tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mökkeilyä ja pakkovalsseja

Viime viikon maanantaina lähdimme kahdeksi yöksi Nuuksioon, Oravankolo-vuokratupaan. Samassa paikassa kävimme kolme vuotta sitten. Mökillä ei ole sähköä tai juoksevaa vettä. Säätiedotukset vaihtelivat aika paljon (milloin sataa, milloin ei). Maanantaina aamupäivällä satoi aika reippaasti ja vaikka hieman ennen lähtöä sade lakkasi, niin päädyimme tilaamaan taksin, jolla matkustimme Espoon keskukseen. Sieltä jatkoimme avaimen noutamisen jälkeen bussilla Kattilaan. Aamupäivän sateinen sää ei ollut tainnut innostaa retkeilijöitä, joten Nuuksion bussissa oli meidän lisäksi vain pari matkustajaa. Vaikka Rion kanssa julkisilla matkustamista pyrinkin välttämään, niin kyllä se nykyään osaa ottaa melko rennosti ja useimmiten menee suoraan makaamaan lattialle.

Kattilan parkkipaikalta oli 3 km kävely mökille. Reput painoivat paljon, sillä mukana oli mm. 6 litraa vettä, joten 3 km tuntui pitkältä ja raskaalta matkalta. Onneksi lähes koko matkan pääsi kulkemaan hiekkatiellä. Loppumatkasta joku oli ratsastanut tiellä vähän aikaisemmin ja sekö sai pojat ihan sekaisin. Rio varsinkin jäljesti kavion jälkiä niin vimmatulla vauhdilla, että hihna oli koko ajan kireällä ja Riolla henki kulki juuri ja juuri... Tuossa mielentilassa on ihan turha pysähdellä ja odottaa, että hihna löystyy. Kävely kesti noin 45 min. Perille päästyämme huomasimme, että rannan nuotiopaikalla oli jotain porukkaa grillaamassa. He onneksi lähtivät jatkamaan matkaa saatuaan nuotion sammuksiin. Mökki on kalliolla ja alas rantaan pääsee portaita pitkin.




Olimme varannut ruuaksi kuivaruokia, joihin tarvitsee lisätä vain vesi. Halusin välttää tiskaamista, joten helpointa oli vain keittää vesi. Pistin siis paljon sen varaan, että keitämme vettä kaasuliedellä, jota emme edellisellä kerralla saanut toimimaan. Nyt onnistui (ja onnistumisen tunne oli mahtava), sillä viimeksi jäi kaasuhana avaamatta mökin ulkopuolella olevasta kaasupullosta. Meillä ei kummallakaan ole kokemusta kaasulieden (tai kaasun ylipäätään) käytöstä, joten siksi se oli iso juttu :D Googlaamalla onneksi selviää moni, joillekin täysin itsestään selvä asia. Lounaaksi söimme Snack pot-ruokia, jotka veivät tilaa repussa, mutta muuten olivat hyvin kevyitä kantaa. Aamupalana oli pikapuuroa, josta en yleensä välitä, mutta Elovenan neljän viljan puuro oli yllättävän hyvää. Maanantai-illasta grillasimme nuotiolla makkaraa.

Lounas. Oli ihan hyvää.



Mökin ranta on vähän hankala. Siinä on kalliota ja vain hyvin vähän hiekkarantaa. Vastaan tulee myös aika nopeasti lumpeita, joiden sekaan ei tee mieli mennä uimaan. Miko ja Rio kahlailivat rannassa. Heitin Riolle keppiä veteen, mutta Rio ei uskaltanut hypätä veteen vaan kauhoi vettä etutassullaan ja murisi, kun ei päässyt keppiin käsiksi :D Illalla kävimme saunassa ja kävin heittämässä talviturkin. Rio piti meteliä, kun menin uimaan, mutta ei se lähtenyt perään. Kerran kannoin Rion veteen, jolloin se ui ensimmäisen kerran elämässään, mutta matka rantaan oli lyhyt.

Tiistaina lähdimme aamupäivästä kävelemään Haukkalammelle, jonne oli noin 5 km matka. Haukkalammella ostimme jäätelöä, vichyä ja vähän herkkuja sekä täytimme vesipulloja. Aurinko paistoi lämpimästi koko kävelymatkan ajan. Hieman mökille paluun jälkeen alkoi sataa. Myöhemmin sateen lakattua oli tarkoituksena paistaa lettuja nuotiolla. Siitä ei kuitenkaan jäänyt kerrottavaa jälkipolville... Sen sijaan söimme grillattuja vaahtokarkkeja. Se oli molemmille ensimmäinen kerta. Minusta rapea päällys ja sula sisällys olivat hyviä, mutta isäntää sula vaahtokarkki ällötti. Illalla kävimme jälleen saunassa, mutta ilta oli niin kolea, ettei tehnyt mieli mennä uimaan. Pojat nukkuivat molemmat yöt nätisti eli eivät alkaneet haukkua äänille. Rio viihtyi mökissä erityisesti pirttipöydän tai sängyn alla. Riolle selkeästi tuollaiset paikat ovat turvallisia, kotonakin se on usein pöydän alla.





Tuulee...

Keskiviikkona lähdimme aamupäivällä kävelemään takaisin kohti Kattilaa ja sieltä kolmella bussilla kotiin. Luonnon helmassa on ihanaa ja tykkään olla mökillä, mutta on se ihanaa palata takaisin kotiin. Ilmat olivat ihan ok eli ei satanut kovin paljon, mutta kyllä oli viileää, kun eletään kuitenkin heinäkuuta.




Sunnuntaina oli niin lämmin päivä, että lähdin treeneihin vain Rion kanssa. Aiheena oli tällä kertaa pakkovalssi ja takaakiertojakin tuli mukaan, sillä netistä löytämässäni harjoituksessa oli myös takaakiertoja. Eipä se mitään, takaakierrot olisivatkin ollut seuraavana aiheena. Ohjaustekniikoissa etenen Agilityn perusteet -dvd:n tahdissa. Kaikkia kahtakymmentä ohjausta emme ehdi tässä kesäkauden aikana harjoitella, mutta toivottavasti pääsemme jatkamaan treenejä myös talvikaudella. Osa ohjauksista on sellaisia, että itselleni muistuttelen mieleen, miten ne kuului tehdä. Osa taas on sellaisia, joita ei ole minulle koskaan opetettu tai ohjauskuvio on käyty yksissä treeneissä läpi, joten nämä voi olla hankalampia opettaa Riolle (ja itselleni).

Rio tuli ihan hyvin ohjaukseen mukaan, vaikka useimmiten olin ohjauksen kanssa myöhässä ja oma ohjaus tuntui huonolta. Takaakiertoja olemme tehnyt jonkin verran, mutta ei varmaan koskaan osana rataa, joten niitä täytyi vielä erikseen harjoitella. Treenit meni ihan ok ja olen tyytyväinen, että pääsimme koko kahdeksan esteen radan läpi, mutta toistoja tuli tehtyä vähän liikaa. Viimeisessä toistossa, joka on videollakin, Rion vauhti on jo hidastunut. Tajusin sen jo treenatessa, että tulee tehtyä turhan monta toistoa. Ei pitäisi väkisin yrittää onnistumista.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Roturace ja muita kesäkuun tapahtumia

Työpäivien jälkeen ei millään jaksaisi kotona avata konetta ja silloin jos avaa, niin aika menee kuvien käsittelyyn. Siksi tässä nyt tulee kerralla kaikki kesäkuun tapahtumat... Mutta nyt olen jo ollut pari päivää lomalla, jeejee!

7.6. oli koiravalokuvauskurssin kolmas kerta ja aiheena liikkuvan koiran kuvaus. Meillä oli vierailevana kouluttaja Jukka Pätynen! Päällimmäisenä jäi mieleen takanappitarkennus, jonka käyttöä Jukka suositteli. Monen kameran asetuksia sitten muuteltiinkin koulutuksen aikana. Alkuun takanapin käyttö tarkennuksessa tuntui hankalalta, mutta nyt kun sitä on jo jonkin verran tullut käytettyä, niin on se aika kätevä :) Toinen asia, joka jäi mieleen oli se, että Jukka kehotti kokeilemaan joissain tilanteissa pidempää valotusaikaa. Jukka puhui paljon ja minä olen hyvä unohtamaan, jos en heti kirjoita ylös, joten enempää ei tule mieleen :D Alla päivän mallit.





Lauantaina 10.6. oli Roturace Hyvinkään vinttikoiraradalla ja Rio oli mukana kooikerjoukkueessa ASAP. Joukkueessa oli Rion lisäksi Loki-isä, Nova ja Ilo. Miko jäi tällä kertaa varakoiraksi. Kooikerhondjejoukkueita oli ilmoitettu 5 eli 20 kooikeria kävi juoksemassa vieheen perässä. Rio ei ollut ikinä nähnytkään viehettä, joten vähän oli arvoitus miten se reagoi. Sitä en epäillyt, etteikö Rio lähtisi vieheen perään, sillä sen saalisvietti on kova. Pohdin ottaisiko se häiriötä aidan takana olevista koirista ja ihmisistä tai juoksisiko Rio koko 80 metriä vai kääntyisikö se takaisin päin. Halusin ottaa varmaan päälle ja muutenkin tutun ihmisen vastaanottamaan Rion eli isäntä joutui mukaan. Ennen meidän vuoroa annoin Rion katsoa radalle ja sen katse nauliutui ohi kiitävään vieheeseen. Hyvä merkki! Loki aloitti meidän joukkueen vuoron ja oli yhtä innoissaan vieheestä kuin edellisellä kerralla 4 vuotta sitten, vaikkei sekään ollut viehettä edelliskerran jälkeen nähnyt. Rio oli toisena. Isäntä käveli radan puoliväliin ja juoksi loppumatkan maaliin. Eipä kiritystä tarvittu, sillä Rio ampaisi vieheen perään ja ajoi sitä loppuun asti.

Midi-luokan päättymistä ja tuloksia odotellessa kävimme drive-in mätsärissä. Rion kanssa ei ollut tarkoituksena osallistua mätsäriin, mutta kun Taina ja Loki osallistuivat, niin mentiin sitten myös. Rion osalta ravaaminen meni välillä ihan hyvin ja välillä Riolla oli pää maassa. Pöydällä tutkittaessa Rio oli aika jännittyneen oloinen, mutta hyvin tuomari sai katsottua hampaat ja tutkittua. Tuomari tuumasi Rion reisilihaksista, että se on juossut ennenkin :D Rio sai sinisen nauhan eikä sinisten kehässä tullut menestystä.

ASAP-joukkueen sijoitus oli 19. ajalla 16,37. Rion aika oli 8,14, joka oli yksilöajoissa 66. nopein ja kooikereista kuudenneksi nopein. Vähän kyllä yllätyin Rion ajasta, sillä Miko on juossut nopeammin! Vuoden 2014 Roturacessa Mikon aika oli 7,52 ja vuoden 2013 Roturacessa 7,85. Mikolla on toki pidemmät jalat, mutta pidän Rioa selkeästi nopeampana juoksijana. Ainakin se on vikkelämpi, mutta ehkä se ei sitten auta pidemmällä matkalla.


Roturacen kooikerit (osa oli ehtinyt jo lähteä)

ASAP: Loki, Rio, Nova ja Ilo

Mätsärissä

Keskiviikkona 14.6. oli valokuvauskurssin neljäs kerta ja olimme Viikissä. Kuvattavana oli kultainennoutaja ja stabyhoun. Aiheena oli tarkennus ja kuvan suunnittelu.




Sunnuntaina 18.6. tulimme meidän treenivuorolle puolituntia myöhässä eli meillä oli vain puolituntia treeniaikaa. Aloitin Rion kanssa rallytokolla, sillä epikset lähestyvät koko ajan... Toisena syynä oli se, että odottelualueella oli muita treenaamassa ja meidän kentältä oli aika suora näköyhteys sinne. Rio ei pystynyt yhtään keskittyä, joten saimme tehtyä vain pari perusasentoa ja seuraamispätkää. Lupaavaa... Mikon kanssa kokeilin Rion kanssa treenattavaa valssiharjoitusta ja sitten teimme rallytokoa. Rio pääsi tauon jälkeen tekemään valssiharjoitusta ja se sujui ihan kivasti. Mikon kanssa jatkoimme rallyharjoituksia ja lopuksi tein vielä Rion kanssa valssiharjoituksen kertaalleen. Tällä kertaa pistin kameran kuvaamaan, joten sain todistusaineistoa. Ihan hyvin meni tämä toinenkin kerta.


Keskiviikkona 21.6. oli valokuvauskurssin viimeinen kerta. Olimme Vetokannaksen alueella Kaivokselassa. Meillä oli useampi kuvauspiste, joista ensin olin parini kanssa kuvaamassa pikkukoiraa (venäjäntoy), sitten oli rodun erityispiirteet -piste, jossa oli basset ja käppänäpentu, kolmantena pisteenä oli uivan koiran kuvaaminen (belgi & saksanpaimenkoira) ja viimeisenä usean koiran kuvaaminen (chihuja). Oli tosi kiva päästä kuvaamaan noin montaa eri koiraa ja erityisesti uiman koiran kuvaaminen oli kiva juttu. Kurssilta jäi paljon käteen ja edelleen sanoisin, että takanappitarkennus oli ehkä se isoin uusi juttu. Nyt ainakin tuntuu, että sillä saa tarkennuksen paremmin onnistumaan. Hyviä vinkkejä tuli kuvauspaikan valintaan, kuvauksen suunnitteluun ja taustan huomioimiseen.














Viime sunnuntain 25.6. agitreeneissä aiheena oli puolivalssi. Kokeilin taas ensin Mikon kanssa, että esteväli on ok ja että ohjaaminen onnistuu. Rion kanssa ensin palkkasin sen kädestä, kun käännyin ja vaihdoin ohjauskättä. Parin onnistuneen kerran jälkeen jatkoin ohjausta seuraavalle hypylle. Yllättävän hyvin meni, vaikka välillä ohjaus ei onnistunut. Mikon kanssa teimme välissä rallytokoa ja sitten jatkoimme puolivalssin harjoittelua Rion kanssa. Ihan loppuun Rio pääsi vähän rallattelemaan putkiin. Putkiin se jo hakeutuu ihan hyvin, joten ihan turhaan saatoin sen ihan putken suulle asti.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Rio 2 vuotta


Tämä postaus tulee melkein viikon myöhässä eli Rio täytti maanantaina jo 2 vuotta! Korkeutta Riolla on edelleen 39,5 cm ja painoa on 9,1 kg.


Synttärikuvat kävimme ottamassa maanantaina töiden jälkeen. Vähän haasteena oli auringonpaiste, mutta onneksi aurinko meni välillä pilveen. Rion kanssa ei ole tehty vuoteen mitään näyttelyjuttuja eikä se osaa käskystä seisoa, joten hyvän pönötyskuvan saaminen oli vähän haasteellista. Lopulta Rio jo tarjosi seisomista, kun otimme vielä lähikuvia päästä, jolloin istuminenkin olisi ollut ok. Tähän mennessä olen ehtinyt käsitellä vasta pönötyskuvat, joten pääkuvia luvassa myöhemmin.

Vuoden ikäisestä kaksivuotiaaksi ehtii tapahtua paljon kehitystä, joten alla vielä vertailukuva Rio 1 v ja 2 v. 1-vuotis kuva on otettu vähän eri kuvakulmasta, joka vielä korostaa jalkojen pituutta, mutta aika hyvin kuvista näkee kehityksen. Kroppaa on tullut lisää ja mustaa karvaa on lähtenyt aika paljon pois. Mustaa karvaa on edelleen selässä ja ne tuskin lähtee, mutta pääasia, että suurin osa on lähtenyt. 1-vuotias Rio on tosi rimpulan näköinen. Ei ihme, ettei se ole näyttelyissä pärjännyt :D 2-vuotiaan kroppa on paljon paremman näköinen ja sitä jo kehtaisi kehään viedä. Riolle ei ole kuitenkaan näyttelyitä tiedossa. Katsotaan sitten joskus vuoden tai kahden päästä.



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Rion ensimmäinen BAT-treeni

Toissa viikon perjantaina Riolla oli BAT-treeni. Minulla on vieläkin kirjoitus BATista kesken, mutta tässä lyhyesti mistä on kyse. BAT 2.0 on reaktiivisille (pelkääville, aggressiivisille, turhautuneille) koirille kehitetty koulutusmetodi, joka koostuu kolmesta osa-alueesta: hihnankäytöstä, BAT-treeneistä ja selviytymistaidoista. Treeneissä käytetään 4,5 metrin hihnaa, joka antaa koiralle enemmän mahdollisuuksia tehdä itse päätöksiä. BAT-treeneissä ohjaaja seuraa koiraa ja ohjaaja puuttuu tilanteeseen vain, jos koira menee suoraan kohti häiriökoiraa (tai ihmistä tai mitä vain) tai menee esim. kohti tietä. Muutoin koira saa tehdä itse valintoja ja se voi kokea kontrolloivansa tilannetta. Kun koira saa lähestyä häiriökoiraa omilla ehdoilla (ensin ehkä kaukaa kiertäen ja keräten informaatiota), päästään todennäköisimmin hyviin tuloksiin. Selviytymistaidot on tarkoitettu yllättäviin tilanteisiin tai tilanteisiin, joissa koira ei pärjää yksin, esim. ahtaassa rappukäytävässä. Selviytymistaitoja voi esim. olla temppu, vaikka käteen kuonolla koskeminen ahtaassa ohitustilanteessa. BATia voi käyttää ihan normilenkeilläkin ja kyllä silloin voi ohjailla, mihin koiran kanssa mennään.

Rioa jännitti kouluttajamme, joten ensin olimme ilman häiriökoiraa. Kouluttaja heitteli välillä nameja maahan ja sillä myös kannusti Rioa haistelemaan maata. Ideana on, että koira haistelemalla ja välillä vilkuilemalla häiriökoiraa kerää ympäristöstä informaatiota. Koiran ei myöskään pidä olla työmoodissa, joten alkuun kannustamalla Rioa haistelemaan, saatiin siltä myös työmoodia pois. Minun piti olla mahdollisimman vähän kiinnostava, toimia hitaasti ja väsyneesti. Ensin Rio katsoi minua ja yritti saada ohjeita, mitä seuraavaksi tehdään. Ja sitten se katsoi kouluttajaa ja mietti, miten nameja saisi lisää. Samalla itse tuli totuteltua hihnan käyttöön oikeassa tilanteessa. BAT-seminaareissa hihnankäyttöä on opeteltu niin, että hihnan molemmissa päissä on ihmiset. Minä kuulemma teen nopeita liikkeitä, mutta vähitellen aloin itse "hidastua" :) Ja alun jälkeen huomasin (ainakin välillä) rentouttaa hartiat. Jonkin aikaa pyörimme yhdessä kohtaa puistoa Rion perässä ja kun Rio ja minä olimme saaneet jutusta kiinni eikä Riokaan välittänyt lähellä kulkevasta kouluttajasta, siirryimme lähemmäs kenttää, jossa häiriökoira oli. Päivä oli lämmin, joten nurmikolla oli auringonottajia. Silloin, jos Rio lähti liian lähelle ihmisiä, yritin pienin elein saada sitä vaihtamaan suuntaa, esim. hartioita kääntämällä. Kouluttaja kehui sitä, miten hyvin Rio osasi tehdä hyviä päätöksiä. Se mm. näki kauempana olevan häiriökoiran, katsoi sitä hetken ja kääntyi sitten toiseen suuntaan haistelemaan (videolla noin 2:10 eteenpäin). Katsoa saa, mutta tuijottamaan ei saa jäädä. Ainoastaan treenien loppuvaiheessa, kun olimme melko lähellä häiriökoiraa, Rio pääsi kerran hieman kiihtymään, mutta tilanne oli nopeasti ohi eikä Rio ehtinyt haukkumaan. Muutoin meni tosi hyvin. Kouluttaja kannusti treenaamaan itsekseen ja niin onkin tarkoitus tehdä. Jossain vaiheessa täytyy varata uusi treeniaika kontrolloidulle häiriölle.

Videolla on pieni pätkä (= 5 min) meidän treeneistä, sillä BAT-treenit ovat tylsää katsottavaa :) Ulkopuoliselle siinä ei välttämättä näytä tapahtuvan juuri mitään. Koira haistelee ja ihminen kulkee perässä. BATissa tärkeää ovat juuri ne pienet eleet, joita koira tekee. Ja siksi myös koira elekielen tunteminen on tärkeää.


Toissa viikon sunnuntaina teimme agitreeneissä s-kirjaimen muotoista hyppy-putki-hyppy-putki pätkää. Toisella putkella piti tehdä persjättö ja hankalin osuus olikin saada Rio oikealle puolelle estettä. Viimeiseen putkeen Rio välillä irtosi oikein kivasti. Mikon kanssa teimme samaa pätkää, sillä tarkoituksena oli kokeilla kameran manuaaliasetuksia liikkuvan koiran kuvaamiseen. Parempaa harjoitusta toki olisi se, että itse kuvaisin enkä ohjaisi koiraa :D Kerran Rion vuorolla varis laskeutui odottelualueelle ja eiköhän Rio sen huomannut ja syöksyi perään. Haukkuen Rio hätisteli linnun pois ja tuli sitten takaisin. Onneksi ei ollut muita kentällä.






Viime sunnuntaina alkoi ohjaustekniikoiden harjoittelu, joka on tärkein osa meidän kesätreenejä. Ensimmäisenä oli opettelussa valssi. Rio palkkautui hyvin kaninkarvalelusta, jota käytin palkkana ensimmäisellä kierroksella. Kutsuin Rion hypyn takaa ja käännyin palkkaamalla sillä kädellä, jolla valssi ohjataan. Tätä tehtiin pari kertaa ja sitten tein koko ohjauksen seuraavalle hypylle. Kun sekin onnistui, niin jätin palkan pois kädestä ja palkkasin vasta toisen hypyn jälkeen tai sitä seuraavan putken jälkeen. Harmitti ihan kauheasti, kun en saanut treeniä videolle, sillä se onnistui niin hyvin. Seuraavalla kierroksella virittelin kännykän kuvaamaan, mutta silloin ei tietenkään onnistunut. Kaninkarva ei enää kelvannutkaan palkaksi eikä valssit onnistunut. Riolla oli keskittymiskyky kateissa, se juoksenteli omatoimisesti putkeen eikä pysynyt lähdössä. Vielä ennen lähtöä käytiin tekemässä viimeisen kerran valssiharjoitus ja nyt se taas onnistui tosi hyvin. Heitin Riolle palkaksi vinkupallon, jonka kanssa se hetken rallatteli. Tämäkään onnistuminen ei tullut videolle... Olisi tehnyt mieli tehdä lisää (onnistuneita toistoja), mutta siihen oli hyvä lopettaa. Ensi kerralle, joka onkin vasta ensi viikolla, suunnitelmissa olisi pieni valssin kertaus ja sitten puolivalssin opettelu.

Rion ollessa tauolla Miko kävi tekemässä rallytokoa. Teimme liikkeitä, joissa on yleensä vaikeuksia eli vasemmalle käännöksiä, täyskäännöksiä, askel oikealle, eteen istumisia ja pyörähdyksiä, mutta myös muita yksittäisiä liikkeitä. Mikolla oli nyt tosi kiva vire ja siksi käännökset onnistuivat tosi hyvin. Rionkin kanssa pitäisi aloitta rt-treenit, sillä ilmoitin sen epiksiin :D

Sunnuntaina kävimme aamupäivällä Espoossa Hetjan ja Jackin luona. Edellisestä vierailusta olikin jo kulunut useampi kuukausi aikaa ja nyt taas Miko pääsi mukaan. Jälleen Miko oli Jackille suuri idoli, jota piti seurata joka paikkaan. Hetja ei muista välittänyt, vaan halusi, että sille heitetään frisbeetä. Rio yritti saada välillä Mikoa leikkimään, mutta ei se innostunut kuin pari kertaa ihan hetkeksi. Rio sitten juoksi Hetjan perässä, kun se nouti frisbeetä. Riokin alkoi odottaa, että frisbee heitetään, vaikka sillä ei leluun muuten mitään kiinnostusta ollut. Teimme myös vähän piha-agilitya. Nelikko tuli hyvin juttuun keskenään, mutta lopussa Riolla ja Jackillä oli jälleen kränää. Rähinän aiheuttaja on vähän epäselvä, mutta ilmeisesti aina on ollut kyse siitä, että Jack puolustaa minua/omii. Sen jälkeen Rio hakee minusta turvaa ja jos Jack tulee lähelle, niin Rio aloittaa rähinän. Sen takia yritin, ettei Rio tulisi jalkoihini, kun istuimme terassilla pöydän äärellä ja Jack oli ennen sitä aloittanut rähinän. Rähinä pääsi syntymään vielä Rionkin aloitteesta ja ajattelin, että tilanne raukeasi sillä, että nostan Rion pois maasta. Se olikin virhe ja sai entistä isomman rähinän aikaan, johon Mikokin lähti mukaan. Pitäisi vaan luottaa, että koirat osaavat hoitaa tilanteen. Ei ne koskaan ole toisiaan satuttanut. Hetken rauhoittumisen jälkeen kaikki oli taas ok.

Hetja & Jack

Jack & Miko

Rio, Miko, Jack & Hetja


Jack & Hetja
Jackin ja Hetjan luona otetut kuvat on uudella kameralla otettuja. Vielä on opettelua. Jouduin kuvaamaan suljinajan esivalinnalla, sillä en muistanut miten manuaaliasetuksissa saa vaihdettua aukkoa. Tarkistin sen sitten kotona ohjekirjasta :) Tarkennustakin täytyy vielä opetella. Käytin keskipisteen tarkennusta, joka ei ryhmäkuvassa toiminut, sillä keskipiste oli Mikon ja Jackin välissä.