menikin edellistä hiljaisemmissa merkeissä. Miko joutui varmaan ensimmäistä kertaa nukkumaan yönsä häkissä, mutta hyvin se meni.

Sunnuntaiaamuna kävimme 40 minuutin aamulenkillä, kun aikaa oli ennen aamupalaa. Aamupalan jälkeen rakensimme hyppyradan, jolla möllit ja kisaavat kisasivat. Välissä palkittiin illan tietokilpailuun osallistujat. Olin jaetulla 1. sijalla kolmen muun kanssa ja palkinnoksi tuli vaikka mitä :) Hyppyrata meni muuten kivasti, mutta Miko kiersi esteen kahdesti (syynä molemmilla kerroilla puutteellinen ohjaus) ja korjasin molemmilla kerroilla. Jälkikäteen harmittelen korjauksia. Olisi vain pitänyt jatkaa kun tiedän, että korjaaminen vaikuttaa Mikon motivaatioon. Eli note to myself: älä koskaan korjaa virheitä radalla, aina joko jatketaan tai palkataan. Tulos ei kuitenkaan ole se pääasia. Kun kaikki olivat suorittaneet radan, kävimme sivussa kokeilemassa puukeinua. Miko teki kaksi hyvää toistoa täysikorkeaa keinua, jee!

Agilitysta siirryimme pentupainien kautta lounaalle. Lounaan jälkeen oli agilitykisojen palkintojenjako. Mikon sijoitus medeissä oli 5/6, tuloksella 10. Palkinnot olivat taas runsaat. Sen jälkeen oli aika lähteä kohti kotia. Meillä oli tosi mukava viikonloppu! Mutta jostain syystä reidet ovat ihan mustelmilla… Kuvia viikonlopusta löytyy täältä ja kuvasivustolta löytyy myös mukana olleiden koirien viralliset nimet (paitsi perjantain piipahtajien).

Liitäen © Ville Ruth