Takaaleikkauksia

Viime viikon irtoamisharjoitusten jatkoksi tällä kertaa oli luvassa takaaleikkauksia. Kooikerit oli hyvin edustettuna, sillä meidän ryhmässä oli Miko ja Mizy sekä yksi maksikoira ja viereisellä kentällä treenaili Nero. Ei tainnut pentujenkaan ryhmässä olla tänään moni paikalla.

Melko simppelillä radalla tehtiin takaaleikkausharjoitukset ja niitähän tehtiin runsaasti. Takaaleikkaus tehtiin esteillä 3, 4, 7, 8, 11, 12, 15 ja 16 eli putkella ja sen jälkeisillä hypyillä. Aloitimme esteillä 1-4 ja 1-5. Kun tämä sujui tehtiin esteet 1-9. Seuraavalla kierroksella tehtiin rata loppuun eli esteet 10-17. Meillä meni oikein kivasti. Putkilla takaaleikkauksissa ei ollut mitään ongelmaa ja hypyilläkin alkoi toimia sitten kun itse osasin ohjata oikein. Ongelmana oli se, että hyppyjen jälkeen hidastin ja varmistin, että Miko tulee mukana ja lähetin sen sitten putkeen, mutta putken jälkeen en jäänytkään varmistelemaan vaan menin vain. Putkelta piti ottaa koira mukaan ja näyttää kunnolla seuraavalle hypylle. Ihan lopuksi tehtiin koko rata ja välissä piti palkata. En suunnitellut missä välissä Mikon palkkaan, joten tuli tehtyä vähän liian pitkä pätkä ja Miko meni sitten yhden hypyn ohi. Palkkasin kuitenkin ja Miko pysyi kohtuu innokkaana.

Välissä teimme eteenlähetysharjoituksen, jossa oli hyppy-putki-hyppy. Ensin pistin namikipon putken jälkeen ja onnistuneen suorituksen jälkeen siirsin sen hypyn taakse. Ensin lähdin Mikon mukaan, mutta seuraavat kerrat jäin paikoilleni ja silti Miko hienosti paineli namikipolle asti. Teimme myös pari keinuharjoitusta. Vähän oli tahmeaa, mutta onnistuneet suoritukset kuitenkin. Kouluttaja kehui lopuksi meidän takaaleikkauksia, jotka oli mennyt oikein hyvin. Hän vielä sanoi, että Miko pitäisi palkata 3-4 esteen jälkeen. Siinä pitkässä pätkässä kouluttaja huomasi, että Mikolta alkoi into kadota kun palkkaa ei tullutkaan. Kouluttaja sanoi myös, että Mikolla oli taas kivasti intoa. Saa nähdä miten käy kun meidän seuraava agilitykerta taitaa olla epiksissä. Ensi sunnuntaina jätän treenit välistä, koska meinaan mennä Voittajaan katsomaan koohot. Kooikerit on niin myöhään kehässä, etten ehtisi treeneihin ja Voittaja menee nyt agien edelle :)

Lentokeinu

Kävimme tänään Kivikon kentällä treenailemassa ja saimme onneksi olla keskenämme. Aloitimme hyppytekniikalla ja teimme muutaman set point -harjoituksen. Sitten oli vuorossa keinu. Koska Hakkilassa oli mennyt hyvin ilman mitään apuja, niin samoin tehtiin nyt. Olisi voinut ottaa huomioon eri olosuhteet eli oltiin ulkona ja keinu oli paljon kevyempi (onkohan Hakkilassa jotain vanhaa mallia, ylös se ainakin tulee kovin hitaasti?) Kävi niin, että keinun alkaessa laskeutua, Miko hyppäsi sivusta alas. Toisella kerralla sama juttu. Sitten tajusin, että Miko oli vaikeammalla puolella, joten vaihdoin puolta. Ja taas se hyppäsi. (Vasta) tässä vaiheessa kävin hakemassa pannan. Kun oltiin saatu pannan kanssa muutama onnistunut toisto, otin sen pois. Seuraavat kaksi toistoa olivat tosi hyviä. Mikolla oli normaalia enemmän vauhtia eikä se enää niin hidastanut keskellä. Siksi keinu rämähti vähän kovempaa maahan, mutta ei haitannut poikaa. Kun tulee tosi hyviä toistoja, niin sitten lopetetaan, eikö niin? Paitsi jos on tyhmä. Halusin vielä yhden toiston, joten hetsasin Mikoa ennen lähtöä. Miko pinkaisi niin kovaa keinulle, etten ehtinyt mitenkään reagoida kun se jo oli keinun päässä. Sekunnin sadasosan ajan Miko katsoi hämmästyneenä ja sitten se loikkasi alas. Ei näyttänyt kivalta kun Miko ponnisti eikä se saanutkaan jaloilleen tukea, mutta onneksi ei kuinkaan käynyt. Pitää asettaa rajoitukseksi viisi toistoa keinulla eikä yhtään enempää paitsi jos Miko vikalla kerralla hyppää alas. Tai jos heti menee jo tosi hienosti, niin kaksi on tarpeeksi. Onnistumisen tunteet on niin kivoja, ettei malta lopettaa... Vielä piti tehdä pari toistoa, että lopetetaan vähän parempaan suoritukseen. Taas joutui keskellä houkuttelemaan ja innostaa Mikoa, että keinun sai laskemaan. Jos nyt jotain hyvää lentokeinussa, niin onnistuin Mikon motivoinnissa tosi hyvin eikä se ole koskaan ennen mennyt keinulle sellaisella vauhdilla.

Keinun jälkeen tehtiin pari kertaa keppejä ja sitten tokoiltiin. Tehtiin jääviä liikkeitä ja luoksetulo. Tein ensin muutaman liikkeestä maahan toiston, sitten muutamia liikkeestä seiso, taas maahanmenoja ja sitten seisomisia. Ainoastaan ekalla kerralla kun vaihdoin käskyä, Miko meni maahan. Muuten onnistui hienosti. Luoksetulo suoraan sivulle 15m välimatkalla oli hyvin vauhdikas.

2x2 kepit ja motivointiklinikka osa 1

Maanantaina kävin kuuntelemassa meidän kentällä miten kepit opetetaan 2x2 tekniikalla. Muutamalla oli koira mukana ja he saivat kokeilla. Pari esimerkkikoiraa myös näytti osaamistaan. Mielenkiintoinen opastus ja uskon, että tuolla tekniikalla saa koiran tosi hyvin hakemaan oikeaan keppiväliin riippumatta siitä missä ohjaaja on (ainakin näin oli esimerkkikoirilla). Melkein opettelu vaatisi oman pihan, että pystyy tekemään lyhyitä toistoja useasti.

Maanantaina sai jännittää miten meidän tiistaisen Vappu Alatalon motivointiklinikan käy kun Miko oksensi aamulla muutaman kerran. Oksentelua oli jatkunut vielä päivällä ja Miko oli ollut kovin vaisu. Epäilin, että syynä oli uusi ruoka, jota Miko sai edellisenä iltana nappuloiden kanssa. Se oli joku pikkupurkki, jonka olin ostanut mejää varten. Onneksi kyse ei ollut mistään sen kummemmasta ja myöhemmin Miko oli jo normaali pirteä itsensä, leikki kovasti ja söi piimä-tehobaktinsa hyvällä ruokahalulla. Tiistaiaamuna annoin vielä tehobaktilla höystettyä piimää sekä vähän nappuloita.

Iltapäivällä lähdimme kohti Espoota ja Sporttikoirahallia. En ollut käynyt Sporttikoirahallilla koskaan ennen, mutta alue oli osin tuttu kun AgiMesta on melko lähellä. Teollisuusalue ei ehkä ollut kaikkein kivoin paikka kävellä iltasella... Tien loppupäässä tie haarautui ja jouduin miettimään kumpaan suuntaan menen kun kartassa tätä haaraa ei näkynyt. Valitsin valoisamman tien, joka johti isolle tehdasalueelle, jossa luki isolla YKSITYISALUE. Käännyimme pikaisesti takaisin ja suuntasimme toiseen haaraan, joka johti pimeyteen. Tien varrella olevat katulamput eivät ollut vielä toiminnassa eikä edessä näkynyt valoa… Varmaan noin kilometrin kuljimme pimeällä kadulla metsän ympäröimänä. Onneksi valoa alkoi näkyä ja halli löytyi.

Aloitimme luennolla. Vappu puhui erilaisista motivointiin vaikuttavista asioista kuten omistajan ja koiran suhteesta, siitä ettei koira saa saada mitään ilmaiseksi vaan kaikki maksaa, siitä että leikki on opittua ja leikissä pitäisi ottaa vuorovaikutus huomioon (miettiä miten koirat keskenään leikkivät). Miko oli hallissa luennon ajan, kun ei ollut autoa, ja se vikisi melkein koko puolitoistatuntisen. Enkä edes ollut siitä kovin kaukana. Toivottavasti muita ei kovin häirinnyt, sillä en halunnut Mikon saavan sillä huomiota (olisihan sitä tietty voinut käydä palkkaamassa kun oli hiljaa...)

Paikalla oli viisi koirakkoa ja yksi kuunteluoppilaana. Me olimme kolmantena vuorossa. Haistelu oli yksi asia, josta olin kirjoittanut, ja Mikohan oli heti nenä maassa kun tultiin keskemmälle kenttää. Siihen Vappu sanoi, että pidän hihnan niin lyhyellä, ettei Miko pysty laskemaan päätä maahan. Ensin juteltiin ja Vappu kehui Mikoa kauniiksi ja erityisesti mainitsi sen silmät. Sitten piti näyttää miten me leikitään ja heitin Mikolle vinkupallon, joka on agilityssa käytössä. Miko lähti vetämään pallon kanssa rallia muristen, ähkien ja puhkien, joka huvitti muita paikallaolijoita. Siihen Vappu sanoi, ettei ole ennen nähnyt vastaavaa. Luennossa oli puhetta siitä, ettei koira saa saada palkkaa ilmaiseksi. Kun Miko palautti pallon, annoin sille namin. Vappu sitten kysyi, miksi sen annoin enkä osannut siihen mitään sanoa. Kai se, että annan Mikolle namin pallon pudottamisen jälkeen, on alun perin ollut palkka siitä, että se sen ylipäätään luovuttaa. Näissä tilanteissa namit siis tulevat tyhjästä eli ei enää namia pallon jälkeen.

Olin viestissäni maininnut myös Mikon motivaation katoamisesta kun itse mokailen radalla. Vappu pyysi tekemään pienen pätkän, jossa oli putki, a ja putki sekä tekemään virheen. Ei oikein tahtonut ohjaus onnistua kun en suunnitellut miten pätkän teen ja sitten kun suunnittelin, niin en yhtään tiennyt mitä tehdä (esteiden sijoittelu ei ehkä ihan tälle taitotasolle sopinut). Kokeiltiin paria variaatiota ja välillä pelkkää putkea. Välillä meni niin, että sain palkattua Mikon lopuksi ja välillä löi ihan tyhjää. Vappu oli pari kertaa tällaisessa tilanteessa huudellut, että palkkaa, mutta enpä palkannut. Siihen hän sanoi, että jos itsellä alkaa lyödä tyhjää eikä muista mitä tehdä, niin sanoo vaikka ”oho” ja palkkaa koiran. Ja palkkaus nimenomaan sellaisissa kohdissa, joissa ei ole mahdollista palkata koiraa väärän asian tekemisestä. Koiran voi esimerkiksi pyytää tekemään jonkun pikku tempun. Kokeiltiin myös niin putkelle lähtöä, että koukistin jalkoja ja olin muka jo lähdössä, joka näytti toimivan. Seuraavalla kerralla yritin saada Mikon pyörimään ennen lähtöä, mutta Miko yritti vain tulla sivulle. Tästä Vappu sanoi, että nalkutin Mikolle. Mikoa ei olisi tarvinnut pyörittää, sillä se oli jo valmiiksi tarpeeksi innostunut eikä siksi pystynyt tekemään sitä mitä pyysin. Se sai Mikon innon laskemaan, joka näkyi siten, että Mikon häntä laski.

Kokeilimme vielä vierasta vinkupalloa, jota Miko ei kovin kauaa suussa pitänyt, mutta kun Vappu alkoi sitä potkia maassa, niin jo alkoi kiinnostaa. Tein sitten niin, että leikitin Mikoa vieraalla pallolla ja palkkasin sitten meidän omalla. Näin pystyy kasvattamaan ei niin kivan asian arvoa. Heittelin vielä eteen vieraan pallon, kutsuin takaisin ja heitin oman pallon taakse. Tässä tarkoituksena taisi olla kasvattaa intoa tulla takaisin ohjaajan luo.

Miko oli meidän kaksikymmentäminuuttisen kovin innokas eikä pallo yhtään menettänyt mielenkiintoa. Miko vielä loppuajastakin juoksi pallon kanssa muristen ja puhisten sekä niskojaan nakellen. Hyvä kuitenkin, että itse tuli mokailtua, jotta Vappu pääsi niihin puuttumaan. Läksyksi tuli leikkiä pallolla eri tavalla ja eri paikoissa. Agitreeneissä olisi hyvä pitää leikkituokio jos vaan mahdollista. Ei kyllä taida hallikautena olla, sillä Hakkilan halli on niin pieni. Jos Miko on oikein innoissaan, niin se juoksee pallon kanssa ja mitä isompaa ympyrää niin sitä kivempaa on. Toisena kotitehtävänä on tehdä palkkaranking eli pistää eri ruuat, lelut ja toiminnot järjestykseen (mitkä toimii aina palkkana, mitkä yleensä, mitkä harvoin/ei koskaan).

Kotiin lähtiessämme oli kovin sumuista, joten onneksi Miko ei pimeässä alkanut jollekin haukkua (Miko voi pimeässä nähdä pelottavia asioita, vaikka epäilyttävän kannon), se olisi ollut jo pelottavaa… Toinen kerta on tammikuun alussa.

Pirtsakka pakkaspäivä

Tänään oli ihana kirpeä pakkasaamu ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mietin kameran ottamista mukaan, mutta jätin sen kuitenkin kotiin. Ulkona himo kuvaamiseen vaan kasvoi, joten aamulenkin jälkeen hain kameran kotoa ja lähdimme uudelle pikkulenkille. Sama juttu on ollut joka vuosi ensimmäisten jäätyneiden pikkulätäkköjen kanssa: Miko yrittää hampailla saada jäätä irti ja raapii sitä kynsillään :)

Muistikortilta löytynyt kuva, Miko ja yksi parhaimmista leluista

Tänä aamuna

Huurteiset heinät

Löytyi jotain revittävää

Aamuauringossa

Alla pieni tasapainotreeni. Hirret oli kuurasta liukkaita, joten tehtiin vain ihan lyhyet tasapainoilut. Pidemmät hirret löytyy melkein meidän vieressä olevan päiväkodin pihalta. Päiväkoti ei ole enää käytössä, joten siksi on siellä käyty. Aikaisemmin kävin keskuspuiston metsissä etsimässä runkoja tasapainoharjoituksia varten ja siksi harjoitukset jäi vähiin. Mutta löytyihän puunrunkoja ja hirsiä lähempääkin, harmittavasti vaan nekin on sellaisessa paikassa, ettei pimeällä viitsi käydä.

Lauantaina aamupäivällä meinasin käydä omatoimiagilitaamassa, mutta en varmaan olisi ehtinyt kun oli myöhemmin muuta menoa. Harmittaa kun hyppytekniikkaa haluaisin tehdä viikoittain, mutta arkenakaan ei ehtinyt. Verijälki piti myös käydä tekemässä sunnuntaiaamua varten, mutta en jaksanut. Mejäily tuntuu yksin jotenkin ylivoimaiselta. Kyllä silloin jaksaa lähteä kun on jonkun kanssa menossa. Me taidetaan (yrittää) mejäillä talvellakin, ainakin silloin kun ei ole kovin kovia pakkasia, että tulisi Mikon paljon tarvitsemaa harjoitusta. Jos ei harjoittelut etene, niin kannattaa suosiolla jättää ensi kesänä kokeet välistä.

Tänään oli taas ohjattujen agitreenien vuoro ja ohjelmassa irtoamista. Ensi kerralla on sitten takaaleikkauksia kun koirat osaa nyt irrota ;) Rata oli mukavan lyhyt ja helppo.

Ensin tehtiin esteet 1-9 ja toisella kerralla koko rata. Miko oli tällä kertaa innokas ja irtosi hyvin putkiin sekä hypylle 6. Vauhtiakin oli reippaasti. Kouluttaja taisi ihan yllättyä kun viime kerralla oli niin surkeaa. Tehtiin vielä uudestaan kun kakkosputkelta olisi pitänyt ottaa koira vähän lähempää "vastaan". Tuli palautetta estekäskyjen puutteesta ja siksi mentiin vielä kolmas kerta. Syy käskyjen puuttumiselle oli niin kova hengästyminen, ettei vaan pystynyt :) Kolmannella kerralla sain kuitenkin käskyt huudeltua, vaikka putkella 9 ei tullutkaan esteen nimi mieleen... Rengas taisin sanoa, mutta ei se Mikoa hämännyt.

Odotellessa päätin tehdä keinutreeniä ilman pöytää tai muuta apuvälinettä. Pistin kosketusalustan maahan ja namikupin sen taakse. Sen tarkoituksena oli innostaa Mikoa reippaampaan ylös nousemiseen. Tosin ei poika kippoa nousuvaiheessa nähnyt, mutta siksi kävin sen ensin näyttämässä. Keskikohdan paikkeilla Miko alkoi kovasti hidastella, mutta hienosti meni keinautus ja loppuun Miko meni reippaasti. Pidin ensin pannasta kiinni, mutta ei Mikolla ollut aikomuksia hypätä pois ennen aikojaan. Yksi syy siihen, miksi Miko niin kovin hidastaa ennen keinautusta, on varmaan se, että alan välillä siinä Mikoa hidastaa. Mutta jos keinu rämähtää liian kovaa maahan, niin tulee takapakkia.

Toisella vuorolla menimme siis koko radan. Keppikulma oli meille (mulle) vähän hankala ja aluksi Miko meni suoraan toiseen väliin. Syy oli tietenkin mun kun Mikon työnsin siihen. Palkkasin Mikon, vaikka kepit epäonnistui ja jouduimme ottamaan muutaman esteen uudestaan, jotta into ei katoaisi. Viilattiin ensimmäisen kerran jälkeen keppejä niin, että tultiin parin hypyn takaa. Keppien jälkeen heitin pallon, mutta Miko menikin A:lle. Sieltä se tuli törkeästi kontaktit ignooraten, joten A otettiin yksinään. Meidän vuoron jälkeen tehtiin pari kertaa puomia, kun kontakteille pysähtyminen oli hieman tuottanut hankaluuksia.

Lopuksi tehtiin vielä kerran koko rata, mutta sanoin, että Mikon kanssa tehdään vaan pätkä, sillä en halua tehdä liikaa Mikon motivaation vuoksi. Tehtiin alkupätkä eli 1-9 ja se meni hyvin. Juteltiin vielä kouluttajan kanssa vähän Mikon motivoinnista. Pitää vaan muistaa, että jos Mikolla alkaa motivaatio kadota, niin tehdään joku kiva suora, josta jää hyvä fiilis.

Surkeaa menoa

Torstaina oli tarkoitus käydä omatoimitreenailemassa, mutta en sitten jaksanutkaan. Menimme sitten lauantaina. Kävellessämme kentälle kuulin kun nimeni huudettiin ja Marihan se koirinensa tuli meidän perässä. Määränpää oli sama eli Mari oli menossa vähän treenailemaan ja mies oli tulossa perässä autolla rallytokoilemaan. Miko oli innoissaan ihanista tyttösistä ja pääsi tervehtimään tollereita kun Mizy ei ollut Mikosta kiinnostunut.

Teimme ensin hyppytekniikkaa kahdella eri harjoituksella, jotka näyttivät menevän hyvin. Seuraavaksi teimme keinuharjoituksia. Tarkoituksena oli käyttää maksipöytää, mutta kun medin olin kuvausalustaksi kantanut, niin sitä käytettiin. Olikin aika mukava yllätys kuinka kivasti keinu meni. Miko oli reipas siihen nähden minkälaista sen vauhti olisi voinut olla ja poika pysyi keinun päällä ja meni nätisti kontaktille, vaikka keinautus selkeästi jännitti. Kohtuullisen hyvin meni siis kun Miko oli oikealla puolellani. Jotta ei tulisi harjoiteltua vaan samalla puolella ohjaamista, niin vaihdoin toiselle puolelle eli Miko jäi vasemmalle puolelleni. En osannut odottaa ihan niin isoa eroa eri puolilla. Mikoa ei meinannut saada niin pitkälle keinussa, että se lähtisi alaspäin. Teimme välissä pari muuta harjoitusta ja palasimme sitten keinulle Miko oikealla puolellani. Hyvin meni ja lopetimme yhteen toistoon A:lla. Kyllä keinusta vielä jotain tulee.

Tänään oli ohjatut treenit. Rataa en nyt jaksa piirtää, mutta siinä oli käyttöä ohjaustekniikoille, jotka eivät olleet minulle tuttuja (puolivalssi, pakkovalssi, poispäinkäännös). Poispäinkäännös taisi kuitenkin olla sylkkäri? Alussa oli kolme hyppyä, joilla tehtiin kai puolivalssi, sitten puomi, putki, hyppy, jolle tehtiin kai pakkovalssi, kepit, putki, sylkkärillä hypylle, taas putkeen ja taas sylkkärillä hypylle ja vielä kerran putkeen, muuri, hyppy, pussi ja pituus. Aluksi kaikki tekivät alun puolivalssin, jossa olin kuulemma koko ajan myöhässä. Harjoittelimme myös putkella ja hypyllä sylkkäriä ennen koko rataa. Ei tuo sylkkärikohta tahtonut onnistua. Pakkovalssi putken jälkeen taisi vahingossa onnistua, sylkkäripyöritys meni niin ja näin ja siinä katosi viimeisetkin Mikon motivaatiosta. Loppupätkä mentiin sitten vinkulelulla vinguttaen, jolloin intoa tuli lisää. Lopuksi teimme radan loppupätkän uudestaan, joka meni ihan ok. Surkeaa oli meidän meno tänään ja Mikolla oli motivaatio ihan kateissa. Aluksi intoa kyllä löytyi, mutta onnistuin sen tappamaan. Unohdin taas omien mokailujen jälkeen palkata Mikon.

Viikon päästä tiistaina meillä on ensimmäinen Vapun motivointiklinikka, joka tulee niin tarpeeseen. Luulen, että meidän kannattaa tehdä radat useammassa osassa, jotta Miko saa palkan useammin. Luulen, että halleilla on oma vaikutuksensa Mikon motivaatioon. Kun aloimme käydä treeneissä Kivikon kentällä, niin sain monesti yllättyä positiivisesti ja treeneistä jäi usein tosi hyvä mieli. Hallitreenien jälkeen on harvemmin niin hyvä fiilis. Toivottavasti Vapulta saan oppia siitä, miten Mikoa pitäisi motivoida. Mutta jotain positiivista tähän loppuun: Miko ohitti tänään kahdesti vastaantulevan koiran oikein hienosti ja ilman namia/hihnan kiristyksiä! Olen viime aikoina muistanut pitää nameja mukana, joten nättejä ohituksia ollaan taas päästy harjoittelemaan. Treenien jälkeen namit oli jäänyt reppuun, mutta silti mentiin nätisti ohi.

Tokoa ja Miko 2,5 vuotta

Meillä on ollut oikein harrastusputki kun jo neljäs päivä putkeen oli joko tokoa tai agilitya. Nyt sitten levätään muutama päivä ja torstaina on tarkoitus mennä taas agikentille (löysin muuten meidän kosketusalustan Kivikon kentältä, jee!) Toivottavasti saan aikaiseksi tässä välissä lähteä Mikon kanssa juoksulenkille. Viime viikolla kävimme kaksi kertaa. Samalla löytyi Pirkkolan suunnalta hyvä puunrunko tasapainoharjoitteluun. Harmi vaan kun tulee niin aikaisin pimeä, niin ei tahdo viikolla ehtiä rungolle tasapainoilemaan. Suurin osa puunrungoista on sen verran vanhoja, ettei niissä ole enää kaarnaa ja siksi ne on, varsinkin näin kostealla ilmalla, tosi liukkaita eikä siksi sovellu tasapainoiluun. Tai tuleehan siinä syville lihaksille töitä kun Miko yrittää pysyä rungolla, mutta ne on niin liukkaita ettei Miko vaan pysy ja kynsistä jää vaan viillot puuhun.

Tänään siis menimme taas Konalaan tokoilemaan ja taas saimme olla yksin, vaikka seuraa oli tulossa. Eipä siinä mitään, sainpahan pitää Mikon koko ajan irti. Ilokseni tilassa oli tokoeste. Hyppyä tulee niin harvoin harjoiteltua kun ei ole estettä. Aloitimme hypyllä. Vein esteen toiselle puolelle namikipon, jonka avulla hypyt onnistui hyvin. Esteen taakse seisomaan jääminen meni vähän niin ja näin. Muutaman kerran jälkeen jätin namikipon pois ja yritin saada Mikon suoraan kääntymään. Ensimmäisen tällaisen toiston jälkeen Miko ei enää lähtenytkään hyppyyn, vaan hyppy-käskyllä mm. pyöri ja meni maahan. Kyllä näkyy, ettei olla tätä pitkään aikaan harjoiteltu. Joskus hyppy meni ihan kivasti. Otin namikipon taas käyttöön ja johan onnistui.

Muita harjoituksia olivat paikalla makuu, liikkeestä maahan ja seis, luoksetulo, seuraaminen ja käännökset. Paikalla makaamista tehtiin ensin minuutti ja kävin palkkaamassa puolessa välissä. Myöhemmin tehtiin kahden minuutin makaaminen ja kävin taas puolessa välissä palkkaamassa. Viimeiset parikymmentä sekuntia oli hankalimmat kun Miko alkoi hieman liikehtiä. Tällä kertaa liikkeestä seis meni oikein hyvin, samoin liikkeestä maahan. Luoksetulo oli myös hyvä, vaikka Miko ensin vähän varasti.

Hyödynsimme taas pöytää, jolla seisotin Mikoa ja otin kuvia kännykällä. Myös pari kierrä-harjoitusta tehtiin pallin ympäri. Oli hieman hankala ottaa Mikosta seisotuskuva, kun itse piti kuvata sekä pitää namikättä ojossa, jotta Miko ei olisi katsonut suoraan kameraan. Siksi tämä Mikon 2,5 v. kuva ei ole ihan suoraan sivusta otettu.

Miko 2,5 v. eli puolen vuoden päästä jo 3 vuotta!
Tähän aikaan vuodesta herra ei näköjään ole ihan parhaassa
karvassa.

Agilitya

Tänään agilityssa oli vuorossa pitkä rata, jossa riitti pyörittelyä, joten se oli myös aluksi hieman hankala muistaa. Sivussa oli omatoimipiste, jossa sai harjoitella putkeen ja A:lle ohjaamista kun putken molemmat päät olivat A:n vieressä.

Aloitimme omatoimipisteeltä. Harjoittelimme putkeen ohjaamista, sillä kontaktiesteet, erityisesti A, on Mikon lemppareita. Yritin hypyn jälkeen ja ilman hyppyä, mutta Miko ei vaan mennyt putkeen. Se meni joko suoraan A:lle tai sitten pysähtyi putken suulle ja yritti sitten siitä hypätä A:lle. Kun vihdoin sain Mikon menemään putkeen, ja palkka tuli, niin johan alkoi sujua. Mutta vain putken vasempaan päähän, oikea piti harjoitella erikseen. Tein harjoituksen myöhemmin uudestaan, jolloin lähdimme ylemmältä hypyltä, sitten A, alempi hyppy takaakiertona ja putki. Ja onnistui!

Radan menimme kahdessa osassa, esteet 1-13 ja 15-20, sillä keinun halusin jättää välistä. Muuten ensimmäisellä kerralla meni ihan hyvin, mutta välistäveto hypyn 6 jälkeen ei onnistunut ja Miko hyppäsi seuraavan hypyn väärältä puolelta. Valssata piti hyppyjen 5, 7 ja 8 jälkeen. Kepit jouduttiin myös ottamaan kerran uudestaan, kun Miko jätti yhden keppivälin välistä. (muoks. 7.11.2011 Eihän eka kerta ihan niin hyvin mennytkään kun vielä hypyn 10 jälkeen Miko pari kertaa meni puomille, kontakteista kun tykkää. Mun ohjauksessahan ei mitään vikaa ollut :) ) Loppuosa meni muuten hyvin, mutta hyppy 18 väärältä puolelta. Kun tein haltuunoton ennen sitä, niin onnistui. Koko radan jälkeen hinkkasimme pyöritysosuutta, sillä tein valssit liian myöhään ja siksi Mikon hypyt meni pitkiksi. Tällä kertaa jopa muistin palkata, vaikka itse mokailin, joten Mikolla pysyi into ihan kivasti.

Toisella kierroksella alkupätkä meni hyvin kepeille asti. Lähdin kääntymään ennen kuin Miko oli päässyt loppuun asti, joten se jätti viimeisen keppivälin tekemättä. Uusintakerralla ohjasin sitten loppuun asti. Hypyn 13 jälkeen heitin Mikolle vinkulelun kun ensin olin sitä kerran vinguttanut. Sitten meinasikin käydä ikävästi. Miko lähti pallon perään ja omatoimipisteeltä lähti isovillakoira pallolle. Kumpikaan ei koskenut palloon, mutta haukkua tuli puolin ja toisin. Onneksi villakoira oli tyttö eikä tappeluksi mennyt, mutta Miko kyllä irvisteli sille. En sitten tiedä puolustiko se omaa palloaan vai johtuiko irvistely säikähdyksestä, mutta veikkaan jälkimmäistä. Villakoira oli jo aikaisemmin "hyökännyt" paikalle kun toinen koira vingutteli lelua. Täytyy siis muistaa jatkossa katsoa, ettei villakoira ole samaan aikaan irti kun on meidän vuoro, koska vinkupallolla aina palkkaan. Pistin pallon taskuun ja jatkoimme radan loppuun. Vähän Mikossa oli huomattavissa kuumumista kun se puhisi esteitä suorittaessaan. Kai sillä lähti adrenaliini virtaamaan.

Oli mukavat treenit, koska Miko pysyi innostuneena enkä itsekään kovasti sähläillyt. Koitan taas viikolla päästä joku päivä Kivikkoon hyppytekniikka- ja keinuharjoituksiin.

Punnitsin Mikon kotiin tultuamme ja vaaka näytti 14,5kg. 100g enemmän kuin viikko sitten. Onneksi ei ole paino laskenut, sillä ainakaan ruokinnan perusteella niin ei olisikaan pitänyt käydä.

Tokoa ja agilitya

Varasin meidän lähellä, Konalassa, olevasta koirakoulusta pienen tilan tokotreeneille. Pienen tilan vuokra ennen klo 17 oli 10e/h, joten sen kyllä maksaa yksinkin. Koitin kuitenkin saada porukkaa mukaan ja ilmoitin varaukset meidän tokoporukalle. Ihan keskenämme saimme kuitenkin Mikon kanssa treenailla. Tilassa oli peili, joka oli tosi kiva. Heti näki jos Mikon perusasento oli vino ja näin miten Miko on silloin kun käännän sille selän (paikkamakuussa ja luoksetulossa) sekä miten nopeasti se meni maahan/jäi seisomaan.

Seuraaminen oli yllättävän hyvännäköistä eli Miko piti hyvin kontaktia, vaikka oma katse oli suoraan eteen ja oli sopivan lähellä, mutta seuraamispaikka on aivan liian takana. Harjoittelimme myös käännöksiä paikalla sekä seuraamisessa, liikkeestä maahan ja seis, paikalla makuuta ja luoksetuloa. Liikkeestä maahan meni oikein hyvin, mutta meidän bravuuri liikkeestä seis tökki. Jouduin ottamaan kädellä pysäytykset alkuun mukaan ennen kuin alkoi toimia pelkällä käskyllä. Paikalla makaamista tein kahdessa osassa. Ensin jonkin aikaa, sitten palkkaus ja vielä puoli minuuttia. Toisella kerralla yritin minuuttia, mutta 45s jälkeen Miko nousi ylös ja lähti maahan-käskyn jälkeen tulemaan luokseni. Nousemista oli edeltänyt takapään liikkuminen. Luoksetuloon sain noin 8 metrin välimatkan. Miko tuli ihan vauhdikkaasti laukaten luokse, mutta lähempänä hidasti raviin.

Tilassa oli näyttelypöytä, jossa harjoittelimme seisomista. Pöytä oli vähän huojuva, joten siinä saikin hyvää pöytätreeniä. Harjoittelimme myös kiertamistä pallin ympäri. Aluksi Miko tarjosi tassujen nostamista pallin päälle. Kiertämistä pitäisi harjoitella enemmän, sillä kovin pitkältä lähetys ei onnistu vaan Miko pitää saattaa. Parhaimmillaan lähetin Mikon ehkä 1,5 - 2 metrin päästä.

Tunti oli pitkä aika treeneihin, joten välillä vaan istuttiin ja 45min jälkeen jo lähdettiin. Namitkin oli loppunut. Miko teki ihan mukavalla innolla, mutta oli kuitenkin vähän vaisu. Leikeistä se ei oikein tahtonut innostua, vaikka vinkupallon perään aina juoksikin. Maanantaina menemme uudestaan ja saa nähdä saammeko nyt seuraa.

Lauantaiaamupäivästä menimme Kivikon kentälle omatoimiagitreeneihin. Teimme ensin kahta hyppytekniikkaharjoitusta, alastulo ja etäisyys sekä liikkuva hyppy. Liikkuvassa hypyssä oli etäisyytenä 5-5-8 jalkaa. Mikolta onnistui etäisyyden arviointi hyvin eikä sen tarvinnut ottaa ylimääräisiä laukka-askelia. Teimme 4-5 toistoa ja kaikki näytti menevän hyvin. Harmi kun ei ole niitä videolla. Alastulossa ja etäisyydessä oli 5-8-8 jalkaa. Tuossa harjoituksessa toinen hyppy on okseri, jonka jälkeen tulee pidemmät etäisyydet. Tämäkin meni Mikolta oikein hienosti. Kontaktiesteistä harjoittelimme vain keinua. Ensin teimme pelkkää ylösnousemista. Vaikka viime kerrat olemmekin harjoitelleet alastuloa, joka ei ole ihan Mikon mieleen, niin kovin innokkaasti se meni keinulle ja ihan omin päin, joten onneksi hypyn siiveke oli jo alla. Ylöstulojen jälkeen harjoittelimme alastuloa. Vaihdoin siivekkeen toiselle puolelle, sillä maksipöytä oli treeniporukan rakentaman radan takana enkä sitä yksin olisi saanut muutenkaan. Siiveke olikin ihan hyvä vaihtoehto, sillä keinun toinen pää jäi vain noin 20cm päähän maasta. Huono puoli oli se, että Miko piti nostaa ylös. Miko ei tykkää nostamisesta, joten parin kerran jälkeen se alkoi mennä karkuun kun näki nostoaikeeni. Helpommaksi osoittautui sitten se, että Miko nousi väärästä päästä ylös, kääntyi ympäri ja suoritti sitten keinun. Keinautus maahan oli juuri Mikolle sopiva. Muuta ei sitten tehtykään. Miko oli varsinkin alkuun kovin innokas ja sen olisi varmasti tehnyt kovin mieli juosta, mutta en viitsinyt sitä juoksuttaa.

Askartelin meille kontaktiharjoittelualustan. Miko jännittää sitä kovasti, joten paljon on työtä, että Miko alkaa luottaa lautaan. Mattokin taitaa olla hieman liian liukas...

Sarjassa Mikon hassut istumiset

Agilitya vieraassa ryhmässä

Miko sai nyt illalla viimeisen antibiootin ja tulehduskipulääkettäkin on enää kahdelle päivälle. Kaikki pillerit olen antanut maksamakkaran sisällä ja oikein hyvin on mennyt alas. Kerran antibiootti tipahti Mikon suusta lattialle ja luulin, että joudun tunkemaan sen uudestaan maksamakkarapalleroon. Mutta Miko sitten haisteli pilleriä, otti sen suuhunsa ja pureskeli.

Sunnuntaina jätimme "sairasloman" takia agilityn välistä, mutta kävi sitten niin kivasti, että yksi torstain kisavalmiiden ryhmästä ehdotti vaihtoa, sillä hän ei päässyt tänään paikalle. Menimme siis tänään ihan uuden kouluttajan ja ryhmän kanssa treenaamaan.

Ensin tehtiin keppitreeniä, jossa kouluttajan oli tarkoitus kellottaa kaikilta kaksi suoritusta. Esteet oli toisin päin eli hyppy 3 oli 1. Makseilla takaakierto hypyllä 3 (kuvassa 1) ei tahtonut onnistua, joten se muutettiin niin, että hyppy mentiin suoraan. Menimme viimeisenä medinä. Mikolla oli kivasti intoa ja se meni hyvin kepeille. Yksi keppivirhe tuli kepeillä 2 (kuvassa 4), mutta jatkoimme siitä huolimatta. Ensimmäinen suoritus oli ehkä 13 ja jotain sekuntia. Miko oli aika taitava kun yhdellä kerralla pääsimme koko sarjan. Kaikilla muilla taisi tulla jonkin verran säätöä kun keppien aloitus ei tahtonut onnistua. Toisella kerralla meni vieläkin paremmin (ja kepit virheettä). Aika oli 14 ja jotain.

Toinen harjoitus oli rata, jonka teimme putkeen 16 asti. Me olimme taas viimeisenä. Makseihin meni niin paljon aikaa, että eka medi taisi mennä radalle kun tunti oli jo päättynyt. Meidän vuoro tuli 10min yliajan jälkeen, jolloin jo seuraava ryhmä oli tullut sisälle. Vähän ikävä kun joutui kiireellä tekemään. Olin suunnitellut persjätön putken 6 jälkeen, jolloin hypyn 7 olisi helposti saanut ohjattua vasemmalta puolelta. Siitä huolimatta suunnittelin ohjata noin, vaikka arvasin, etten kuitenkaan ehdi. Enkä ehtinyt ja ihan suosiolla jätin edes yrittämättä sillä törmäys siitä olisi vaan tullut. Pikku kiepsautuksen jälkeen jatkettiin. Ihan yllätyin, että esteet 9-11 onnistui. Hypyltä 9 peruutin niin, että sain Mikon hypylle ja 10 ja heti valssi ja putkeen. Loppu meni kivasti ja jopa takaakierto hypyllä 15 onnistui, mutta putkeen en onnistunut ohjaamaan. Otimme uudestaan puomin 8 alastulolta kun hypyllä 9 olisi kuitenkin pitänyt aikaisemmin ilmoittaa koiralle mihin mennään seuraavaksi. Enää ei mennyt niin hyvin ja valssilla ohjasin Mikon putkesta ohi niin, että se hyppäsi sivusta puomille. Otimme uudestaan, jolloin olin paremmin sijoittunut valsseineni, mutta Miko hyppäsi silti taas puomille. Miko oli jo tässä vaiheessa alkanut hidastua, joten aika nopeasti siltä meni mielenkiinto. Jotta Mikoon sai lisää vauhtia, niin teimme esteet 11-15 ja vielä näiden jälkeen putkelta 12 ja sen jälkeen neljä hyppyä peräkkäin. Oli kiva rata, jossa sai kovasti juosta. Harmi vaan, että meille jäi siihen hyvin vähän aikaa.

Tällä viikolla agiliidellään sitten viime viikonkin edestä kun meinaan lauantaina käydä omatoimitreenaamassa ja sunnuntaina on oman ryhmän treenit. Halli on niin pieni, ettei siellä pysty tekemään hyppytekniikka, joten tekniikat ja keinu on lauantaina suunnitelmissa. Toivottavasti kentältä löytäisin kadottamani kosketusalustan, joka on niin kiva ja hyvä (sellainen kuminen, jonka toisella puolella on kangasta, toimii vaikka purkinavaajana tai hiirimattona) ettei sitä ihan helpolla korvata toisella.